Tarinankerronta työkaluna

Vuonna 2006, toimittaja nimeltä Rob Walker halusi selvittää onko tarinankerronta todella kaikkein voimakkain työkalu.

Hän aloitti projektinsa keräämällä 200 erilaista tuotetta. Walker keskittyi hankkimaan halpoja tavaroita, joiden keskimääräinen hinta oli noin dollarin. Tuotteet eivät olleet millään tavalla erityisiä.

Yksi tavaroista oli esimerkiksi pieni muovinen hevosen pää. Tämän hän osti 99 sentillä. Walker sitten listasi tuotteen myyntiin eBayn nettikauppaan ainoana lisäyksenä vain hyvä tarina. Tarinalla varustettu tuote myytiin hintaan 62,95 dollaria.

Tämä ei ollut poikkeus. Kokonaisuudessaan hän käytti erinäisten tavaroiden ostamiseen 197 dollaria. Walker sai myytyä kaikki tuotteet melkein 8000 dollarilla. Lisätyt tarinat nostattivat tavaroiden hintaa siis enemmän kuin 6300 prosenttia.

Tarinat ovat siis vähintäänkin todella vahva työkalu lisäämään arvoa.

Yksi elämäni vaikeimmista päivistä

Oli sunnuntai aamu. Heräsin vähän myöhemmin, niin kuin yleensä viikonloppuisin on tapana. En noussut heti sängystäni vaan otin puhelimen esille ja selasin sitä hetken. Katsottuani viestini läpi, päätin nousta. Kävelin huoneestani ulos, rappusten ohi käytävän toiseen päähän silloiseen vanhempieni huoneeseen. Toivotin vanhemmille hyvää huomenta. He toivottivat huomenta takaisin, mutta huomasin, että he olivat allapäin. Isä makasi jo pedatulla sängyllä ja äiti istui sängyn reunalla. Tuolloin en osannut vielä arvata miksi tunne huoneessa oli normaalia synkempi.

Kävelin alakertaan syömään aamupalaa liikaa miettimättä vanhempieni asiaa. Syötyäni siirryin takaisin yläkertaan, omaan huoneeseeni ja aloin pelaamaan tietokoneellani. Pelattuani hetken, äitini koputti oveeni ja astui sisään. Hän oli itkenyt. Äitini kutsui minut ja veljeni alakertaan juttelemaan. Olin kauhistunut. Sydän kurkussa astelimme portaita alas ja äitini perässä keittiöön, missä isä istui jo odottamassa pyöreän pöydän ääressä.

Istuuduimme alas. Isä istui surullisena, mutta hiljaa. Äiti nyyhki ja kertoi, että he ovat eroamassa. En voinut hetkeen sanoa mitään. Koitin pidätellä itkuani ja pysyä vahvana, mutta pääni täyttyi kysymyksillä ja surullisilla ajatuksilla. Mitä nyt? Mitä tämä tarkoittaa minun kohdallani, nyt kun vanhemmat eroavat?

Voit vain kuvitella kuinka vaikeaa minulle oli koulussa selittää kavereille, jotka huomasivat äitini muuttaneen, että vanhempani olivat eronneet.

Tarina yhdestä elämäni noloimmasta tilanteesta

Olin noin kymmenen vanha, kun olin neljännellä luokalla. Koulu jota kävin oli pieni, joten neljännellä luokalla olin kouluni vanhimpia. Koulu sijaitsi syrjässä, metsän reunassa.

Olimme siirtymässä kavereideni kanssa välitunnilta luokkaan, perinteisesti viimeisten joukossa. Sen aikainen hyvä kaverini Mikko oli seurassani, kun kävelimme koulun pitkää käytävää pitkin, kohti luokkahuonetta.

Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että Mikolla on pahat mielessä ja joutuisin hänen tekojensa seurauksena yhteen noloimmista tilanteistani.

Astuimme pienehköön luokkaan, missä muut jo asettuivat paikoilleen pulpettien ääreen. Opettaja ei vielä ollut saapunut luokkaan. Kävelimme luokan edestä eturivin pulpeteille, takarivi kun oli jo täytetty. Sitten Mikko siirtyi nopeasti taakseni, otti housujeni reunoista kiinni ja veti housut kinttuihini. En kauaa kerennyt siinä seistä housut lattian tasossa, luokan edessä, kaikkien nauraessa, kun opettaja asteli huoneeseen.

Opettaja komensi meidät ulos käytävälle. Hän puhutteli meitä, torui Mikkoa ja muistan tänäkin päivänä, kun hän sanoi minulle…

Dopamiini

Tällä hetkellä olen saanut aivosi tuottamaan dopamiinia. Dopamiini on hormoni aivoissa, joka piristää ja antaa energiaa. Suuremmissa määrin, se nostattaa sykettä ja verenpainetta. Dopamiinia syntyy odotuksen tai jännityksen seurauksena. Hyvin kerrotut tarinat synnyttävät dopamiinia, koska niitä kuunnellessa ihminen odottaa jännittäen tarinan lopputulosta.

Häiritsikö sinua, kun en kertonutkaan mitä opettaja minulle sanoi? Tämä johtuu siitä, että odotit tarinan lopputulosta. Kuvittelit ehkä mielessäsi jo miltä tämä tarinan käytävä näyttää ja mahdollisesti olit jo ajatellut minkä väriset hiukset Mikolla on. Uppouduit tarinan vietäväksi. Hyvin kerrotun tarinan avulla saat siis toiset kuuntelemaan. Jos lisäisit tarinaan vielä opetuksen, oppisivatko ihmiset paremmin?

Oksitosiini

Jos tarinalla haluaa opettaa jotain, aina ei riitä, että sen kertoo hyvin. Jotta ihmiset uskovat jonkin todellisuuteen, on kertojan oltava luotettava.

Oksitosiini on rakkaushormoni, joka lisää luottamuksen tunnetta. Oksitosiini saa ihmiset myös anteliaimmiksi, kokemalla myötäelämisen tunnetta.

Empaattiset tarinat ovat yleensä totta, koska kukaan ei varmasti halua vitsailla vakavilla asioilla. Jos siis kerrot ihmisille jonkun itsellesi vaikean asian, ihmiset luottavat sinuun, koska eivät oleta sinun valehtelevan.

Surulliset tarinat voivat myös saada jonkun antamaan sinulle sen mitä et olisi muuten saanut. On erittäin vaikea sanoa mitään negatiivista ihmiselle, joka on kokenut juuri läheisen kuoleman tai ihmiselle, joka on juuri kuullut sairastavansa syöpää. Nämä olivat ääriesimerkkejä, mutta asian ydin on sama.

Endorfiini

Oksitosiini on vahva hormoni. Se voi olla hyvä luottamuksen rakentamiseen, mutta sillä ei mielestäni voi rakentaa mielekästä ja opettavaista tarinaa. Hyvä tarina, kerronnan ja edellä mainittujen tunteiden lisäksi, sisältää myös naurua.

Naurun ja ilon aikaan saa endorphiini. Endorfiini on keskittymiskykyä, rentoutta ja luovuutta lisäävä hormoni.

Mikä ikinä saakaan ihmisen nauramaan, kasvattaa kyseinen asia endorphiinin määrää aivoissa. Vaikeaa onkin hauskan asian määritteleminen. Mikä saa jokaisen nauramaan? Yksi yleinen ihmistä huvittava asia on toisen epäonni eli inhimillisen mokat. On vaikea määritellä mikä itsellesi tapahtunut epäonninen tilanne olisi huvittava, mutta pääsääntönä on se, että jos se huvittaa sinua itseä, se huvittaa myös muita.

Näistä aineksista saa rakennettua hyvän tarinan. Tarinan, jolla voi opettaa, saada ihmiset kuuntelemaan tai vaikka pelkästään nauramaan.