Luin Perttu Pölösen kirjan ”Tulevaisuuden lukujärjestys”. Kirja tulee esille tiimiakatemialla aika usein, kuten treeneissä tai toisen suosittelemana. Ajattelin siis, että tämä on varmaan hyvä lukea ja ehkä se auttaa ymmärtämään myös tulevaisuutta ja sen kehitystä paremmin.

Tulevaisuus ja sen ajattelu on mielestäni jotenkin aina ollut todella mystistä ja jännää. On todella vaikea lähteä edes ajattelemaan, että mitä kaikkea sitä todella tulevaisuudessakin saattaa olla. Lentäviä autoja, mahdollisuus teleporttaukseen, tai vaikkapa aikakone. Ei voi koskaan tietää. Teknologian kehitys on nopeampaa kuin koskaan. Pölönen kirjoittaa kirjassaan, että usein ei edes uskalleta tai osata miettiä tulevaisuutta ja sen uusia teknologiamullistuksia, sillä niitä pidetään mahdottomina. Eihän ihminen ole uskonut nykyisiinkään teknologia mullistuksiin, ennen kuin on omin silmin nähnyt sen. Sen takia esimerkiksi teleporttauksen ajatteleminen saattaa tuntua vähän huvittavalta tai epäolennaiselta. Kirjassa perttu kuitenkin muistuttaa, ettei pidä ajatella liian laatikkomaisesti tai rajatusti vaan antaa luovan ajattelun kukoistaa.

Vaikka teknologia kehittyy kovaa vauhtia, tarvitaan meitä ihmisiä silti. Se, mihin meitä tarvitaan tulee vain muuttumaan aikalailla, eikä samat taidot, joita nykypäivänä arvostetaan, ole enää olennaisia. Tulevaisuudessa tullaan keskittymään enemmän käytännönläheiseen opetteluun mikä on mahtava juttu. Nippelitiedon ulkoa opettelu ei ole enää niin tärkeää, sillä sen löydämme sekunneissa rakkaan googlemme avulla kuitenkin.

Kirjassa kerrottiin 13 työelämäntaidosta. Tulevaisuus ja teknologia, uteliaisuus ja kokeilu, luovuus ja improvisaatio, ongelmanratkaisutaidot ja sopeutumiskyky, intohimot ja luonne, kommunikaatio ja tarinankerronta, kriittinen ajattelu ja tulkinta, yrittäjyys ja tiimityöskentely, pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys, hyvinvointi ja itsetuntemus, myötätunto ja rehellisyys, moraalinen rohkeus ja etiikka sekä rakkaus. Koneet eivät pysty rakastamaan saatikka miettimään mikä vaihtoehto on moraalisesti parempi kuin toinen. Lukiessani näistä työelämäntaidoista huomasin ilokseni, että tällä hetkellä elämässä oma ympäristö tukee näiden taitojen kehittymistä todella hyvin. Tiimiakatemialla tulee jollain tapaa käytettyä ja harjoitettua jokaista näistä kohdista. On harmi, ettei esimerkiksi koulut ole vielä heränneet ajattelemaan tulevaisuuslähtöisesti vaan vielä mennään vanhojen kaavojen mukaan, mitä en ymmärrä. Harvat kaverini ovat edes kuulletkaan Tiimiakatemiasta, kun kerron missä minä opiskelen. Kun selitän auki hieman meidän opiskelu menetelmiä ja muutenkin arkeamme vastaus on melko usein laatua ”vau, ompa siistiä. Olispa itsekkin tiennyt, että tommonen koulu on ”. 

Eniten näistä 13 työelämäntaidosta aion keskittyä nyt tarinankerrontaan, kommunikaatioon, kärsivällisyyteen, sekä omaan hyvinvointiin. Näissä osa-alueissa haluan kehittyä ja koen että kehityksen tarve on suurin itselläni. En ole ollenkaan kärsivällinen ihminen ja haluaisin kaiken aina nyt ja heti. Monesti sitten en malta odottaa pitkäjänteisesti jotain myöhempää ”palkintoa” tai kiitosta, vaan juttu/projekti helposti jää sitten kesken. Olen huomannut itsessäni paljon kehitystä kärsivällisyydessä mutta vielä on tehtävää.

Haluan myös oppia kommunikoimaan ja artikuloimaan niin, että se on vaikuttavaa, sekä oppia muodostamaan selvempiä lauseita, siitä mitä päässäni liikkuu. Välillä se on hieman hankalaa ja lauseet tulee ulos puuromössönä, josta on vaikea saada kiinni ja puuttuu selkeä kulku. Ajoittain syynä saattaa olla myös sekin, että en malta odottaa rauhassa ja sanon asian, ennen kuin todella olen edes muodostanut siitä kunnollista ajatusta. Tätä onneksi on helppo kehittää esimerkiksi treeneissä.

Oma hyvinvointi monesti jää liian vähälle priorisoinnille ja sen aion muuttaa täysin. On ollut vaikea oppia ymmärtämään missä menee oman jaksamisen raja ja kuinka paljon oikeasti tarvitsee vapaa-aikaa. Sellaista vapaa-aikaa, jolloin KAIKKI työhommat laitetaan veks. Innostuvana ihmisenä helposti tulee haalittua liikaa hommia. Tulevana kesänä saan onneksi otettua rennosti ja kesältä palauduttuani tiimiakatemian pariin, täytyy ottaa iisimmin.

Tulevaisuuden lukukirja oli raikas setti tämän sprintin viimeiseksi kirjaksi. Kirja oli todella mielenkiintoinen ja helppo lukea. Jokaisen meidän kannattaisi miettiä tulevaisuutta suuremmin, luovemmin ja ennen kaikkea useammin. Haluan kokeilla ottaa käytäntöön tulevaisuuskeskustelut omaan kaveripiiriini ja katsoa saavatko ne kannatusta.