Mitä on väärä yrittäjyys? Nähtyäni Kim Väisäsen kirjoittaman kirjan nimeltä ”Väärää yrittämistä”, alkoi minua kiinnostamaan tämä kysymys. Kim Väisänen on varmasti monen tuntema suomalainen start-up sijoittaja ja yrittäjä, nykyään enemmän varmastikin vain sijoittaja. Hän perusti vuonna 1997 tietojen hävitykseen erikoistuneen Blancco nimisen yrityksen ja myydessään tämän teki itselleen ison omaisuuden. Uskoin, että tästä kirjasta voisikin saada hyviä ajatuksia pohdittavaksi. Pitkään yritysmaailmassa mukana ollut ja menestynyt henkilö varmastikin osaa myös perustella vastauksensa ja mielipiteensä. Itsensä kehittäminen on yrittäjänä pakollista ja toivoinkin saavani kirjasta jotain sellaista, jota voisi myös omassa toiminnassaan yrittäjänä kehittää.

Yrittäjyyttä on maailmassa monenlaista. Toiset tekevät sitä enemmänkin vain huvin tai harrastuksen vuoksi, toiset toimeentulon vuoksi ja osa paremman elintason saavuttamiseksi. Yritystoiminnan lähtökohtana on kuitenkin yleensä se, että sillä pyritään tekemään voittoa yrityksen omistajille ja sijoittajille. Väisänen jakaa kirjassaan yrittäjätyypit nelikenttään, josta löytyy niin väärät yrittäjät, yrittäjä narkomaanit, elämäntapayrittäjät ja tähtiyrittäjät. Hänen mukaansa väärät yrittäjät ovat ihmisiä, joiden ei tulisi olla yrittäjiä lainkaan, sillä yrittäjyys sitoo, mutta ei anna mitään, edes rahaa kattamaan perustarpeita. Elämäntapa yrittäjät tekevät töitä vapauden vuoksi, mutta Väisäsen mukaan heilläkin tuottavuus on vähän niin ja näin. Yrittäjänarkomaani sen sijaan on tähtiyrittäjän vastakohta ja sillä tarkoitetaan henkilöä, jolla yrittäminen menee kaiken muun elämän edelle ja siitä tulee pakonomaista, vaikka yritys tuottaisikin hyvin. Onnistujina kirjassa pidetään tähtiyrittäjiä, joiden kohdalla yrittäminen on taloudellisesti tuottavaa, eikä se vie ajankäytön vapautta.

Monesti kuulee yrittäjiltä sitä, että lomia ei pysty pitämään kiireen keskellä ja lomaillessa tunnetaan enemmän tai vähemmän syyllisyyttä töiden laiminlyönnistä tai rahan menosta. Itse olen kokenut välillä ihan samoin. Töitä tekisi mieli tehdä jatkuvasti ja päässä pyörii vain hyvät ideat, joita pitäisi päästä viemään eteenpäin. Koen kuitenkin, että tällaiset tunteet varsinkin yrittäjyyden alkuvaiheessa ovat täysin normaaleja. En koe vapaa-ajan viettoa töiden laiminlyömisenä, mutta silti vapaa-ajalla on vain monesti myös tunne, että haluaisi tehdä hommia tai viedä uusia ideoita käytäntöön. Uskon, että tämä johtuu kovasta intohimosta. Osittain tunnistan itseni elämäntapayrittäjänä, sillä se, että saan toteuttaa omia ideoitani, on parasta mitä tiedän. Väisäsen mukaan monet nuoret yrittäjät kokevatkin vapauden vahvana motivaation lähteenä yrittäjyyteen ja siksi heitä voi usein pitää elämäntapayrittäjinä. Tähtiyrittäjän paikka voisi olla se, mitä havittelen olevani vielä joku päivä, mutta näin yritysten perustamisen alkuvaiheissa, aikaa kuluu väkisinkin enemmän yritysten alkuunsaamiseksi ja esimerkiksi asiakkaiden löytämiseen.

Minulle töiden tekeminen myös iltaisin ei ole mikään ongelma, mutta luulen, että siitä voi tulla sellainen, jos otan sen aina tavaksi. Yritysten perustamisen alkuvaiheessa näen itseni vahvimmillani, sillä minulla riittää jatkuva into kehittää hyviä ideoita eteenpäin ja saada ne toimimaan. Itsensä johtajuutta silti tarvitaan ja olen tiedostanut sen mielestäni hyvissä ajoin. Vaikka yrittäjyys tuntuukin minulle samanaikaisesti niin harrastukselta kuin työltä täytyy välillä osata vetää myös raja ja pitää kokonaan vapaata. Yrittäjänä se on hankalampaa, sillä harvemmin asioita tapahtuu yksistään ja nopeasti kilpailevat yritykset tulevat ohitse, jos jatkuvaa kehitystä ei tapahdu.

Kehityskohteenani näenkin ajanhallinnan ja sama toistuu varmasti monen yrittäjän kohdalla. Kun on jatkuva halu kehittyä ja menestyä, on vaikeaa olla tekemättä. Mielestäni Jaajo Linnonmaa sanoi hyvin jossakin podcastissa, jonka olen aiemmin kuunnellut: ”Päivässä aika ei riitä mitenkään kaikkien asioiden hoitamiseen, mutta parasta onkin se, että tietää mistä seuraavana päivänä jatkaa.”. Olen alkanut ajattelemaan tänä syksynä samalla tavalla ja täytyy sanoa, että se toimii. Kun ei turhaa stressaa asioiden hoitamista, saan ainakin itse enemmän aikaiseksi. Siispä tekee vain ja jos ja kun päivä ei riitä, niin sitten vain jatkaa seuraavana päivänä.

Kirjassa hyvän ja huonon yrittäjyyden välillä Väisänen näkee myös tuotteiden ja palvelun hinnoittelun. Hänen mukaansa on paljon yrittäjiä, jotka käytännössä siirtävät hyvinvoinnin, mutta myös tulon asiakkaalle. Alihinnoitellut tuotteet tai palvelut revitään usein yrittäjän itsensä selkänahasta pitkinä työtunteina ja heikkona taloudellisena kompensaationa. Tämä on täysin totta ja tiedostan sen. Olen saanut kuulla muilta ikäisiltäni muun muassa pohdintaa siitä, onko Luminurtsin palveluille asetettu tuntityöhinta 54,90 € (sis. alv) liian paljon. Tuosta hinnasta, kun lähtee vähentämään henkilökulut, työntekijöiden palkat, matkakustannukset, vakuutukset ja asiakasyhteydenpidon, ei se lopulta enää niin paljoa olekaan. Tätä ei vain heti tule ajatelleeksi, ja itsekin ymmärsin tämän vasta omalta isältäni. Tietysti myös omaa työtä pitää arvostaa ja sillekin pitää olla jokin hinta. Lisäksi täytyy muistaa se työ, joka on tehty, jotta asiakas on ylipäätään saatu.

Mielestäni tärkeimpänä asiana, joka kirjasta jäi pohdittavaksi voisi pitää seuraavaa lausetta: ”Muista huolehtimaan tottuneet yrittäjät eivät osaakaan huolehtia yrityksen tärkeimmästä- itsestään.”. Väisäsen mukaan fyysisesti ja psyykkisesti itseään laiminlyövä yrittäjä on lopulta hyödytön asiakkailleen, työntekijöilleen, sidosryhmilleen sekä tärkeimmälle eli perheelle ja ystäville. Tähän kulminoituu mielestäni suoraan ajanhallinta ja ajankäyttö. Tiimiakatemialla puhutaan myös usein tiimiyrittäjien uupumisesta, kun osa painaa 100 tuntista työviikkoa. Paljon puhutaan ajanhallinnasta ja sen tärkeydestä, mutta silti se tuntuu olevan välillä niin itselläni kuin monella muulla hieman unohtunut. On tärkeää antaa aivoille ja koko keholle myös aikaa levätä ja palautua yrittäjyyden tuomasta rasituksesta. Kirjassa tuodaan ilmi sitä, kuinka yrittäjyys on monesti kuormittavampaa kuin normaali päivätyö, ja sen tuomat pitkät työpäivät helposti uuvuttavat. Väisänen toteaa kirjassaan tyhjentävästi: ”Hyvä yrittäjä ymmärtää tämän omalta ja työntekijöiden kohdalta, mutta väärälle yrittäjälle se on mahdotonta.

Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi käteen ajatuksia, joilla voin kehittää yritystoimintaani terveellisempään suuntaan. Hyvinvoiva henkilöstö näkyy ulospäin ja sen maine houkuttelee hyviä työntekijöitä ja asiakkaita. Ei kukaan työntekijä halua minulle töihin, jos työilmapiiri on pakonomaista suorittamista. Mielestäni kirja oli erinomainen luettavaksi tähän ajankohtaan, sillä olen perustamassa osakeyhtiötä ja päivät meinaavat jatkuvasti venyä todella pitkiksi. Tiedän itsestäni sen, että pystyn tekemään paljon töitä ilman, että näytän uupuneelta tai edes koen olevani uupunut, mutta kirja muistutti nimenomaan ottamaan myös rennosti. Yrittäjänä minulla on itselläni vastuu ja toisaalta myös vapaus ottaa esimerkiksi lomaa sen jälkeen, kun töitä on tullut tehtyä enemmän. Tästä hyvä esimerkki voisi olla, kun jatkoimme Väinön kanssa LC:n jälkeen vielä matkaa Espanjaan, jossa olimme kolme päivää. Pelkästään ne kolme päivää auttoivat taas jaksamaan pitkään.