Valmentava johtajuus. Tiimiakatemian yksi keskeisimmistä ajatuksista. Johdetaan esimerkillä ja laskeudutaan työntekijän tasolle. Keskitytään tiimin jäsenten vahvuuksiin ja positiiviseen palautteeseen, sekä kokemuksiin. Valmentavaan johtajuuteen liittyy paljon muutakin ja nämä edelle mainitut esimerkit ovat vain osa kokonaisuutta.

Valmentava johtajuus on noussut lähivuosina isoksi johtamisen trendiksi ja sen vastakohta perinteinen autoritäärinen johtamiskulttuuri on tulossa selkeästi tiensä päähän. Nykyaikana ihaillaan esimerkiksi Jukka Jalosen kaltaisia menestyksekkäitä joukkue valmentajia/johtajia, jotka käyvät pukukoppien lisäksi puhumassa isonjenkin organisaatioiden johtoportaalle siitä, kuinka valmentavaa johtamista pystytään yritysmaailmassa käyttämään hyödyksi.

Valmentava johtajuus on aika-ajoin haastavaa ja se vaatii johtajalta paljon aikaa. Pitää pystyä toimimaan kuuntelijana ja ymmärtäjänä. Samalla johtajan täytyy hoitaa omat työnsä edustamansa organisaation tavoitteiden ja toiveiden mahdollistajana ja saavuttajana. Lähtökohtaisesti esimies kuitenkin edustaa yritystä, vaikka hänen työnsä painottuukin työntekijöiden parissa toimimiseen. Itse koen valmentavan johtamisen olevan välillä todella haastavaa. Olen kasvanut ympäristössä, missä olen lähietäisyydeltä nähnyt hyvin perinteistä johtamista, jossa johtajalla on selkeästi omat työnsä ja alaisilla omansa. Kokemuksieni pohjalta tuntuu välillä haastavalta johtaa esimerkillä ja etunenässä tekien samoja töitä kuin ”alaiset” johtajan vastuutehtävien lisäksi. Tässä korostuu varsinkin oman työn esille tuominen motivaatio mielessä. Itsestä tuntuu hassulta johtajana korostaa omaa työtä, vaikka se voisi todella motivoida johdettavia toimimaan samalla tavalla samanlaisella aktiivisuudella. Tämäkin on asia jossa pystyy kehittymään ja kehitystä on tullut jokaisen uuden johtamishaasteen myötä. Tähänkin on vaikuttanut myös omat henkilökohtaisessa elämässä koetut haasteet, joita olen purkanut aikaisemmissa kirjoituksissani. Haluan kuitenkin asettaa itselleni tavoitteeksi sen, että pääsen eroon perinteisestä johtajuuden mallista ja sitä kautta kulkeudun täysin valmentavan johtajuuden puolelle.

Kävin myös erittäin hyvää keskustelua yhden Vengalaisen kanssa nimenomaan valmentamiseen ja valmentavaan johtajuuteen liittyen, joka myös sai minulle kipinän lukea tämä opus ja kirjoittaa tästä reflektio. Keskustelumme liittyi vahvasti rakenteisiin ja miten vaikeaa selkeiden rakenteiden luominen on. Vaikka tiimiakatemialla kehitämme itse omat prosessit on silti selkeillä suuntaviivoilla merkitystä. Esimerkiksi jalkapallojoukkueessa yleensä valmentaja on se henkilö, joka luo pelaajille suunnitelmat ja strategiat pelejä varten. Toki pelaajat ovat kentällä vastuussa tekemistään itsenäisistä ratakisuista, mutta silti valmentajien tekemiä pelistrategioita pyritään noudattamaan, jotta ottelu päättyy joukkueen kannalta toivotulla tavalla. Uskon, että esimerkiksi Suomen jääkiekon maailmanmestaruus joukkue ei olisi pärjännyt kisoissa niin hyvin ilman kovan luokan valmentajaa, jolla pelistrategista kokemusta roppakaupalla löytyy taskuista.

Tämän esimerkin voi myös kääntää toisinpäin. Mikäli joukkueen valmentajan suunnitelmat eivät toimi, hyvin nopeasti pelaajat rupeavat tekemään suuria määriä itsenäisiä päätöksiä. Tämä hyvin usein johtaa tiimipelaamisen hajoamiseen ja kaaokseen, jonka tuloksena syntyy tappioita. Tästä seuraava looginen askel on antaa valmentajalle kenkään ja korvata hänet uudella valmentajalla. Jos tämän jälkeen tulosta ei synny aletaan pelaajia vaihtamaan.

Miten tämän voi sitten yhdistää tiimiakatemiaan. Toki me tiimiakatemialla emme pysty valmentajalle antamaan kenkään ja tiimin jäsenten erottaminenkaan ei lähtökohtaisesti ole järkevä vaihtoehto. On kuitenkin hyvä huomata, että tarvitsemme tiimiakatemiallekin selkeämmät mallit, joiden avulla jokaisen tiimin ja tiimiyrittäjän on helpompi lähteä luomaan pelistrategiaa. Me jokainen olemme kasvaneet maailmassa, jossa pienestä pitäen on opetettu selkeiden raamien seuraamista. Jokaisessa koulu ja työpaikassa on selkeät toimintamallit, joita noudatetaan ja joiden mukaan toimitaan. Tästä syystä tiimiakatemia saattaa monesta tuntua todella sekavalta ja kaaosmaiselta. Voidaan silti todeta, että jos tiimiakatemialla asetettaisiin tiukat raamit, kuinka jokaisen täytyy toimia, koko toiminnan ydin hajoaisi. Silti pieni rakenteiden korostaminen ei olisi pahitteeksi. Tällä välttäisimme sekavuuden ja kaaoksen samalla lisäten strategisuutta ja suunnitelmallisuutta. Jokainen meistä luo omat toimintatapansa ja mallinsa, mutta pieni tönäisy oikeaan suuntaa selkeiden toimintatapojen avulla varmasti kehittäisi meitä jokaista toimimaan paremmin myös tulevaisuudessa työelämässä. Palaammehan kuitenkin aina takaisin järjestelmällisyyden ja rakenteiden maailmaan.