“Unelma ilman tavoitetta on vain toivomus.” 

Siis vau. Mitä ihmettä? Miksen ole ajatellut asiaa aikaisemmin näin? Totta kai se on. Unelmat auttavat viemään elämässä eteenpäin. Elämä ilman unelmointia voisi olla aika mustavalkoista. Toisaalta on elämänvaiheita, jolloin unelmointi tuntuu liian pelottavalta. Mitä silloin kuuluisi tehdä? 

Unelmat voivat olla isoja tai pieniä, keskikokoisia tai suuria. Unelmat voivat olla vaaleanpunaisia. Ne voivat olla täynnä taivaalle kohoavia saippuakuplia ja musiikin täyttämiä huoneita. Unelmat voivat olla kuin voikukan lakastumisen jälkeen varren päähän jääviä valkoisia haivenpalloja, jotka puhaltaessa lähtevät ilmaan ja lentävät tuulen mukana uusiin kasvupaikkoihin. Unelmat voivat olla myös kiiltäviä, niin kuin se hetki sitten putipuhtaaksi kiillotettu induktioliesi. Ne voivat olla asfaltinharmaita ja sateisia, tai valkoisia kuin lakana. Unelmat voivat olla mitä vain sinä haluat. Se tässä onkin kaikkein tärkeintä, ymmärtää, mitä sinä itse haluat. Ja lopuksi ymmärtää, miten pääset sinne. Mitkä ovat ne askeleet, jotka sinun on otettava unelmasi saavuttamiseksi? Miten pilkot unelman pienempiin tavoitteisiin? Toivotko vain, vai unelmoitko oikeasti? 

Unelman toteuttamiseen tarvitaan suunnitelma. Alakerrasta yläkertaan tarvitaan portaat. Vuoren juurelta huipulle tarvitaan polku. Vuoren ollessa korkea, tarvitaan matkalle reppu täynnä tarvikkeita ja eväitä. Matkan varrelle tarvitaan myös lepo- ja pysähdyspaikkoja. Pienemmät tavoitteet unelman matkan varrella auttavat unelman saavuttamisessa ja luovat siitä konkreettisen. 

Mitä minun tulee tehdä, jotta saavutan yhden omista unelmistani, ekologisen ja kestävän vaatemalliston luomisesta? Prosessi tulee olemaan iso ja hidas. Välillä tuntuu, ettei tämä voi olla ikinä mahdollista. Olemme Sonjan kanssa kuitenkin käyneet yhdessä asiakaskäynneillä ja keränneet tietoa ja vinkkejä sitä kautta. Kävimme JYY:n järjestämässä eettisten ja ekologisten vaatteiden työpajassa, josta saimme paljon uutta tietoa unelmaprojektiamme varten. Olemme yhdessä pallotelleet ideoita ja erilaisia materiaaleja. Jotta voimme tehdä unelmasta totta, tarvitsemme paljon pohjatietoa ja apukäsiä matkan alkutaipaleelle.  

“Ymmärtäminen ei edellytä asian hyväksymistä tai suvaitsemista.” 

Ymmärrys. Se on kuitenkin kaiken perusta. Tiiminä meidän tulee ymmärtää toinen toisiamme. Toisen saappaita voi sovittaa ja niihin voi astua. Jos saappaat eivät tunnu kuitenkaan itselle jalkaan sopivilta, ei ne jalassa tarvitse jatkaa matkaa. Kaverin saappaat voi jättää nätisti kenkähyllyyn odottamaan kaveria tai uutta sovittajaa. Pääasia on antaa mahdollisuus ja sovittaa niitä. Ongelmia ei voida ratkaista, jos ei ymmärretä ongelman perimmäistä syytä. Meidän tulee ymmärtää toisiamme sekä toistemme käyttäytymismalleja ja erilaisia ajattelutapoja. Meidän tulee ymmärtää toiminnan perimmäinen tarkoitus ja se, miksi kukin käyttäytyy siten kuin käyttäytyy.  

Ymmärrys vaatii kommunikointia, kuuntelua ja ennakkoluulotonta asennetta. Se ei vaadi lynkkausta, tuomitsemista tai huhupuheita. Ilman ymmärrystä ei voi kuitenkaan syntyä hyväksyntää. Toisaalta ilman hyväksymistä ei välttämättä ole kuuntelua ja ymmärrystä. Vai voiko hyväksymistä olla ilman näitä kahta? Voit ymmärtää ilman että hyväksyt, mutta voitko hyväksyä ilman ymmärrystä?

Esimerkiksi erilaisuuden hyväksyminen on Tiimiakatemiankin kaltaisessa työyhteisössä yksi suurimmista avaimista hyvään vuorovaikutukseen ja yhdessä toimeen tulemiseen. Miksi luomme kuulemamme perusteella ihmisistä ja asioista ennakkoluuloja? Miten kuuntelu onkin joillekin välillä niin vaikeaa? Mitä ymmärrykseen vaaditaan?  

Ihmisillä on kyky kommunikoida keskenään verbaalisesti ja nonverbaalisesti. Voiko toista kuitenkaan ymmärtää sanattomasti? Toisaalta miksi ei muka voisi? Selkeä yhteinen kieli ei ole yksi ja ainut tapa kommunikoida asioista. Voinko tällöin kuitenkaan olla varma, että toinen on ymmärtänyt varmasti oman perimmäisen tarkoitukseni?  

Armanin puhe herätti minussa paljon kysymyksiä ja ajatuksia. Se sai ajattelemaan ihmisten hyvyyttä ja maailman pahuutta. Se muistutti sinnikkyydestä ja periksiantamattomuudesta. Se sai toivomaan ja ennen kaikkea unelmoimaan. Se laittoi pohtimaan omia valintojani ja omaa henkilökohtaista matkaani viime aikoina, mutta myös pidemmällä aikavälillä. Puhe auttoi ymmärtämään ja pohtimaan ymmärrystä enemmän. Se motivoi, kannusti, valaisi, herätteli ja pysäytti.