Mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu juuri nyt? Mitä toivomme tulevaisuudeltamme? Mitä haluamme oppia ja opettaa jälkipolville? Näihin kysymysksiin Yuval Noah Harari etsii vastauksia karun suorasanaisessa kirjassaan 21 oppituntia maailman tilasta. Tämä kirja oli minulla kuunteluversiona ja yllätyinkin miten raskas, se oli ja kuunteluun piti keskittyä toden teolla. Kirja on julkaistu vuonna 2018, joten maailmantilanteemme on muuttunut jo todella paljon siihen nähden. Otin kuitenkin pari teemaa lähempään tarkkailuun mitä itse olen miettinyt enemmänkin viime aikoina. 

Näin 2020-luvulla tuntuu, että joka vuosi tulee jokin uusi maailmanlaajuinen kriisi. Oli koronaa, metsäpaloja, sotaa, terrorismia ja rasismia. Olenkin miettinyt, että miten olen nykyään paljon tietoisempi näistä asioista tai ainakin tuntuu, että tällaisia ei ollut ennen niin paljoa. Toisaalta sota tai terrorismi ei ole mikään uusi asia tällä pallolla. Iän karttumisella on varmasti osasyy, kun ympärillä olevat asiat kiinnostavat paljon enemmän, mutta informaatiotulva ympärillä on kasvanut aivan valtavasti. Jokainen media tuuttaa tietoa ovista ja ikkunoista, mutta mikä on totuus ja oikeaa tietoa on oikeasti välillä vaikea erottaa. 

Työ ja teknologia

Olen ollut työelämässä kiinni itse vajaa 10 vuotta ja töitä olen tehnyt laajasti eri aloilla niin ravintola-alalla, logistiikassa tai puolustusvoimilla. Työ on ollut niin mekaanista, luovaa kuin perinteistä paperin pyörittelyä. Onkin ollut mielenkiintoista seurata vierestä, miten esimerkiksi ilmastonmuutos on vaikuttanut arkityöhön. Teknologia valtaa maailmaa ja tekoäly kehittyy jatkuvasti, joten myös meidän tulee muovautua sen mukana. Tekoäly ei ole kuitenkaan mitenkään uusi käsite sillä se on tunnettu jo yli 60-vuotta, mutta nyt se on tullut vain lähemmäksi meitä tavan tallaajia. 

Teknologia ylipäätään on ihmisille varmasti vaikea käsite ja siksi sen koetaan uhkaavan tulevaisuuden työpaikkoja. On kuitenkin hyvä miettiä, että mehän sen teknologian rakennamme ja teemme työtä sen eteen, että se kehittyy jatkuvasti. Totta kai teknologia mahdollistaa tiettyjen prosessien automatisoinnin tehtaassa tai nopeuttaa valtavasti työtämme. Kysyin muutamalta kaverilta, jotka tekevät tehdastyötä, miten he näkevät ihmisen merkityksen työympäristössä, vaikka suurin osa prosessista onkin jo automatisoitunut. Jokaiselta tuli samankaltainen vastaus, että ihminen ymmärtää paremmin kokonaisuuden, mitä ympärillä tapahtuu ja jos jokin osa sakkaa niin kone ei kuitenkaan vielä osaa korjata itse itseään. Tämänkin reflektion kirjoittaminen helpottuu valtavasti teknologian avulla, kun käytössä on tietokone, eikä tarvitse perinteistä paperia ja kynää kaivaa esiin. Toisaalta silläkin tavalla reflektointi voisi välillä olla ihan virkistävää. Ihmisten perinteinen kirjoitustaito huononee jatkuvasti, kun kirjoitamme kaiken näytöille. 

On syytä varmasti pelätä, että miten teknologia muuttaa työmarkkinaa. Kirjassakin pohdittiin asiaa, että onko meillä kohta luokka huonosti koulutettua työväkeä, jotka kaipaavat nimenomaan sitä mekaanista työtä. En usko, että mekaaninen ja suorittava työ loppuu meiltä ikinä tai ainakaan minun elinoloni aikana. Ihminen ihmiselle käsite tulee esimerkiksi hoivatyössä vastaan. Kirjassa oli esimerkki, että teknologia voisi korvata esimerkiksi lääkärin työn muttei sairaanhoitajaa. Lääkärille syötetään oireet ja hän tekee johtopäätöksen ja diagnoosin niiden pohjalta. Teknologia ei kuitenkaan osaa empatiaa tai sille ei voida luoda hoivaviettiä mikä on tärkeää sairaanhoitajan ammatissa. En kuitenkaan osaa nähdä itse, että lääkärinkään työ korvattaisiin tietokoneella vielä lähitulevaisuudessakaan, mutta tulevaisuus senkin näyttää. 

Työpaikkojen uhkaamisen lisäksi Harari pohtii toista varjopuolta, ihmisen vapautta. Olemme itse opettaneet algoritmin oppimaan meistä sitä mukaa mitä sitä käytämme. Algoritmit vaikuttavat jatkuvasti valintoihimme ja se saattaa tehdä jopa parempia valintoja kuin sinä itse. Jos miettii esimerkiksi Tiktokkia niin totta kai se näyttää meille videoita mistä pidämme ja koukutuksen kierre on valmis. Elin tammikuun kokonaan ilman Tiktokin käyttöä ja se oli itseasiassa ihan yllättävän puhdistavaa. Tiktok on vain yksi esimerkki siitä, miten algoritmit vaikuttavat valintoihimme ja jopa mielipiteisiimme. Tekoälyn käyttö ja sen kehitys on työnyt paljon hyvää, mutta sen liikakäytöllä on myös varjopuolensa.

Tiimiakatemialla puhutaan ketterästä oppimisesta. Koen, että ketterä oppiminen on tulevaisuuden työelämän tärkeä taito. Tieto lisää tuskaa ja tällä viikolla luettu tieto on ensiviikolla jo vanhaa. Pääsemme tekemään ja testailemaan uusimpia tekoälytyökaluja ja niihin kannustetaan. On tärkeää oppia etsimään tietoa sen sijasta, että opettelisi hirveän määrän dataa ulkoa. Olenkin tapellut tässä keväällä yhden viraston kanssa siitä, miksi emme osallistu jokaiseen heidän järjestämään koulutukseen ja olenkin selittänyt heille ketterän oppimisen vahvuuksista, mutta he eivät sitä tunnu ymmärtävän. 

Sota

Harari kertoo kirjassaan esimerkin Facebookin perustajasta Mark Zuckerbergistä jonka visio oli yhdistää ihmiskunta verkossa. Osittain hän tässä varmasti onkin onnistunut, mutta viimevuosien tapahtumien pohjalta maailmassa on kuitenkin niin sanotusti idän ja lännen törmäys. Maailmassa on aina ollut kulttuuriero idän ja lännen välillä, mutta Ukrainan ja Venäjän välinen tilanne on lisännyt tietoisuutta, ja minäkin olen enemmän perehtynyt esimerkiksi Neuvostovenäjän vaikutusta tähän tilanteeseen. Lähi-Idässä sota on jatkunut vuosia, mutta joko siitä on uutisoitu enemmän tai Ukrainan tilanteen takia siitä on ollut kiinnostuneempi. En osaa oikein sanoa, mikä on oikea vastaus.

Mennessäni armeijaan vuonna 2019 sota oli hauska leikki mitä armeijassa opettelimme ja pidimme lähinnä vain hauskaa. Vaikka yksi syistä armeijaan menolle olikin puolustustahto, mutta ei sitä ajatellut niin syvällisesti silloin. Nyt viisi vuotta myöhemmin omakin ajatusmaailma on muuttunut vakavampaan suuntaan sen takia. Kertausharjoituksissa käsittelee tietoa aivan eri asenteella ja kyllä sielläkin sen ilmapiirin aistii, että tositoimet voivat olla lähempänä, kun uskommekaan. Toivottavasti näin ei kuitenkaan ole, mutta sekin asia on otettava vakavasti ja ensimmäisten joukossa olenkin lähdössä, jos tilanne niin vaatii. 

Idän bisnes on aina tuonut leivän pöytään perheelleni ja ensimmäinen kolaus oli jo 10-vuotta sitten kun Venäjä miehitti Krimin. Nyt lopullinen stoppi liikenteelle on tullut Venäjän hyökkäyssodan myötä ja onkin pitänyt keksiä muita keinoja pitää pulju pystyssä. Muutoskyvykkyys on tärkeä elementti yrityksen sisällä ja koenkin, että se on osittain pienen yrityksen etu. Tulevaisuus näyttää miten meidän käy, mutta toistaiseksi on kellukkeet, joilla pysytään pinnalla. 

Omat ajatukset kirjan kuuntelun aikana pomppi idästä länteen ja keskittyminen olikin siksi vaikeaa. Kuunteluun pitäisi selkeästi laittaa taukoja ja oikeasti antaa aivojen prosessoida ja sisäistää asia. Sen takia varmaan tämän reflektion kirjoittaminenkin tuntui todella vaikealta ja vaikka olikin muistiinpanot niin ajatusten kokoaminen ei nyt välttämättä onnistunut haluamallani tavalla. Kirja onkin siis varmaan lukemalla luettava uudelleen joskus myöhemmin. Tykkäsin kuitenkin suuresti Hararin suorasta tyylistä kertoa asiat, ja sitä pitäisi jokaisen harrastaa enemmän. Laittoi pohtimaan.