Jordan B. Peterson on maailmanlaajuisesti tunnettu psykologi ja psykologian professori. Hänen kirjansa 12 Elämänohjetta – Käsikirja kaaosta vastaan on melko vaikeaa luettavaa, varsinkin englanniksi, mutta kun ajatuksista saa otteen, ne vievät mennessään. Kuuntelin kirjan äänikirjana englanniksi vain siitä syystä, että Peterson lukee sen itse. Kirjassa on 393 sivua ja äänikirjana se kestää minuuttia vaille 16 tuntia. Itse kuvaisin kirjaa ”diipimmäksi selfhelpiksi”. Suomenkielisen kirjan sisäkannesta löytyy mielestäni oivallisesti kirjaa kuvaava lainaus: ”Self help -kirja niille, jotka eivät lue self help -kirjoja. Hengellinen opas niille, jotka eivät piittaa hengellisyydestä. Raamattu niille, jotka eivät usko Jumalaan.”

Mennään suoraan noihin kahteentoista ohjeeseen, joita noudattamalla saavuttaa hyvän elämän. Suurin osa ohjeista on monitasoisia. Ne tarkoittavat sitä miltä näyttävätkin, mutta taustalle kätkeytyy myös kuvainnollinen tarkoitus. Kirjan läpi kuljetetaan teemaa kaaoksen ja järjestyksen taistelusta. Omissa ajatuksissani tuo taistelu menee kuitenkin niin filosofiseksi, etten siihen juuri ota tässä kirjoituksessa kantaa. Hyvän elämän ohjeet saattavat kuulostaa liian hyvältä ja helpolta ollakseen totta, mutta kun ohjeita alkaa satelemaan, huomaa, että eivätpä nämä liian helppoja olekaan toteuttaa…

1. Seiso suorassa ja hartiat takana

Peterson aloittaa yksinkertaisella. Ulkoinen olemuksemme antaa maailmalle viestiä elämästämme ja kyvystämme kantaa vastuuta. Yksinkertaisesti ohje on kehotus huolehtia omasta itsestä. Ohje on samalla kirjaimellinen ja kuvainnollinen. Hoida hommasi, ole avoin maailmalle ja sen haasteille, näe, koe ja kehity. Ensimmäisen ohjeen kohdalla törmätään ensimmäisen kerran hummereihin. Peterson käyttää hummereita yhteiskunnan vertauksen siitä syystä, että ne ovat yksi vanhimmista eläinkunnan eliöistä. Hummereita on ollut 350 miljoonaa vuotta. Hummerivertaus meni itselläni ensikuulemalla vähän yli hilseen, mutta kirjaan myöhemmin palattuani olen saanut siitä tarkemmin kiinni. Pähkinänkuoressa kyse on siitä, että voimakkuus ja terveys merkitsevät niin hummereilla kuin ihmisilläkin.

Oman masennusjaksoni aikana tämä ohje kolahti kovaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni, joku selvensi tieteen avulla mitä aivoissa tapahtuu, kun kääntyy sosiaalisesti ja henkisesti liikaa sisäänpäin. Olen kirjan luettuani tehnyt tiedostettuja valintoja elämässäni avatakseni itseäni enemmän maailmalle. Yksi näistä valinnoista oli hakeutuminen uuteen opiskelupaikkaan. Tätä työtä jatkan tulevaisuudessakin. Viimeisin konkreettinen tekoni oli asettua ehdolle tiimini liideriksi. Hieman omaksi yllätyksekseni minut siihen rooliin valittiinkin. Avautuminen siis jatkukoon. Leuka pystyyn ja kohti uusia haasteita.

2. Kohtele itseäsi kuin henkilöä, josta olet vastuussa

Anna itsellesi armoa ja myötätuntoa, mutta pidä itsesi vastuussa ajatuksistasi, valinnoistasi ja toiminnastasi. Omalla kohdallani tähän ohjeeseen on helpointa tarttua huoltajuuden kautta. Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta omia vanhempia ja lähipiiriäni seuraamalla olen saanut kuvan siitä, kun joku on vastuussa toisesta. Lisäksi olen kokenut ja koen edelleen jonkinlaista vastuuta pikkusisaruksistani. Toiselle on helppo sanoa, että aina ei tarvitse jaksaa. Toisessa on myös helppo nähdä vastuunvälttelyä tai saamattomuutta. Tiedostan olevani fiksu ja kykenevä ihminen, mutta omiin epäkohtiini tarvitsen aina välillä ulkopuolisen muistutusta. Pyrin parantamaan toimintaani itsereflektion kautta. Pyrin ottamaan entistä enemmän vastuuta omasta tekemisestäni ja tekemättömyydestäni.

3. Hanki ystäviksesi ihmisiä, jotka tahtovat parastasi

Peterson menee kolmannen ohjeen kohdalla syvälle moraalisiin vastuisiin ja motiiveihin. Kuitenkin kyseessä on vanha liikemaailman viisaus itsensä ympäröimisestä oikeilla ihmisillä. Motiivit ovat jokaisella omanlaisensa. Motiivit löytyvät kaikesta toiminnasta, niin ihmissuhteissa kuin niiden ulkopuolellakin, vaikka niitä ei sen tarkemmin pohtisikaan.

Kirjaan palatessani aloin pohtimaan omia motiivejani tiimissä toimimisen taustalla. Haluanko auttaa jotain tiimiläistäni vain buustatakseni omaa erinomaisuuttani, vai omaanko jonkin vähemmän epäitsekkään motiivin? Tulin siihen lopputulokseen, että motiivini auttamiseen ovat aina itsekkäitä. En kuitenkaan auta ihmisiä omasta itserakkaudestani, vaan ylpeyden ja tyytyväisyyden tunteen tavoitteesta. Osa motiiveista on varmasti yhteydessä yhteenkuuluvuuden tunteeseen; kun tiimi menestyy, menestyn minäkin osana tiimiä. Motiivit ovat mielenkiintoisia. Motiiveista kuitenkin kenties lisää tuonnempana. Itsensä ympäröiminen ihmisillä, jotka haluavat parastasi vaatii luottamusta. Tiimiakatemian ympäristössä noita ihmisiä ei aina itse voi valita, joten luottamusta on rakennettava tiimin sisällä tietoisesti, jotta jokainen voisi olla itselleen parastansa tahtovien ihmisten ympäröimänä.

4. Vertaa itseäsi siihen mitä olit eilen, älä siihen mitä joku toinen on tänään

Kateus ja kauna eivät ole hyviä kavereita. Nykymaailmassa korostuu omasta mielestäni kaksi aika ristiriitaista ajatussuuntaa. Toisaalta kaikki ovat omia uniikkeja lumihiutaleitaan ja erilaisuutta korostetaan sen itsensä takia. Kuitenkin sosiaalisen median vallatessa ihmisten vapaa-ajan itsensä vertailu muihin on helpompaa kuin koskaan. Muiden erilaisuudesta ja erinomaisuudesta voi ammentaa inspiraatiota ja tavoitteita, mutta kateuteen ja itsesääliin ei voi pudota. Naapurikateus on suomalaisten helmasyntejä. Tavoitteeni tiimiliiderinä on kitkeä tiimistä keskinäinen kateus. Toivon, että vuoden päästä jokainen voi ylpeänä sanoa kehittyneensä huimasti ja olla aidosti ylpeä muiden kehityksestä.

5. Älä anna lastesi tehdä mitään, mikä saa sinut suhtautumaan heihin kielteisesti

Viides ohje keskittyy kasvatukseen. Perusidea on, että jos et itse tykkää lapsestasi, ei maailmakaan hänestä tule pitämään. Tulen palaamaan tähän tarkemmin jossain elämäni vaiheessa, mutta nyt voin raapaista ohjetta vain lapsen näkökulmasta. Oma äitini on usein kertonut olevansa ylpeä meistä lapsista. Ylpeyden aiheena hän ei yleensä listaa sitä, kuinka hyviä arvosanoja tai korkeaa palkkaa olemme saaneet. Kaikkein ylpein hän on kehuista, joita on saanut omilta tutuiltaan meidän toiminnastamme. Muistan esimerkiksi, että joku ystäväperheemme äiti oli kehunut omalle äidilleni sitä, miten hienosti pystyin toimimaan pikkulasten kanssa. Olin tuolloin 8-vuotias. Vaikka omat vanhempani ovatkin suurimmat kasvatusponnistuksensa hoitaneet ainakin minun osaltani kauan ennen tämän kirjan ilmestymistä, koen että viidennen ohjeen he ovat saaneet toteutettua lähes täydellisesti. Olen siitä heille kiitollinen.

6. Siivoa huoneesi ennen kuin kritisoit maailmaa (oma vapaa suomennukseni)

Nykyään törmää usein ilmiöön, jossa joku ”huutaa” raivopäissään somessa tai vaikka Mannerheimintiellä, kuinka huonosti asiat maailmassa ovat. Petersonin ohje on kuitenkin, että ennen kuin maailmaa tai muita voi alkaa kritisoimaan, on omat asiat laitettava järjestykseen. Huone tai talo on kielikuva koko elämästä. Kyse ei niinkään ole siinä, että olisi liian naiivi tai muuten kykenemätön tekemään todenmukaisia havaintoja ympäröivän maailman epäkohdista, vaan siitä, että jos keskittyy liikaa sellaisiin maailman kamaliin asioihin, joihin ei voi vaikuttaa, voi vaipua ahdistukseen ja masennukseen. Uutisotsikkoihinkin noussut nuorten ilmastoahdistus on oiva esimerkki tästä. Ilmastonmuutos on vakava ja toimia vaativa asia, mutta jos valmiiksi elämän herkimmässä vaiheessa oleva nuori suuntaa kaiken energiansa noin suuren ja monimutkaisen asian murehtimiseen, eivät edellytykset tulevaisuudelle ole kovinkaan valoisat, vaikka ilmastonmuutos saataisiinkin haltuun. Tämä ei tietenkään koske kaikkia nuoria tai pelkästään nuoria. Ohje onkin tarkoitettu yksilölle, kuten kaikki muutkin kirjan ohjeet.

Omalla kohdallani ja meidän tiimissämme tämän ohjeen voisi liittää tiimin yhteisten asioiden hoitoon. Mikäli voit katsoa itseäsi pokalla peiliin ja sanoa tehneesi kaikkesi tiimisi eteen, voit vaatia muilta lisää. Kun yhdessä sovitut tavoitteet ovat hanskassa ja niiden lisäksi olet auttanut kykysi mukaan muitakin, voit valittaa ja olla pettynyt tiimisi toimintaan tiiminä. Itse uskon, että jos koko tiimi toimisi tämän ohjeen mukaan, kukaan ei olisi pettynyt tiimiin tai tiimiläisiin.

7. Tavoittele sitä, mikä on merkityksellistä

Taas päästään motiiveihin. Tykkään itse kyseenalaistaa ja kysyä miksi. Merkityksellisyyden määrittäminen onkin sitten hankalampi rasti. Peterson määrittelee merkityksellisyyden kaaoksen ja kurinalaisuuden tasapainolla. Merkityksellisyys synnyttää kaaoksesta järjestystä.

Tämän ohjeen kohdalla mennään jo niin syvälle filosofiaan, että yksi essee ja muutaman tunnin kirjoitussessio eivät riitä avaamaan edes itselleni omia ajatuksiani merkityksellisyydestä. Merkityksellisyydessä tärkeintä on kenties kokemus. Kokemuksen taas synnyttää motiivit. Kun käyn vaihtamassa vanhalle mummalleni eteisen lampun, ei merkityksellisyyttä ja merkityksellisyyden kokemusta tuo itse teko, vaan mumman reaktio avusta. Jos kyseessä olisi oman eteiseni lamppu, en saisi sen vaihtamisesta samanlaista merkityksellisyyden tunnetta. Mikäli mummani tarjoaisi palkkaa lampun vaihtamisesta, motiivikin muuttuisi. Voi olla, että tilillä olisi muutama euro enemmän, mutta toiminta ei olisi niin merkityksellistä. Jatkan merkityksen etsimistä…

8. Puhu totta, tai älä ainakaan valehtele

Petersonilla on tähän ohjeeseen vahvan yhteiskunnallinen tulokulma. Hän viittaa valehtelulla eri ideologioiden sokaisemiin ihmisiin, jotka näkevät syyn kaikkeen kurjuuteensa ulkopuolisessa maailmassa. Esimerkiksi: Nainen tulee jätetyksi tai petetyksi miehen toimesta. Tästä seuraa ajatteluketju, jossa kaikki miehet ovat itsekkäitä paskiaisia, eikä heissä voi olla mitään hyvää. Nainen ei kuitenkaan kykene näkemään oman toimintansa vaikutusta parisuhteen ongelmiin. Osat voi kääntää toisinkin päin, sama periaate pätee.

Liike-elämässä ja tiimityöskentelyssä ohjeen voi kuitenkin ottaa käyttöön pienemmässä mittakaavassa. Tiimin jäsenille ei saa valehdella. Palautteen täytyy olla totuudenmukaista. Joskus voi olla parempi olla hiljaa, mutta ennemmin tai myöhemmin konfliktit on kohdattava ja niitä käsitellessä on puhuttava totta. Kysy olettamisen sijaan. Huomasin omissa palautetreeneissämme pienimuotoisen trendin joidenkin tiimiläistemme ajatuksissa. Nämä henkilöt olivat ottaneet asiakseen keksimällä keksiä kaikille ainakin jonkin kehityskohteen. Kehityskohteiden esiin tuominen on sinänsä hyvä asia, mutta yksittäinen kommentti ei vielä omasta mielestäni ole kehityskohde. Kun tartutaan johonkin viikkojen tai jopa kuukausien takaisiin lausahduksiin olettaen, että kyseessä on henkilön vallitseva ajatus tiimistä, kyse on mielestäni valehtelusta. Tai ei ainakaan toden puhumisesta.

9. Oleta että keskustelukumppanisi voi tietää jotain, mistä et itse tiedä

Ohjeen ytimessä on kuunteleminen. Kuuntele keskustelu- tai jopa väittelykumppaniasi ajatuksella, että voit oppia häneltä jotain. Hyvä tapa pakottaa itsensä noudattamaan tätä ohjetta on tiivistäminen. Jos tiivistät vastapuolen puheen muotoon, jonka vastapuoli voi allekirjoittaa, joudut samalla ajattelemaan asiaa hänenkin näkökulmastaan. Jos tiivistelmä ei osu ja uppoa, jotain on ymmärretty väärin. Rakentavan keskustelun harjoittelua siis.

10. Puhu täsmällisesti

Tämän ohjeen noudattamisessa itselläni on tekemistä. Olen huono muistamaan nimiä ja samalla joitakin termejä. Kun asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja termit määritetään yhdessä, vältytään turhilta väärinymmärryksiltä. Vaimoni kanssa keskustellessa, tai joskus jopa riidellessä (kyllä, mekin riitelemme joskus), olen törmännyt useaan otteeseen puheen epätarkkuuteen tai täsmällisyyden puutteeseen. Usein väittely ratkeaa siihen, kun jompikumpi (yleensä minä) puhaltaa pilliin ja pyytää määrittelemään sanan jota toinen käyttää. Asioista ollaan yllättävän usein samaa mieltä, mutta niistä vain puhutaan eri nimillä. Tunteet ovat oivallinen esimerkki tuollaisista asioista. Pyrin tiimini kanssa viestiessäni olemaan täsmällisempi, kuin olen tähän mennessä ollut.

11. Älä häiritse skeittaavia lapsia

Tämäkin ohje keskittyy lasten kasvatukseen. Nopeasti ohi siis. Ytimessä on, että anna lapsen kokeilla omia rajojaan myös sellaisissa asioissa, joissa häneen voi sattua. Niin lapsi oppi elämään maailmassa, joka tarjoaa mahdollisuuksien lisäksi haasteita ja sietämään pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.

12. Silitä kadulla vastaantulevaa kissaa

Viimeinen ohje keskittyy elämän vastoinkäymisten ja koettelemusten käsittelyyn. Ohje vie elämän rajoituksiin ja rajallisuuteen. Ilman rajoituksia ei ole tarinaa, ilman tarinaa ei ole olemista.

Viimeisestä ohjeesta on vaikea saada kiinni. Tarvitsen kenties jonkin kunnon koettelemuksen, ennen kuin pääsen paremmin kärryille tuosta ohjeesta.

Loppuyhteenvetona

Ihailen Jordan B. Petersonia puhujana, filosofina ja väittelijänä. Kirjailijana hänen hienot ajatuksensa avautuvat uudella tavalla, mutta tyyli on niin täsmällistä, että osa asioista karkaa ajatuksista ennen kirjan loppua. Tästä kirjasta on hyvä jatkaa hänen tänä vuonna ilmestyneeseen 12 uutta elämänohjetta -kirjaansa. Tähän kirjaan tulen palaamaan vielä vuosienkin päästä uudestaan ja uudestaan.