Viimeinen kirjareflektio ikinä, ja hirveä valinnan vaikeus iski kirjaa valittaessa. Halusin jotain uutta lukemista, mitä moni ei vielä ole lukenut, joten selasin kirjaa kirjoista. Sieltä löytyi Ken Robinsonin “The Element – How Finding Your Passion Changes Everything”. Kirja käsittelee siis oman intohimon löytämistä, ja sen vaikutusta elämisen laatuun. Kirjailijan mukaan jokaisella ihmisellä on The Element eli näin suomeksi elementti. Oman elementin löytäminen johtaa merkityksellisyyden tunteeseen, sekä samalla ammatilliseen menestykseen.

Robinson esittelee kirjassa useita esimerkkejä ihmisten tarinoista, jotka ovat löytäneet oman elementtinsä, ja päässeet menestymään sen avulla. Itseäni tarinat inspiroi suuresti, ja aloin pohtimaan sitä, mistä tekijöistä oman elementin löytäminen tai rakentaminen tapahtuu. Tiedostan, etten vielä ole löytänyt täysin omaa intohimoa. En kuitenkaan lannistu, koska se ei ole helppoa, ja minullahan on tässä vaikka ja kuinka aikaa löytää se. Sen löytäminen vaatii työtä ja uuden kokeilemista. Lähdin miettimään, mistä voisin löytää oman intohimon.

Mikä innostaa eniten? Minkä asian tekemistä en malta odottaa? Mikä saa aina unohtamaan ajan kulun? Ensimmäisenä tuli mieleen käsityöt – virkkaaminen ja neulominen. Niiden parissa pääsen usein rentoutumaan, ja innostun kun pääsee luomaan jotain uutta, mitä oikeasti tarvitsee tai käyttää. Toisena liikkuminen, varsinkin pilates. Koen silti, että urheilu ja käsityöt on enemmän harrastuksia, joiden avulla palaudun. Mutta voisiko niistä silti tulla tulevaisuudessa muutakin? Virkkaan usein paitoja tai toppeja, josta tajusin että tietenkin myös vaatteet innostaa. Lovent on tähän aika selkeä esimerkki, jonka eteen on tehty paljon töitä. Kohta se työ palkitaan, kun saadaan myynti startattua niin seura- kuin yksityisasiakkaiden puolelle.

Tarvitsen lisää uusia kokemuksia. Olen lukenut aiheesta paljon, että uusien asioiden kokeileminen ns. hidastuttaa aikaa. Silloin viikot ja kuukaudet tuntuvat pidemmiltä, kun kokeilee uusia asioita. Tällöin aivot ei mene aina samalla kaavalla päivästä toiseen, vaan ne saavat uusia virikkeitä. Uusien kokemusten kautta myös löytää uusia asioita, jotka saavat syttymään ja innostumaan. Hyppään kyllä usein mukaan uusiin juttuihin aika spontaanistikin, mutta sekin riippuu ajankohdasta ja jaksamisesta. Tuntuu, että talvella sanoin useimmin ei kuin kyllä. Tarvitsen siis enemmän yes -ajattelua kuin ei:n sanomista, ja avoimempaa asennetta.

Tänään pidettiin taas sprintin analysointi ja palaute -treenit. Palautetta annetaan meidän tiimissä aina lukukauden päätteeksi, mutta ollaan pyritty parantamaan palautteen antamisen säännöllisyyttä. Sen pitäisi tulla luonnostaan arjessa ja työskennellessä. Tässä ollaan parannettu jo nyt, sillä jaetaan pieniä kehuja pitkin viikkoa ja juhlitaan jokaisen onnistumista. Jos joku asia hiertää, niin pyritään kertomaan asiasta heti, ettei synny isompaa väärinymmärrystä tai asia ala hiertämään liikaa. Voisin itse hakea palautetta useammin. Niin positiivista kuin rakentavaakin. Voisin myös kysyä muilta, mitkä ovat heidän mielestään vahvuuksiani, ja keskittyä niihin. Tällöin voi nousta esiin ihan uusia asioita, joita en itse olisi vielä hoksannut. Piilevä potentiaali voikin lymytä niissä asioissa mitä muut ovat huomanneet, mutta itse en vielä.

Jotkut löytävät intohimonsa nuorella iällä, ja jotkut vanhempana. Tähän ei ole mitään kaavaa tai deadlinea, koska kehitytään jatkuvasti. Intohimon löytäminen siis vaatii aikaa, pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Pitää olla avoin uusille kokemuksille, sekä tehdä niitä asioita, jotka saavat itselle hyvän mielen. Vaikka välillä tuntuisi epätoivoiselta, niin pitää vaan luottaa itseen, omaan tekemiseen ja tulevaisuuteen – näin löytää oman elementin.