Luova elämä, mitä se on? Äkkiseltään se kuulostaa taiteilijan elämältä. Se kuulostaa askartelijan ja maalarin elämältä ja siltä, että pitäisi olle jotenkin lahjakas elääkseen sen tyyppistä elämää. Oikeasti luova elämä on melkein mitä vain maan ja taivaan väliltä, ja kuka tahansa voi halutessaan elää luovaa elämää. Luova elämä tarkoittaa nimittäin sitä, että ottaa ohjat omiin käsiinsä ja elää elämää omalla tyylillään tehden itseä kiinnostavia asioita. Yrittäjän elämä on luovaa elämää, maatilalla voi elää luovaa elämää, urheilijat elävät luovaa elämää, esimerkiksi. Pääpointti on se, ettei vain jää odottamaan, että jotain tapahtuu, vaan on itse vaikuttamassa omaan elämäänsä. Elämällä näin luovasti, saa omasta elämästä enemmän nautintoa ja kokee syvempää merkitystä. Kirjassa Big Magic Elisabeth Gilbert puhuu luovuudesta omasta kirjailijan näkökulmastaan, mutta sen oppeja voivat hyödyntää muutkin kuin perinteiset taiteilijat, sillä tarkoittaahan luovuus kaikkea edellä mainittua. 

Inspiraatio-otus

Kävelen ulkona. Kiinnitän huomiota kauniisiin asioihin ympärilläni. Luonto näyttää kauniilta, jollakin ihmisellä on hieno tyyli. Näen Tiktokissa taiteilijoiden itse tuottamia maalauksia, vaatteita, koruja, kaikkia tavaroita. Olen esteetikko ja saan voimaa ja mielihyvää kaikesta mikä miellyttää silmää. Värit, ihmiset, paikat, järjestykset. Inspiroidun. Minun tekee mieli tuottaa jotain hienoa tänne maapallolle. Tekee mieli maalata, piirtää, värittää, ommella, neuloa. Tekee mieli toteuttaa itseä jotenkin, jotenkin saada jokin tunne tai asia ulos. 

Gilbert puhuu kirjassaan inspiraatiosta niin kuin se olisi jokin näkymätön henkiolento: Inspiraatio tulee kylään silloin kuin sitä itseään huvittaa ja viipyy niin kauan kuin sen tekee mieli. Inspiraatio todennäköisesti lähtee pois, jos se kokee olonsa laiminlyödyksi. Se voi myös säikähtää pois, jos sitä kohtaan ollaan liian vaativia ja kovia. Gilbertin kuvailema inspiraatio-olento on minullekin tuttu tyyppi. Tällainen mielikuvaleikki avasi hyvin, miten inspiraatio saattaa toimia. Voin niin samaistua tuohon, että se tulee ja menee miten lystää, sillä saatan milloin vain saada yhtäkkisen inspiraation luoda tai tehdä jotain. Inspiraatio lähtee pois tai kuolee hiljalleen, jos se ei saa tarvitsemaansa huomiota. Tunne vain häviää ja kappas se on tiessään, kun ei ala saman tien toteuttamaan inspiraation tahtoa. Liika täydellisyyden tavoittelu ja kriittisyys saattaa pelottaa inspiraatiota ja saada sen säikähtämään pois. Ensin kivalta vaikuttanut taulun maalaus muuttuukin epämukavaksi pakkopullaksi, kun on liian kriittinen ja pelkää ettei tulos olekaan tarpeeksi hyvä ja miellyttävä, saati koskaan valmis. Inspiraatiota täytyy kunnioittaa ja kohdella hellän armollisesti. Se on lahja joka tuli vieraaksi, eikä se pyri täydellisyyteen. 

Oivalluksia

Kirja oli täynnä vertaistukea ja ymmärrystä kokeneelta kirjailijalta, joka on nuoruusvuosinaan tuskaillut samojen luovuuteen liittyvien ongelmien kanssa kuin minä. Listasin siitä paljon oppeja ja ajatusmalleja, jotka ovat saaneet minut oivaltamaan jotakin. Luovuuteen liittyvä lukko on onneksi auennut jo hieman, mutta edelleen sisälläni tuntuu möykky, joka pitäisi jotenkin purkaa ja päästää ulos. Asiaa ei ole yhtään helpottanut mielenterveysongelmani, jotka ovat vieneet sen verran voimiani, ettei jaksamista luovuuteni toteuttamiseen ole loppukesästä ollut. 

Luovuuteen ei tarvitse pyytää lupaa. Jokainen saa toteuttaa luovuuttaan taitotasosta riippumatta. Tästä olen onneksi päässyt jo eteenpäin, mutta muistan vielä sen tunteen, kun en jotenkin kehdannut paljastaa kaikkea luomaani. Jotenkin ujostutti tai nolotti näyttää omia luomuksia, esimerkiksi piirustuksiakin tuli esiteltyä saatteilla ’’tää nyt oli vaan tällänen nopee ja tässä on tää ja tää vähän hassusti’’, vaikka todellisuudessa olisin käyttänyt työhön paljon aikaa ja tehnyt sen niin hyvin kuin osasin. Ei enää tälläistä! Minun piirustukseni on arvokas sellaisenaan kuin se on. Ei tarvitse olla hyvä jossain, jotta saa luvan elää luovasti tai tehdä jotain luovaa. Kaikki saavat. 

Ole luova itseäsi varten. Nyt tarvitse muita miellyttää, tai miettiä mitä muut ajattelevat. Omaa luovuutta toteutetaan ensisijaisesti itseä varten ja muiden reaktion ja mielipiteet ovat heidän omilla vastuillaan. Huomasin silloin, kun postailin someen paljon ompelujuttuja, että tein se aluksi muita varten. Kuin olisin yrittänyt olla asiantuntija ja opettaa muita aiheesta. Se alkoi tuntua väkinäiseltä ja en usko, että sellainen sisältö oli mitenkään kovin kiinnostavaa, se tuntu jotenkin väkinäiseltä. Kirjan myötä olen alkanut suhtautumaan taiteeseeni siten, etten varsnaisesti tavoittele sillä mitään, vaan teen sitä halusta tekemiseen. En tee sitä menestyäkseni, tai näyttääkseni muille. Tällainen ajattelu vapauttaa. Ymmärsin sen, että kun tekee jotakin rakkaudesta, sitä tekee joka tapauksessa, vaikka se joskus ottaisikin veronsa. Esimerkiksi kun ompelen, saatan uppoutua siihen tuntikausiksi. Unohdan syödä ja käydä vessassa ja valvon liian myöhään. Minua ei haittaa, että näin käy, koska rakastan tehdä sitä mitä teen. Ja teen sitä siksi, että rakastan sitä, enkä siksi, että tavoittelisin sillä jotain menestystä. Menestys kyllä seuraa jos niin on tarkoitettu. 

Kaiken kaikkiaan, kirja oli kuin lohduttava isosisko, joka tietää miltä tuntuu olla jumissa asian kanssa. Olen oppinut kohtelemaan inspiraatiotani paremmin ja arvostan sitä nyt eri tavalla. Olen saanut lisää tietynlaista tyyneyttä ymmärrystä omaa tekemistäni kohtaan. Luotan intuitiooni ja siihen, että jos teen sitä mitä rakastan, rakkaudesta tekemiseen, siitä seuraa pelkkää hyvää.