Pim! Olet luova

Kirjoittaja: Essi ollonqvist

27 maaliskuun, 2022

Lähdeteos: Pim! Olet luova

Lähdeteoksen kirjoittaja: Lauri Järvilehto

Teoriapisteet: 1

Luovuus – helppoo ja kivaa?

Luin Paavo ja Lauri Järvilehdon kirjan ”Pim! Olet luova”. En olisi uskonut Tiimiakatemian alkuaikoina, että valitsisin lukulistalleni luovaa luettavaa. Miksi sitten valitsin tämän kirjan juuri tähän väliin?

Olen hakeutunut isoihin johtoprojekteihin ja olen päättänyt paljon panostaa omaan kasvuuni johtajana. En sanoisi, että johtajan pitäisi olla tiimin luovimmasta päästä, mutta johtajan pitää kyetä johtamaan luovia prosesseja, koska se on yksi erittäin hyvä tapa saada irti tiimiläisten potentiaalia. Johtajan tehtävä ei ole itse niinkään luovia ratkaisuja porukalle, vaan keksiä keinoja, kuinka herättää kunkin potentiaali, kuten luovuus, jonka avulla tiimi ei pysähdy.

Toiseksi olen herännyt itse siihen aika lähiaikoina, että olen alkanut pitää itseäni sittenkin luovana. Kun luin kirjaa, minulla syttyi lamppu, minkä takia olen edennyt siihen suuntaan. Siihen oli kiva havahtua, koska älysin, kuinka pitkän ja monimutkaisen oppimisprosessin olen ”tietämättäni” kulkenut. Se oli myös hyvä reflektoida, koska itse sen kokeneena osaan antaa muille samaan riittävästi aikaa.

Miten voimme lisätä luovuutta elämäämme? Mitä väliä luovuudella lopulta on?

Tässä on ensimmäinen koppi, jonka nappasin kirjasta: ”Tieto kertoo meille sen, miten asiat ovat tähän asti onnistuneet. Mielikuvitus kertoo meille sen, miten asiat tulevat onnistumaan.” Luovuuden este on siis usein se, että ratkaisemme usein asioita nojaten aiempiin kokemuksiimme. Tämä on juuri syy, miksi lapset ovat yleensä huomattavasti luovempia kuin me aikuiset. Me aikuiset emme halua tai jopa pelkäämme, että olemme väärässä. Juuri väärässä oleminen on yksi luovuuden tärkeimmistä voimavaroista. Vain uskaltamalla olla väärässä voi edes uskaltaa kokeilla jotain.

”Luovuuden paras ystävä onkin epäonnistuminen. Luovuuteen kuuluu rohkeus yrittää ja epäonnistua, epäluovuuteen taas se, että ennakoidaan lopputulos…”.

Mikä tuhoaa luovuuden?

Akatemialla paljon puhutaan sellaisesta ilmapiiristä, jossa ei ammuta heti ideoita alas. Tätä samaa kirjakin painotti. Jos joku ehdottaa uutta ideaa, idean havainnollistaminen jää kuuleman varaan. Kukaan ei voi nähdä toisen pään sisälle idean kaikkia vivahteita, jotka idean ehdottaja näkee mielessään. Siksi onkin vasta typerää, jos idea ammutaan alas ennen kuin se on edes varmasti ymmärretty.

Omassa tiimissäni tehdään paljon tätä, mutta esimerkiksi Onixiassa on paljon suotuisampi ilmapiiri ideoinnille. Itse en enää välttämättä jaksa kertoa ideaani Devetalle, koska joko ajatuksilleni melkein heti nauretaan ivallisesti tai minut kuullaan vain kerran. Omassa tiimissäni siis ei kannusteta luovuuteen. Tämä on sinällään kuitenkin hyvä oppi, koska tiedän tämän kokemuksen jälkeen, kuinka voi johtaa paremmin luovuuden ilmapiiriä.

Flow-teoriastaan tunnettu professori Mihaly Csikszentmihalyi on todennut: ”Luovuus ei tapahdu ihmisten päässä, vaan vuorovaikutuksessa henkilön ajatusten ja sosiokulturaalisen kontekstin välillä. Se on systeeminen ennemmin kuin yksilöllinen ilmiö.” Tässä on taas uusi syy, miksi ideoita ei saisi ampua alas. Jos joku ehdottaa ideaa ja muut antavat vain sille yhden mahdollisuuden tulla kuulluksi, idea ei todennäköisesti etene. Ideat vaativat selkeästi vuorovaikutusta. Tässä on selvä syy, miksi Devetalta ei onnistu esimerkiksi synnytykset yhdessä.

Tarvitseeko luovuuden olla aina täysin jotain uutta? Pitääkö pyörä keksiä joka kerta uudelleen?

Kirjassa otetaan kantaa, ettei luovuus ole sama asia kuin uteliaisuus. Luovuus kylläkin alkaa uteliaisuudesta, mutta se vaatii aina myös määrätietoisuutta. Missä omasta mielestäni liian moni kaatuu, on ajatus siitä, että luovuus on yhtä kuin jotain täysin uutta. Todella harvoin se sitä kuitenkaan loppujen lopuksi on. Luovuus on mieluummin, että parannetaan jotain jo olemassa olevaa tai yhdistellään eri ideoita keskenään. William Shakespearen Romeo ja Julia on tästä erinomainen esimerkki. Vuosisatojen ajan useat huippuasiantuntijat ovat ylistäneet teosta ja sen taiteellista luovuutta, vaikkakin teos on kenties yksi eniten versioiduista ja muunnelluista länsimaisen kirjallisuuden merkkipaaluista.

Äskeinen oppi oli ehdottomasti suosikkini koko kirjassa. Koska olen tehnyt useita projekteja ja jaksanut ideoida jokaisen projektin kohdalla, viime syksynä oma aivokapasiteettini alkoi yhdistellä näitä ideoita keskenään ja sen jälkeen aloinkin pitämään itseäni luovana. Nykyään koen, että minulta lentää paljon ideoita, jotka ovat aika usein myös jatkojalostuskelpoisia. Mikään ideoistani ei ole melkein koskaan täysin uusi, vaan ne ovat sekoitus eri ihmisten ja eri projektien ideoista.

Viikko sitten JES ry järjesti alpakkabrunssin, joka keräsi satoja ihmisiä Lutakkoon ja sai valtavan näkyvyyden Keskisuomalaisessa. Tämä oli minun ideani, joka syntyi, kun pyöräytin eri akatemiaprojektieni käyttämättömät ideat yhteen. Idea sai alkunsa, kun korona veti maamme uudestaan lukkoon ja toiminta ei saanut pysähtyä. Minun piti luovia ja keksiä, miten saan motivoituneelle tiimilleni mielekästä tekemistä ja jäsenistölle jotakin, minkä voimin jaksetaan vielä hetki odottaa. Porukka on saanut kuitenkin istua kaksi vuotta etänä, joten kovinkaan luovaa ei olisi ollut uusi podcast tai verkkotapahtuma.

Vaihtoehto oli selkeä, ulkoilmatapahtuma, mutta kuinka ulos saisi vetonaulan, minkä takia porukka tulisi paikalle? Sitten välähti eli alpakat, joka oli Kauppakadun Appron raakile-idea. Paketoin tämän uuden tapahtumakonseptin JES ry:n ja Tiimiakatemian yhteistyöllä, mistä kaikki ovat vuosikausia puhuneet. Sieltä tuli idea, että tehdään tästä vihdoin totta, eikä jatketa samaa hokemista. Eli siis ihmiset pitävät JES ry:tä ja Tiimiakatemiaa samankaltaisina organisaatioina ja sen takia kaikki miettivät, miksi vuorovaikutus välillämme on heikkoa tai oikeastaan olematonta. Syntymäni idea oli selkeä mahdollisuus, jota tarjota, jonka takia Sentia ja Kotakahvila lähtivät tähän heti reippaasti mukaan. Helpommalla olisi loppujen lopuksi päässyt, koska kaikki rajoitukset purettiin viikkoa ennen tapahtumaa. Ei olisi tarvinnut keksiä uutta, mutta nautin kyllä mahdottoman paljon tästä. Osoitin itselleni, että muille, että luovuus ei ole sen vaikeampaa.

You May Also Like…

Tylsyyden ylistys

Tylsyys. Ensimmäinen ajatus tästä sanasta vaistomaisesti, jotain negatiivista. Ei kai kukaan halua tylsistyä? Hakala...

Kehitä kokeillen

Mihin tarvitsemme kokeiluja? Kokeiluista saamme uutta tietoa, synnytämme vaihtoehtoja ja saamme arvokkaita oppeja....

0 kommenttia

Lähetä kommentti