Lähiaikoina elämänkerrat ovat inspiroineet minua. Koin aluksi hyvin vaikeaksi päättää mihin tahdon tarttua tämän kirjan jälkeen. Kirsti Paakkanen tunnetaan vahvana uranaisena, Womenan perustajana ja Marimekon pelastajana. Hän johti mainostoimisto Womenaa yli 20-vuotta. Myöhemmin yritys myytiin eteenpäin McCann Oy:lle. Talousvaikeuksista kärsivän Marimekon hän osti 90-luvulla, vaikka riskit olivat isot. Marimekkoon hän puhalsi uutta eloa ja nosti sen nykyiseen hohtoonsa. Tässä on joitakin nostoja ja ajatuksia kirjan varrelta.

Minulla ei ole tavoitteita, vaan unelmia

Kirjassa on paljon kuvauksia siitä, millainen johtaja Paakkanen oli. Erittäin kurinalainen, päämäärätietoinen, kilpailuhenkinen ja sisukas. Hän oli taitava hurmaamaan ihmiset persoonallaan ja läsnäolollaan. Kovuuden taustalla oli kuitenkin empaattinen ja lämmin henkilö, joka ei kaihtanut haasteita. Hänellä oli selkeä visio ja käsitys tarinankulusta, hän myös johti ihmisiä vahvasti sydämellään. Rakkaus oli hänen elämässään keskiössä ja se näkyi kaikissa kohtaamisissa. Hän luotti tunteeseen ja intuitioonsa, tämä peilautui myös hänen yrittäjyyteensä. Kirsti Paakkanen menehtyi 3.11.21. Olen menneen muutaman päivän aikana lukenut uutisia ja läheisten kuvauksia hänestä. Paakkanen eli intohimolla ja se tarttui matkan varrella muihinkin, tämä innostus näkyy myös Marimekon kehittymisessä siihen pisteeseen mitä se on tänään.

Paakkanen oli todellinen edelläkävijä ja näytti esimerkkiä alaisilleen, erilaisissa elämäntilanteissa. Hänellä ei ollut tavoitteita, vaan unelmia. Jos ei ole tarpeeksi isoja haaveita, onko järkeä asettaa tavoitteitakaan? Paakkanen osasi muuttaa unelmansa toiminnaksi ja vetää oikeista naruista niiden saavuttamiseksi. Olen pohtinut paljon omaa tavoitteellisuutta ja päämäärätietoisuutta. Arki on ollut pitkälti suorittamista, vaikka todellinen suunta on ollut ehkä vähän utuinen. Osaanko unelmoida tarpeeksi isosti? Jos tartun johonkin projektiin, annan itsestäni yleensä kaikkeni. Jääkö tilaa ollenkaan isommille unelmille ja haaveille, vaikka olenkin paljon tulevaisuutta mielessäni pyöritellyt. Onko tavoitteellisuudessa mitään järkeä, jos todelliset päämäärät tuntuvat vajailta?

Kuvaukset Paakkasesta vaikuttivat siltä, että hän ei välttämättä tietoisesti tehnyt valintoja, vaan toimi rakkauden ja intohimon varassa. Usein koetaan painetta siitä, että täytyisi löytää yksi oma juttu. Todellisuudessa itselle on ainakin tärkeämpää ymmärtää minkä takia toimii. Koen olevani jo nyt hyvä useammassa asiassa, enkä ehkä haluakkaan olla vain yhdessä asiassa taitava. Jos on osaamista useammasta asiasta, on paljon helpompi sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Paakkasen toiminnassa näkyi myös muutoskyvykkyys, hän ei menettänyt malttiaan, vaikka olisikin kohdannut yllättäviäkin tilanteita.

Perillä päätepisteiden välillä

Kirsti Paakkanen sanoi toivo kappaleessa olevansa perillä päätepisteiden välillä, eli Saarijärvi-Helsinki välillä. Tämä oli minusta erinomainen ilmaisu. Havahduin itsekin samanlaisiin ajatuksiin, kun viimeksi matkustin junassa lapsuudenkotia kohti. Tunne siitä, että olen matkalla kotiin, on erityisen lohdullinen. En tiedä olenko oikeasti tällä hetkellä kotonani kummassakaan paikassa. Aina ikävöi Jyväskylään tai Suonenjoelle lapsuudenkotiin.

Viimeisen vuoden aikana on tullut oltua niin isojen muutosten keskellä, että paikoillaan oleminen on ollut vaikeaa. Ehkä tämän takia on ollut kotonaan matkalla ollessa. Esimerkiksi aina paikasta toiseen liikkuessa pyörällä tai junassa, mieli on kaikista levollisin. Välillä liikkeessä oleminen tuntuu ainoalta keinolta löytää rauhaa, kun paikallaan on ihan fyysisestikin vaikeaa olla. En enää koe ahdistusta siitä, etten vielä täysin tiedä mitä kohti olen menossa, koska matkan teon pitäisi olla yhtä tärkeää.

Mustavalkeaa

Paakkanen pukeutui elegantisti ja aina mustavalkeasti. Hänen kotinsa sisustus oli erittäin harkittua ja väritykseltään hillittyä. Hänen työstään ei kuitenkaan värejä puuttunut, kun katsoo printtejä, jotka ovat hänen aikanaan nousseet suosioon. Värikkyys näkyi mm. muotinäytöksissä ja uusien ideoiden kehittämisessä. Hän toi elämykset ja selkeämmän asiakasnäkökulman mukaan Marimekon toimintaan.

Tietynlainen mustavalkoisuus peilautuu varmasti myös historiaan ja Kirstin lapsuuteen Saarijärvellä. Paakkasen lapsuus ei ollut täynnä loistetta ja rikkautta, hän oppi olemaan jo nuorena ahkera työntekijä. Mustavalkoisuus tietysti vähentää myös valinnanvaikeutta, hän kuvaili myös säästävänsä aikaa ja rahaa, kun kaikki vaatteet sopivat yhteen. Itse kärsin todella usein valinnan vaikeuksista, liittyi se sitten ihan arkisiin asioihin tai työhön. Päätösten tekeminen on haastavaa ja tämän takia vaihtoehtojen karsiminen on tärkeää. Koen, että luotan usein enemmän logiikkaan ja analytiikkaan, kuin tunteeseen, jonka jokin asia herättää. Näen aina koko väriskaalan ja kymmenet vaihtoehdot. Täytyisi opetella välillä rajaamaan väriloistetta ja nähdä jotkin asiat hieman mustavalkeammin. Aina ei tarvitse harkita jokaista mahdollista vaihtoehtoa, joskus täytyy vain luottaa tunteeseen vatsanpohjassa. Yleensä tilanteesta huolimatta, on jokin tason intuitiivinen käsitys siitä mihin päätös johtaa. Välillä on hyvä opetella elämään enemmän tunteen mukana, eikä aina vain kuunnella pelkkää harkintakykyä.

Te olette osaajia, minä olen noviisi

Paakkasen ostaessa Marimekon, se oli vajonnut mm. taloudellisiin ongelmiin ja suunta oli hukassa. Tilanne vaati todellista muutosjohtamista. Hän antoi tilaa suunnittelijoille ja panosti yhteisöön, sekä henkilöstön sitoutumiseen. Kun Paakkanen saapui Marimekolle, hän tiesi, ettei hallinnut koko alaa. Hän toi kuitenkin mukanaan Womenalta kertyneen vahvan markkinointiosaamisen ja johtotaitonsa. Hän teki läsnäolollaan tunnelman muutoksen, joka valoi uskoa työntekijöihin.

Paakkasen toiminta on erinomainen esimerkki oikeanlaisesta verkostojen käyttämisestä. Marimekonkin kehityksessä hänellä oli aina useampi luottohenkilö, jotka auttoivat etenemään. Kukaan ei selviydy myrskyn silmässä yksin ja oikeiden ihmisten löytäminen on erittäin tärkeää. Olen halunnut itsekin panostaa enemmän verkostojen rakentamiseen ja ihmisiin tutustumiseen. Parhaat asiat yleensä tapahtuvat, kun löytää ihmiset, jotka todella innostuvat kanssasi. Kukaan ei voi mitenkään olla huippuosaaja jokaisessa asiassa, joten tärkeämpää on etsiä ihmiset, jotka voivat auttaa sinua eteenpäin. Muiden osaamisen hyödyntäminen ja avunkysyminen on Tiimissäkin keskeinen asia. Jos ei itse osaa jotakin asiaa täysin, aina löytyy, joku tiimistä tai yhteisöstä joka auttaa eteenpäin.