LÄNin viimeinen lähijakso on nyt takana. Koulutukseen lähtiessäni mietin, mitä tulen siellä konkreettisesti oppimaan ja olen ollut epäileväinen tuon asian suhteen vielä jonkun aikaa koulutuksen alkamisen jälkeenkin. Uskon, että suurimmat opit ovat vielä itseni tiedostamattomia, mutta ne nousevat esille, kun niille on oikea aika. Tässä kuitenkin muutamia oppeja, joita ymmärsin koulutusohjelman aikana. Olen myös LÄNin aikana kiinnostunut lukemaan luovuudesta kertovia kirjoja, tällä kertaa pohdiskelun tueksi valitsin Nando Malmelinin ja Petro Poutasen kirjoittaman Luovuuden idea – Luovuus työssä, yhteisöissä ja organisaatioissa.

1. Luovuus on monimuotoista

”Luovuuden ero lähikäsitteisiin on usein vaikeasti määriteltävissä, sillä monet luovuuden ilmiötä kuvaavat käsitteet kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa. Esimerkiksi mielikuvituksen, älykkyyden, oppimisen, taiteellisuuden, ongelmanratkaisun, keksimisen ja innovatiivisuuden käsitteitä käytetään usein limittäin luovuuden kanssa.” (Malmelin ja Poutanen). Luovuus on vain jonkin uuden toiminnan luomista (joko yksilölle tai yhteisölle). Kirjassa kuitenkin käsitellään myös sitä, että luovuuden käsityskään ei ole täysin yksiselitteistä, sillä toiminnan pitäisi johtaa myös johonkin hyödylliseen ollakseen luovaa. Se, kuka sitten päättää, onko toiminta hyödyllistä ja tätä kautta luovaa, onkin sitten asia erikseen.

2. Käytä useammin hullua ideointia

Ehkä konkreettisin LÄNiltä saamani työkalu oli hullu ideointi. Sen tavoitteena on löytää ratkaisuja ryhmään ongelmaan luoden ensin jotain hulluja ideoita, jotka eivät olisi semmoisenaan mitenkään toteuttamiskelpoisia. Työryhmän jäsenet ruokkivat toistensa hulluttelua saadakseen mahdollisimman monia, erilaisia ratkaisuja, ideoilla ei ole mitään esteitä. Hulluttelun jälkeen ideoita aletaan konkretisoimaan – miten voisimme toteuttaa tämän?

Olen huomannut, että usein ideoidessa saatamme alkaa heti alussa keksimään esteitä sille, miksi jokin idea ei toimisi – tämän takia myös monet näkökulmat saattavat jäädä pimentoon. Lähtökohtana ideoinnilla olisi oltava se, että kaikki on mahdollista – ratkaisut voi keksiä sitten sen jälkeen.

”Luovuuden on johdettava uusien ja ainutlaatuisten asioiden kehittämiseen sen sijaan, että toistettaisiin aikaisempaa toimintaa tai tuotettaisiin jo keksittyjä, olemassa olevia asioita.” (Malmelin ja Poutanen). Tämänkin määritelmän täyttymiseksi on tärkeää lähteä ensin ideoimaan hullusti. Jos ideoi varovaisesti, turvallisia asioita, saattaa helposti ajatella vain jo toimivia ja hyväksi todettuja ideoita.

Meidän pitäisi ideoida useammin yhdessä tiimimme kanssa. Ideointi silloin voi antaa paljon enemmän, kuin yksittäin ideointi, sillä osaamisemme on hyvin erilaista. ”Ryhmässä ideointi perustuu tietynlaisiin prosesseihin ja käytäntöihin, joissa ryhmä synergisesti hyödyntää jäsentensä erilaisia kykyjä ja osaamista. Näin ryhmä kykenee yhteistyössä parempiin luoviin ratkaisuihin kuin mihin yksittäiset jäsenet ilman ryhmää olisivat kyenneet.” (Malmelin ja Poutanen). Tärkeää tässä on tiimin keskinäinen luottamus toisiinsa, sillä pitää uskaltaa heitellä ilmoille hulluimpiakin ideoita pelkäämättä sitä, miten toiset siihen reagoivat.

3. Anna enemmän aikaa omille ajatuksillesi.

Ehkä mielenkiintoisin LÄNin minulle tuoma asia oli se, että olen alkanut kiinnostumaan omista ajatuksistani. Olen ajatellut ajatteluani useammin, ja sitä kautta päässyt käsiksi uudenlaisiin asioihin itsessäni. Olisi hyvä varata kalenterista aikaa pelkästään ajattelulle.

4. Desire path

Tämä kohta liittyy osittain edelliseen kohtaan. Viimeisellä lähijaksolla meille oli puhumassa Jani Niipola, joka on ollut kirjoittamassa Viherpesuopasta. Hän toi meille ajatuksen desire patheista, eli ihmisten luomista poluista, joita syntyy esimerkiksi puistoihin monien ihmisten oikaistessa saman nurmikon halki. On mentävä sieltä mihin ajatuksesi vievät – jos taas et kävele polkua, se menee umpeen. Kun ajatuksesi haluavat mennä johonkin suuntaan, joskus on hyvä antaa niiden johdatella jollekin aivan uudelle polulle – saatat oppia aivan uusia asioita itsestäsi ja ympäristöstäsi.

5. Hae inspiraatiota yllättävistä paikoista

Olen huomannut, että itselläni inspiroitumiseen vaikuttaa huomattavasti paikka, missä olen.  Akatemialla ajatukseni menevät samanlaisia kaavoja, kun taas uusissa paikoissa inspiraatiota saattaa löytää paljon helpommin. LÄNin aikana majoituin riippumatossa Säkkisalon saaressa, Strömforsin ruukilla Ruotsinpyhtäällä sekä laivahotellissa Helsingissä. Meloimme, rakensimme apparaatteja, kävimme uimassa, leikimme, taoimme rautaa, kävimme teatterissa sekä museossa, loimme uutta. Uudet työskentelypaikat ja -tavat tuovat mukanaan uusia näkökulmia.

Aktiviteetti, josta pidin viimeisen lähijakson aikana oli luoda innovoijan karaktääri. Tuo ei sanaparina kertonut minulle juuri yhtään siitä, mitä meidän olisi tarkoitus tehdä. Joku ryhmästämme taisi kysyä lisäohjeita, mutta niitä ei herunut. Pienessä aikapaineessa lähdimme kirpputorille etsimään inspiraatiota, löysin vanhat kehykset ja lehtiä, joista leikellä kuvia ja tekstejä ja luoda sitä kautta oma innovoijan karaktäärini. Oli myös hienoa huomata, kuinka erilaisia innovoijan karaktäärejä ryhmämme oli luonut, yhtäkään samanlaista tai edes saman tyylistä ei ollut. Oli siis hyvä, ettei tehtävää selitetty sen enempää, vaan jokainen sai tilaisuuden käyttää luovuuttaan osana prosessia.