(Perusopinnot, Palveluiden johtaminen)

Selatessani perusopintojen kirjalistaa, löysin vähemmällä enemmän teoksen storytelistä ja kirjan esittelyteksti teki minuun vaikutuksen. Siinä puhuttiin nykyihmiseen kohdistuneista vaatimuksista ja odotuksista sekä siitä, kuinka liiallinen kunnianhimo saa meidät ahdistumaan ja heikentämään uuden oppimisen kykyä. Ajattelin hyötyväni tästä tiimiakatemiaopintojeni aikana, sillä kirjan sisältö on mielestäni osuva juuri meidän tulevien yrittäjäopiskelijoiden arkeen.

Missä menee hyvän ja liiallisen kunnianhimon raja?

Kunnianhimoinen ihminen asettaa itselleen suuret tavoitteet. Yleisesti kunnianhimoisimmat ihmiset ajattelevat olevansa onnellisempia tulevaisuudessa kuin muut. Tulevatko he olemaan sitä? Vastaisin tähän, että eivät. He tavoittelevat koko ajan enemmän ja enemmän, jonka vuoksi rima nousee samalla mitalla ylöspäin. Käytännössä aina on uusi tavoite, jonka saavuttaessa pitäisi olla onnellinen. Jos suunta on tavoitella huipulle, matka on käytännössä kokoaikaista ponnistelua, jolloin ihminen ei tunne itseään onnelliseksi.

Kunnianhimo ei ole kuitenkaan lähtökohtaisesti ongelmallista, jos ihminen osaa olla onnellinen saavutuksistaan ja tunnistamaan omat voimavaransa. Omaa jaksamista täytyy seurata ja käytettävät resurssit täytyy tunnistaa. Itseään ei saa piiskata liikaa epäonnistumisesta tai jos jotain on jäänyt saavuttamatta. 

Kirjassa puhuttiin siitä, että urheilijat tuntevat usein kilpailun tai suorituksen jälkeen tyhjyyttä. Se luultavasti johtuu siitä, että psyyke varautuu ainoastaan suorituksen saavuttamiseen saakka, vaikka etappeja on sen jälkeen paljon. Tämä näkyy käytännössä myös työelämässä. Työ voi olla hyvinkin kiinnostava, mutta siinä vaaditaan todella paljon. Tuntuu, että nykyisin työelämässä on tärkeintä se, että kaikki tehdään mahdollisimman paljon mahdollisimman tehokkaasti. En usko, että siinä työnjälki on parhainta mahdollista enkä myöskään usko, että työntekijät jaksavat sitä loputtomiin. 

Riittävän hyvä riittää

Kirjan pääsanoma oli mielestäni tärkeä. Itse olen aika kunnianhimoinen ja vaadin itseltäni paljon. Tiimiakatemiaan pääseminen sai minut pienesti stressaamaan siitä, että saanhan tästä matkasta kaiken irti, pääsenhän kokemaan mahdollisimman opettavaisia ja mahtavia projekteja sekä, osaanko ottaa näistä kolmesta vuodesta kaiken mahdollisen irti. Se stressaaminen ei kyllä edesauta asiaa yhtään. Luultavasti se syö omaa jaksamista, jonka jälkeen on entistä vaikeampi lähteä duunaamaan uusia kokemuksia. En pysty tarjoamaan tiimille siinä vaiheessa itsestäni parasta mahdollista hyötyä, jos poltan itseäni loppuun. Minulla on kuitenkin ratkaisu tähän; aion olla stressaamatta tai miettimättä enempää tulevaa kolmea vuotta, sillä tiedän saavani paljon hyviä oppimisen paikkoja ja tartun niihin mahdollisuuksien mukaan. Yksinkertaista. 

Kirjassa oli useita esimerkkejä tunnetuista urheilijoista ja muusikoista, joiden lapsuudessa isä on painostanut ja kunnianhimoisesti kannustanut lastansa oman lajin harjoitteluun. Joillain se on mennyt niin yli, että koulunkäynti ja sosiaaliset suhteet ovat kärsineet ja jääneet vähemmälle pelkän harrastuksen vuoksi. He ovat päässeet kovan harjoittelumäärän vuoksi uransa huipulle.  Minulla ei ole tällaisesta ollut koskaan kokemusta, pikemminkin olen saanut harrastaa ja kokeilla erilaisia lajeja ja löytää sen oman. 

Käytännössä minulla on täysin vastakkainen kokemus. Meillä on perheessä aina kannustettu työntekoon ja koulutukseen, mutta lähinnä sillä on tarkoitettu sitä, että ei saa jäädä kotiin makaamaan vaan raha täytyy saada elämiseen jostain. Käytännössä siis koulutuksen tasolla ei koskaan ole ollut niinkään merkitystä, enemmän sillä, että teet mielekästä työtä.

Olen lähisukuni ensimmäisiä korkeakoulutasolla opiskelevia nuoria. Tuntuu, että haluan näyttää pärjääväni oppimisvaikeuksieni kanssa myös korkeakoulutasolla. Onneksi on mahdollista valita tiimiakatemian lainen oppimispolku, joka tehdään tekemällä oppien. Tämä tuntuu itselleni niin paljon luontaisemmalta oppimistavalta kuin oppitunneilla istuminen ja tentteihin pänttääminen.

Omia mietteitä kirjasta

Muutamassa kohdassa oli kirjoitettu siitä, että jotkin tähän kirjaan tuodut esimerkit saattavat olla hankalia sisäistää ja huomasin sen itsekin. Osaa esimerkeistä tarvitsi pyörittelyä mielessä, jotta ne aukenivat. Tietty pakko myöntää, että muutamat esimerkit eivät saaneet minua vakuuttuneeksi tai ymmärtämään sen olennaisinta sanomaa. Mietin miten kuvailisin kuuntelun aikana käytyjä ajatuksia. Tuntui, että kirjan kuuntelu oli aaltomainen matka. Välillä mukana, välillä ei.

Kirja kuitenkin pistää minut priorisoimaan työtehtäväni tärkeysjärjestykseen ja esimerkiksi aion tehdä lukusuunnitelman, jotta en löydä itseäni tilanteesta, jossa minulla on muutama päivä aikaa lukea kokonainen kirja ja kirjoittaa siitä reflektio. Tämän avulla minulla riittää paremmin aikaa myös projekteihin ja vapaa-aikaan. 

Meinasin kirjoittaa tähän loppuun, että en ymmärrä miksi tämä on palveluiden johtamisen kirjaksi merkattu, mutta nyt kun luin tuon edellisen kirjoittamani kappaleen, ymmärsin, että tämä auttoi minua johtamaan priorisointia ja myös tulevaisuuden työssä johtamaan erilaisia prosesseja.