Luin kirjan Tulevaisuuden lukujärjestys. Kirjan on kirjoittanut itseäni kuusi vuotta vanhempi Perttu Pölönen. Pölönen puhui ajankohtaisista asioista teknologian, koulutuksen, taito-osaamisen ja työelämän osalta. Vähän nihkeää on kuulunut lukemiseen ja kirjoittamiseen viime aikoina, mutta olihan kirja paljon ajatuksia herättävä. Parasta kirjan lukemisessa oli se, kuinka monet asiat pystyi heti suhteuttamaan omaan elämään ja miettimään omien kokemuksien kautta. Toisaalta kirjan lukemista kevensi muutamat lyhyet tarinat, joita Pölönen kertoi omasta historiastaan.
Kirja oli yleismaailmallista pohdintaa siitä, mihin tulevaisuudessa kannattaa keskittyä. Mitkä taidot tulevat olemaan tulevaisuudessa arvostettuja ja hyödyllisiä? Mitkä kaikki ammatit tullaan korvaamaan tulevaisuudessa? Kuinka kehittää ja ylläpitää tulevaisuudessa tarvittavaa uteliaisuutta?
Minua ei pelota ajatus siitä, että teknologiaa tullaan lisäämään työpaikoille ja teknologialla korvataan osa nykyisistä ammateista. Olen osa sukupolvea, joka on kasvanut teknologian kehityksen keskellä. Koulumaailma muuttui lähes joka lukuvuosi, koska aina tuli jokin uusi applikaatio tai järjestelmä, jota lähdettiin hyödyntämään eri oppiaineissa. Pölönen puhui kirjassaan siitä, että tutkinnoille tulisi asettaa parasta ennen päivitys. Olen samaa mieltä Pölösen kanssa. Ymmärrän ajatuksen tämän taustalla. Ylipäätään koulutus on muuttunut hurjasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Koulutus eri aloilla on muuttunut paljon myös viimeisen viiden vuoden aikana. Ihmiset, jotka valmistuivat vaikkapa koneistusalalta kymmenen vuotta sitten, eivät välttämättä ole perillä nykyisistä teknologioista niin hyvin, kuin he, jotka opiskelevat alaa tänä päivänä. Kehitys kehittyy, ihmisten tietojen ja taitojen pitää myös kehittyä. Itse ajattelen, että kehitys tarkoittaa myös joidenkin taitojen unohtamista. Uusi tieto taito kumoaa vanhan.
Itselläni on ollut haasteena intohimon löytäminen. Oli ihanaa ja innostavaa lukea kirjasta kokonaista lukua aiheesta. Pölönen puhuu asiasta hyvin lohdullisesti. Ei siten, että pitäisi kauhealla raivolla löytää oma intohimo HETI, ja että jokaisella on oltava intohimo aina. Pölönen nostaa tärkeimmäksi työkaluksi intohimojen löytämiseen itsensä tutkiskelun. Joo self help kirjat eivät anna välttämättä suoraan ammatillista osaamista, mutta kaltaiselleni uteliaalle nuorelle niistä on paljon apua. Pystyn tämänkaltaisen kirjallisuuden kautta hyvin sukeltamaan oman pääni sisään ja ottamaan aikaa omien taitojen tutkiskeluun. Pölönen sanoo, että intohimo löytyy, kun altistaa itseään erilaiselle tekemiselle, eli kokeilun kautta. Nyt olen huomannut sen, että olen tekijä tyyppi. Kotakahvila kausi starttasi projektiryhmällämme pikkujoulujen järjestämisellä. Opin hurjasti taitoja siitä, mitä kaikkea on otettava huomioon, jotta asiakkaan kokemus on mahdollisimman miellyttävä ja helppo. Teimme tukkulistat, kävimme yksityiskohdat läpi, varasimme tarpeeksi aikaa ja lopputuloksena syntyi tunnelmallinen, rento ja hauska ilta työyhteisölle. Mietin yhteistä onnistumistamme nyt omalta kohdaltani. Onnistuin, koska olen tehokas tekijä. Pyrin pitämään fokuksen koko ajan olennaisessa, jotta säästimme aikaa. Tekemistä oli hurjan paljon, ja jos olisimme käyttäneet enemmän aikaa tukkulistan tekoon, ei aikaa ja energiaa olisi jäänyt itse tukussa käyntiin. Tehokasta tekemistäni tasoitti hyvin huolellinen ja ajattelevainen osapuoli. Se, että tiedostan olevani hyvä tehokkaassa työskentelyssä antaa minulle itsevarmuutta toimia intuitiolla. Tiedostan, että joskus saattaa tulla pieniä virheitä, mutta ne eivät merkkaa lopputuloksessa niin paljoa, kuin se, että käyttäisin johonkin paljon aikaa ja energiaa, jolloin huolimattomuus saattaisi lisääntyä.
Koen olevani myös luova ihminen. Luovuudesta Pölönen puhuu samassa luvussa improvisaatio kanssa. Luovan ja tunteikkaan puoleni takia en ole huolissani teknologian lisääntymisestä työpaikoilla. Pölönen nostaa hyvin esille niitä taitoja, joita tulevaisuudessa tullana tarvitsemaan, koska niitä ei voi korvata koneilla. Näitä taitoja ovat juuri tunnetaidot ja luovuus. Akatemialla tekemistäni on tuntunut rajoittavan se, että luovuuttani jarrutellaan. Kirjassa sanotaan, että ”tulevaisuutta varten meidän pitäisi sopivasti poisoppia lopputuloskeskeisyydestä lähestymistavasta ja väärän tai huonon vaihtoehdon ajattelumallista, sillä se on myrkkyä luovuudelle”. Ja tottahan tuo on. Vasta tuon virkkeen luettuani tajusin, miksi ajattelut missioista ja visioista ovat monesti tekemistä hidastavia tekijöitä. Niiden ajatteluun liittyy monesti ajatus siitä, mikä on hyvä ja mikä on huono ajatus. Ideoinnista tykkään, koska silloin saa olla luova. Kävin tapaamassa Elias Huhtista, joka toimii työpaikka-/hyvinvointivalmentajana työyhteisössä. Hän puhui siitä, kuinka lopputulosta painotetaan aivan liikaa työpaikalla. Hyvää palautetta annetaan, kun joku saavuttaa tavoitteen. Hän oli sitä mieltä, että lopputulosta ei tulisi palkita. Se ei ole pitkälle kantavaa työntekijän näkökulmasta. Hetken onnistumisentunne saattaa buustata tekemistä tulevaisuudessakin, mutta tärkeämpää olisi se, että työnantaja tai kollega huomaa työn tuloksen takana ja palkitsee sen. Työhön keskittyvä palautteenanto toimii myös paremmin siinä tilanteessa, kun joku on tehnyt hurjasti hyvää työtä, muttei syystä tai toisesta ole kuitenkaan päässyt tavoiteltuun lopputulokseen. Kun tiimillämme oli palautetreenit, vein tämän opitun asian käytäntöön. En kehunut ihmisiä siitä mitä he ovat saavuttaneet, vaan miten he ovat sen saavuttaneet.
Tunne taidot tulevat olemaan arvokkaita tulevaisuudessa, koska niitä ei pystytä vielä ohjelmoimaan koneelle niin hyvin. Olen empaattinen ihminen, pystyn olemaan läsnä ja haluan olla avuksi muille ihmisille. Pystyn muokkaamaan toimintaani muille sopivaksi, innostun helposti muiden innostuksesta ja reagoin tunteella ennen järkeä. Kirjassa Pölönen haastaa ajattelemaan, tunteiden varjopuolia. Empatiaa voidaan tietoisesti käyttää vallankäytön välineenä, Pölönen toteaa. Jo ala-asteella muistan olleeni oppitunnilla, jolla puhuimme uutisista, otsikoista ja vaikuttamisen keinoista. Kävimme keskustelua uutisten negatiivispainotteisesta luonteesta ja tunteisiin vetoamisesta. Voisin akatemialla kaupallistaa omaa tunneälyäni markkinoinnissa. Kuinka vedota Kotakahvilan mainonnassa tunteisiin? Entäpä design brändin viestintä? X design projektissa olemme miettineet myös tunnepuolta markkinoinnissa ja viestinnässä. Kuinka saada ihmiset kokemaan, että kodin tärkeillä elementeillä pystyy luomaan tasapainon tunnetta omaan arkeen. Tai kuinka viettää tärkeää aikaa perheen kanssa?
Empaattisuudessakin on huomioitavia puolia. Tiedostan sen, että kuormittuisin paljon sosiaalialalla työskentelystä, koska olen niin tunteellinen. Ikävät tapahtumat saavat minulle surullisen olon ja näytän tunteeni vahvasti ulospäin. Tunteiden tukahduttaminen olisi välttämätöntä esimerkiksi, jos työskentelisin haastavassa lastensuojeluyksikössä. Kirjassa oli oivalluttava nosto siitä, että empatia on likinäköistä ja epäreilua. Olen helposti enemmän empaattinen niitä ihmisiä kohtaan, joihin pystyn samaistumaan. En koe myötätuntoa kaikkia tilanteessa olevia kohtaan vaan vain niitä, keiden tarinan olen kuullut. Tunteet ovat lyhytkestoisia ja empatia on tunne. Herkästi empatiaan taipuvana saatan tehdä nopeita ja virheellisiä johtopäätöksiä. En halua liikaa hallita empatian tunnetta, koska koen olevani jo sen verran tunneälykäs ja tiedostan, milloin on hyvä hetki näyttää tunnetta enemmän ja milloin vähemmän. On kuitenkin tärkeää osata pitää kriittinen ajattelu mukana tässäkin asiassa.
Kirja antoi lisää näkökulmia tulevaisuuden ajatteluun. Eniten työstettävää minulla on yrittäjyyteen suhtautumisessa. Olen ollut todella jyrkkä asian suhteen, mutta kirjassa oli hyvä pohdinta tehtävä siitä, että jokaisen tulisi mieltää itsensä yrittäjäksi, sillä yrittäjyys on asenne. Se tarkoittaa asennetta tarttua toimeen. Jos kokee, että pystyy itse tekemään asian paremmin, on otettava rohkea askel toimintaa kohti. Työelämä tulee muuttumaan kilpailullisemmaksi, joten nyt on hyvä aika alkaa muuttaa ajatteluaan rankasta yksin yrittämisestä loistokkaaksi tekijäksi työmarkkinoilla.
0 kommenttia