Kaikki varmasti tietävät yrittäjän taivas + helvetti Kirja sarjan. 15 Eri lähtökohdista ponnistanutta suomalaista yrittäjää kertoo tarinansa peittelemättömin silmin. Valitsin taivas + helvetti vol.3 sen takia, koska siinä on Kimmo Laihon tarina (Elastinen), joka on ollut iso vaikuttaja elämässäni.

Luin myös vol. 2 kirjasta Pekka Hyysalon tarinan joka toimii meille laskettelijoille esikuvana.

Kimmo Laiho

”Rikoin stereotyypin, siitä että räppärin pitää olla kovis”

Otto Nyberg

”Haluan rikkoa stereotyypin, siitä että siivoojan työ on paskaa”.

Oon tehnyt siivoojana töitä jo 7 vuotta elämästäni ja ei oo v*tuttanut yhtään. Oon törmännyt lukemattomia kertoja tilanteisiin, kun olen jossain julkisella paikalla ja kuulen, että viereisessä porukassa supistaan tyyliin ”Ei v*ttu noita siivoojia, en ikinä menis tollaseen paska hommaan. Paskaa palkkaa kaikenlisäks”. Noh, valitettavasti tämä pitää suurimmalta osin paikkansa paitsi palkkaan voit vaikuttaa varsinkin siivousyrittäjänä, mutta fakta on se, että siivoojia ei arvosteta yhteiskunnassamme tarpeeksi. Minkälainen meidän maailmamme olisi ilman siivoojia? Kelluttaisiin todennäköisesti paskassa ja meillä olisi ties minkälaisia tauteja. Siivoojan työ on paskaa, jos sä ite teet siitä sellaista, sun unelmaduuni vloggaajana on paskaa, jos sä teet siitä sellaista. Mun mielestä ei oo olemassa paskaa duunia. Se on se asenne millä sä otat sen työn vastaan. Jos sun sormet menevät likaseks työn jälkeen, niin sä voit aina käydä pesulla.

Luomme brändiä koko ajan, sitä lainkaan tajuamatta – Siivouspalvelu OT

Pitää paikkaansa, että siivousala on paljon naisvaltaisempi ala. Mulla on ainakin fiilikset, että jos tilaisin kotisiivouksen kotiani, niin odotuksena olisi, että sieltä tulee kaksi naista siivoamaan, kun taas meillä siivouspalvelu OT:lla tulisi kaksi nuorta kundia. Monet ehkä jollain tasolla saattavat vierastaa miessiivoojia, koska monella on epäilys siitä, että miehet eivät osaa siivota.

Pekka Hyysalo – Vastaisku

Pekka oli yksi suomen parhaimmista laskettelijoista ennen hänen onnettomuuttaan. Pekka kiersi ympäri Eurooppaa erilaisissa laskettelutapahtumissa ja kisoissa ja menestyikin niissä paljon. Hänet kutsuttiin aikoinaan Jon Olsson invitationaliin Åreen mikä on tosi kova juttu vielä tänäkin päivänä päästä kutsukisoihin vaikuttamaan. Pekka teki temppuja, mitä maailmassa ehkä kymmenen muuta osasi siihen aikaan. Nykyään suomessa junnutkin tekevät niitä temppuja. Kun temppua lähtee tekemään, niin koko liike on ajateltu etukäteen ennen hyppyä ja sit se vaan menee. Lukuisia kertoja sitä miettii, että tässä voi käydä tosi pahasti, mutta ei mulle käy. Sit mulle kävi. Pekka oli Ylläksellä kuvaamassa laskutovereiden kanssa laskuelokuvaa. Vikan hypyn aikana iski odottamaton tuulen puuska, mikä sai Pekan menettämään kontrollin ilmassa ja seuraavat muistikuvat olivat kesäkuulta sairaalasta, kun Pekka ihmetteli miksi hän oli siellä. Hän oli koomassa 17 päivää ja oli saanut vakavat aivovamman. Sen lisäksi, että hän joutui opetella puhumaan uudestaan, tällä kertaa hän joutui myös opetella kävelemään ja liikuttamaan raajojaan. Pekan tarinasta on kerrottu lisää n. 10 vuotta sitten julkaistulla YouTube videolla nimeltään ”Nipwitz episode three”.

Minulle ja monelle muulle laskettelijalle Pekan tarina on inspiroiva. Hän on meidän kaikkiemme esikuva ja meillä on pohjaton arvostus häntä kohtaan. Monesti sitä itsekin miettii lasketellessa entä, jos sitä kaatuukin ja käykin pahasti, mikä voi muuttaa koko loppuelämän. Hän toimii ikään kuin meille varoittavana esimerkkinä. Mutta totta puhuen rinteessä ei kerkeä ajatella pitkällä tähtäimellä. Jos jotain hyppyä haluaa koittaa, niin sitä koitetaan eikä valitettavasti osata huomioida mitä voi käydä, jos kaatuu. Ja vaikka hyppy olisikin tuttu, niin kuin se oli Pekallakin, voi silti käydä jotain odottamatonta.

11.4.2021

Oltiin kavereiden kanssa viettämässä kauden viimeistä laskupäivää laajavuoressa. Siellä oli samana päivänä tapahtuma nimeltä season ender 2021. Viimeisenä päivänä on tapana tehdä koko kauden hulluimmat ja näyttävimmät temput. Keskelle rinnettä oli rakennettu iso Corner-hyppyri, mistä on tarkoitus hypätä hyppyrin nokalta sivulle alastuloon. Sen sijaan että hyppäisin hyppyristä niin kuin siitä pitää, halusin hypätä hyppyrin oikean alastulon ylitse toiseen alastuloon, eli käytännössä ihan mega ison hypyn. Otin parit testihypyt ja meni oikein mallikkaasti ja sitten ruvettiin kiskomaan temppuja millä saadaan koko laajavuoren leuat alas. Halusin tehdä tupla takaperin voltin pienessä viistossa ja onnistuinkin siinä kolme kertaa ennen kaatumista. Päätin että ne olivat kauden viimeiset hypyt ennen kuin mitään sattuu, mutta kuulin, että kaverini oli kertonut yhdelle kovalle laskettelijalle Jyväskylästä siitä mitä tein ja hän halusi nähdä kanssa sen hypyn.

 No totta kai halusin tosi kovasti näyttää sen tempun ja ajatteli, että se sujuu kuin rasvattu, sillä juuri olin tehnyt kolme samanlaista hyppyä tunnin sisällä. Olin vauhdinottopaikalla ja tunsin kun jännitys valtasi kehoni ja jalat menivät ihan makaroniksi. Se on varmaan ärsyttävin ja samalla maailman siistein tunne. Lähdin laskemaan kohti hyppyriä ja kelasin päässäni kaiken valmiiksi. Ponnistin hyppyriltä ja tunsin saman tien, että temppu ei pyöri niin kuin pitäisi. Hyppyri oli kulunut ja sukseni olivat eri asennossa lähtiessäni lentoon, ja lopputuloksena tipuin noin kymmenen metrin korkeudelta alaselkä edellä maahan. Tästä eteenpäin seuraavat kaksi päivää meni sairaalassa ja kävelin vain hoitajien avustuksella. Tämä toimi itselleni erittäin hyvänä varoituksena, että ollaan oikeasti kuolevaisia ihmisiä ja näissä tempuissa voi käydä todella pahasti. Onneksi oli kuitenkin asiallinen varustus, sillä lääkäri sanoi, että ilman selkäpanssaria en kävelisi ollenkaan. Diagnoosina oli siis vain hermovaurio alaselkään.

Tästä on päästy jo hyvin eteenpäin ja viime laskukausi menikin oikein mallikkaasti ilman suurempia vammoja. Ps. Mun tiktokissa on näistä hypyistä videot!

Tästä reflektiosta tulikin todella paljon erilainen kuin ajattelin, mutta en tästä olisi voinut saada toisenlaistakaan jälkeenpäin ajateltuna.