Pikkupomosta johtajaksi

Kirjoittaja: Essi ollonqvist

2 toukokuun, 2020

Lähdeteos: Pikkupomosta johtajaksi

Lähdeteoksen kirjoittaja: Helena Kastikainen

Teoriapisteet: 3

Tutkimusmatka kohti johtajuutta

Onnistunut kirjavalinta

Ensimmäiseksi johtajuuden kirjaksi minulle valikoitui pitkän harkinnan jälkeen Helena Kastikaisen nuoren naisen opas Pikkupomosta johtajaksi. Valitsin sen, koska esittelyteksti myi sen minulle jokaisen nuoren naisen oppaaksi, ketä kiinnostaa johtaminen, tavoitteiden asettaminen ja uraunelmien toteuttaminen. Minua kiinnostaa paljon johtaminen ja esimiestyö, joten ajattelin vain ensimmäiseksi, että haluaisin oppia, mitä johtaminen on ja mitä pitää yksinkertaisesti tehdä. Vaatimustasoni ei siis ollut korkealla ja olisin ollut tyytyväinen listaukseen, mikä olisi yksinkertaisesti vain eritellyt, miten esimerkiksi sekä hyvä että huono johtaja toimivat eri tilanteissa.

Nyt nuo ajatukset enemmänkin naurattavat minua, koska sellaista listaa ei voi vaan yksiselitteisesti tehdä. Sen sijaan opin kaksi tärkeää asiaa kirjasta. Opin itsensä johtamisesta ja mitä johtajuus vaatii. Huvittuneisuuden lisäksi olen myös pitkälti yllättynyt, koska opin paljon sellaista, mitä en olisi uskonut oppivani. Olisin ehkä jotain pystynyt päättelemään johtajuuden vaatimuksista, mutta itsensä johtaminen pysäytti minut kovaa ajattelemaan. Koin tämän aiheen takia monia tuntemuksia ja oivalluksia kirjan aikana, vaikka ennen se ei minussa mitään herättänyt.

Voin suositella tätä kirjaa lämpimästi. Kun valitsin johtajuuden kirjaa, selailin rehellisesti vain sivumääriä. Tarkoituksena oli sitten valita lyhyiden kirjojen joukosta se kiinnostavin. Tämä kirja myi silti itse itsensä minulle hyvällä myyntipuheellaan. Jouduin punnitsemaan, että olenko valmis uhraamaan itseni 300 sivulle, kun pääsisin 100 sivuisellakin teoksella samasta pälkähästä. Puolestaan minun myyntipuheeni tästä kirjasta voisi olla se, että suostuin sen takia lukemaan ylimääräiset 200 sivua. Ne varmasti kertovat riittävästi.

Mitä johtajuus vaatii?

Johtajalla on lukuisia merkityksiä. Se on hyvinkin paljon isompi kokonaisuus, kuin osasin edes ajatella. Itse vertaisin, että johtaja on kuin yleisurheilun moniottelija. Toisin kuin lajiurheilijat, johtaja hallitsee moniottelijan tavoin vähän kaikkea stadionin eli yrityksen sisältä. Se ei ole huono asia ollenkaan, että johtaja ei ole missään lajissa lajinsa paras, koska muutenhan hän olisi esimerkiksi markkinoija tai kirjanpitäjä. Moniottelija osaa yhdistää useamman lajin toimivaksi kokonaisuudeksi ja määritellä niiden painoarvon suhteessa lepoon. Eli hän on myös erinomainen itsensä johtaja.

Moniottelija ei voi voittaa koskaan lajiurheilijaa, mutta hänen tietämyksensä ja osaamisensa takia hänellä on valmiudet löytää yhdessä uuden urheilijan kanssa hänen vahvuutensa sekä tukea häntä matkalla itsensä toteuttamisessa kohti parasta versiota itsestään. Valmennettuaan riittävän monta lajiurheilijaa ympärilleen, hän on muodostanut toimivan kompleksin, joka hänen täytyy vain täyttää kuin stadion hurraahuudoilla eli kannustaen ja läsnäolollaan. Valmentaja ei voi suoraan saada esimerkiksi korkeushyppääjää ponnistamaan korkeammalle, vaan hänen tehtävänsä on luoda siihen turvallinen ja motivoiva ympäristö, joka mahdollistaa parhaiten onnistumiset ja kääntää epäonnistumiset kehitysaskeliksi. Hän saa kunkin urheilijan yrittämään parhaansa, koska kukin urheilija tietää, että häneen voi kääntyä tilanteessa kuin tilanteessa.

Pomosta johtajaksi oivaltaen

Kuten aiemmin totesin, ei ole olemassa listaa johtajaksi ryhtymisestä. Kuka tahansa työpaikan jäsenistä voi milloin vain viedä johtajalta kaiken muun kuin hänen tittelinsä työsopimuksesta. Jos esimies juo kahvia päivästä toiseen, eikä kukaan tiedä, mitä hän tekee, työntekijät alkavat seuraamaan jotain toista. Sellainen ei riitä johtajuuteen, vaan toiminta kuvaa enemmänkin pomona olemista. Kirja onkin kuvaus siitä, mitä on oivallettava ja koettava matkalla kohti johtajuutta.

Lähdetäänpä siitä, miksi unelmoin johtajan työstä. Tiedän, että moni tavoittelee johtajan titteliä palkkauksen, hyvien etujen ja vallan vuoksi. Minulle ne ovat pelkkä oheistuote, mikä tulee työn mukana. Unelmatyönhän pitäisi olla sellaista, mitä tekee muunkin kuin rahan takia. Olen monen persoonallisuustestin perusteella ihmisläheinen ihminen. Se ilmenee parhaiten, että kaikki ajatukset ja toiminnot menen väistämättä ihmiset edellä. Tiedän, että se on sekä vahvuus että heikkous, että valitsee usein muut ennen itseään, mutta se paljastaa paljon myös todellisesta luonteestani. Siellä on ominaisuuksia, jotka ovat juuri johtajalle, eikä pomolle ominaisia.

Elän siitä, että saan muut toteuttamaan itseään. Kuulostaa taas siltä, että valitsin taas toisen ensin, mutta totta puhuakseni valitsin myös samalla itseni. Joudun koko ajan tekemään töitä itseni kanssa, ennen kuin löydän parhaimman yhteisen väylän kunkin kanssa matkalla itsensä toteuttamisessa. Ihmisten kanssa työskentely rakentaa minua koko ajan yhä entistä vahvemmaksi.

Johtamiseksi kasvaminen on tutkimusmatka. Se rakentuu pääosin kohtaamisista ihmisistä, joiden takia se muovautuu. Minuakin on jo herätelty. Minun matkan varrelleni on osunut liian monta sellaista ihmistä, ketkä eivät uskalla sanoa asioitaan ääneen. Kirjassa kuvataan, että maailma tarvitsee johtajia sanomaan asioita ääneen, mitä muut eivät uskalla. Haluan puhua näiden ihmisten puolesta, että maailmaan syntyisi heillekin sellainen ympäristö, että hekin pääsisivät toteuttamaan itseään. Johtajat ovat parhaillaan arvostuksen saaneita esikuvia, koska he ovat mahdollistajia.

Johtajuuden inhimilliset taidot

Kirja hyvin kiteytti, mitä johtajuus on selkokielellä: ”Johtamisen ytimessä on kyky johtaa itseään ja auttaa muita menestymään. Se on toimeen tarttumista kriisien keskellä, vaikka ei oikeasti tietäisi, mitä on tekemässä. Se on muutoksen eteen työskentelyä, vaikka korvien välissä oleva pelko käskisi pysähtymään. Se on myös toisen arjen huomioimista ja arjen tekemistä paremmaksi. Lisäksi se on tutustumista omaan itseensä. Se on omien vahvuuksien ja vaikutusvallan käyttämistä itselle merkityksellisten asioiden edistämiseen.”

Johtajuudella on siis iso merkitys elämässämme. Johtajuudessa on siis paljon voimaa, mutta se on kunkin päätettävissä, miten sen käyttää. Kuten aiemmin kuvailin, parhaillaan sillä pystyy työntämään jonkun kohti parhaimpaan tulokseensa, mutta seuraus voi olla myös täysin päinvastainen. Helena Kastikainen keskeytti lukio-opintonsa. Yksi syy oli rehtorin empatian puute ja haluttomuus ymmärtää tilannetta. Rehtorihan on toisin sanoen koulutuksen johtaja, mutta huonoilla johtamistaidoillaan ajoi Kastikaisen kauemmas opinnoista.

Johtaminen vaatii paljon taitoja. Olen samaa mieltä Kastikaisen kanssa, että kommunikaatiotaidot ovat yksi tärkeimmistä johtajan taidoista. Johtajan yksi tärkeimpiä tehtäviä on kuunnella ja olla läsnä. Se osoittaa, ettei johtaminen ole rakettitiedettä. Vastapuoli kuuntelee sanomasi, jos hän itse kokee tulleensa kuulluksi. Johtajan on siis välttämätön omata hyvät kommunikaatiotaidot. Mitä kymppi plussan johtaja tekee muilla teräksisillä taidoillaan, jos ei koskaan pääse edes kuulluksi?

Toinen haastava taito on kyky luottaa toisiin. Se on varmasti yksi yleisimpiä johtajuuden kompastuskiviä. Johtaja voi luoda tiimille yhteiset tavoitteet, jonka jälkeen hän voi opastaa kädestä pitäen, miten kaikki tehdään. Tästä edes hän voi käyttää kaiken aikansa valmentamiseen ja valvomiseen, että asiat tehdään hänen näkemyksensä mukaisesti.

Tosiasiassa työyhteisöjen suurin rikkaus on se, että vahva tiimi rakentuu monipuolisesta osaamisesta ja erilaisten vahvuuksien yhdistelemisestä. Luottamus siis todellakin haastaa johtajia. Se voi ajaa johtajuuden ajamaan johtajan tilanteeseen, jossa hän rakentaa työntekijöistään itsensä kaltaisia huipputekijöitä. Luottamuspulan takia hän tunkee kunkin työntekijän vuorollaan yhdenlaiseen muottiin asettamalla heidät jatkuvasti epämukavuusalueelle. Tälläkin toiminnalla voidaan saada aikaan hyviä tuloksia, esimerkiksi hyviä numeroita, mutta tällä ei voida koskaan yltää parhaimpiin tuloksiin. Kukapa nyt yltäisi parhaimpaansa epämukavuusalueeltaan. Johtajan tehtävä on saada jokaisen itse löytämään omat vahvuutensa, joiden kasvattamisessa hän on innolla mukana. Kiteytettynä, johtamisessa numeroiden takana ovat inhimilliset asiat.

Yksi johtajan tehtävä on se, että hänkin on myös vain ihminen. Johtajuutta edistää siis inhimilliset lähestymistavat. Työyhteisö on eräänlainen perhe. Kun vietämme suuren osan valveillaoloajastamme työympäristössä, voi erilaisten persoonien välille syntyä herkästi yhteentörmäyksiä. Johtajan tehtävänä on siis myös olla tarvittaessa välienselvittäjä ja auttaa tiimin jäseniä löytämään yhteinen sävel. Paras tapa konfliktien ratkaisuun on inhimillinen lähestymistapa. Aidosti toisen asemaan asettuminen on yleensä helpoin tie konfliktien ratkaisuun.

Johtajan on tärkeä ymmärtää tämän perheen rikkaus, koska ilman tiimiään johtaja ei voi vaan menestyä. Tätä kannattaa vaalia johtamistyylissään – näyttämällä avoimesti, että sinua kiinnostaa ja että välität. Ihmiset eivät välitä sinusta ennen kuin tietävät sinun välittävän heistä. Tämän voi yksinkertaisesti toteuttaa johtamistyössä asettamalla oman joukkonsa palvelemisen korkealle tärkeysjärjestyksessä. Kuka pelaisi omaa tiimiään vastaan? Kuulostaa itsestään selvälle, mutta näinkin monesti tapahtuu.

Itsensä johtaminen

Toinen vaikuttava aihe oli itsensä johtaminen, ehkä minulle jopa se vaikuttavampi. En ole sitä ennen koskaan erityisemmin edes ajatellut. Syy sille on, etten ole nähnyt sille mitenkään tarvetta, koska en ole ymmärtänyt, miksi sitä pitäisi erikseen harjoitella. Olen tiennyt, mitä se on ja miksi sitä pitäisi harjoitella. Kirja sai ymmärrykseni vihdoin syiden puolelle. Jälkeenpäin mietin, että on enemmänkin outoa, miten minunkaltaista ihmistä ei ole kiinnostanut itsensä johtaminen.

Minunkaltainen ihminenhän on menestyksen perässä ja menestys vaatii lähes poikkeuksetta paljon työtä. Mitä enemmän valmistaudun, sitä lähempänä olen koko ajan menestystä. Enhän koskaan päädy risteytymään menestyksen kanssa, jos en ole valmistautunut tai valmis kohtaamaan sitä. En keksi muutakaan parempaa tapaa ainakaan itse. Yksi lause kirjasta painui hyvin mieleeni: ”Kun riittävä valmistautuminen ja mahdollisuus kohtaavat, tuloksena on menestys.”

Itsensä johtaminen on oivallinen työkalu kohti menestystä. Itsensä johtamisessa olennainen osa on tavoitteiden asettaminen. Jos tavoitteena on jossakin menestyminen, voit asettaa matkalle kohti sitä välitavoitteita, joissa onnistumisten jälkeen olet koko ajan lähempänä päätavoitetta. En enää tämän kirjan jälkeen pysty antaa alukseni ajelehtimaan avomerellä ilman mitään päämäärää, koska tämä alus on minun elämäni! Minunkin syntejäni ovat perinteiset laiskuus ja mukavuudenhaluisuus, mutta en voi olla laiska, jos kyse on elämästäni.

Voisin ottaa yhdeksi päätavoitteekseni itsensä johtamisen, mutta se on väkisinkin myös yksi välitavoitteeni. Jos unelmoin johtajan työstä, on päivänselvää, että johtajalla on oltava kyky johtaa ensimmäisenä itseään. En vielä leveilisi itseni johtamisen taidoilla, joten joko ne tulee väistämättä eteen opeteltavaksi taikka sitten itse motivoidun niiden oppimisesta.

Tässä oli ensimmäinen pintaraapaisuni itsensä johtamiseen, mutta sen seurauksena päätin luoda itselleni suunnitelman ja lukea aiheesta lisää. Positiivista on myös se, että koen pitkästä aikaa, että on kiva olla tutkimusmatkalla!

You May Also Like…

Inspiroitunut – Petteri Kilpinen

Miten johtaa ja menestyä muuttuvassa työelämässä? ”Hyvä arkijohtajuus ei ole mystiikkaa ja taikatemppuja. Kun jokainen...

Työyhteisörinkula

Tiimi on kuin soljuva rinkula, joka jokaisen tiimiyrittäjän panoksella pyrkii muuttamaan muotoaan omannäköisekseen....

0 kommenttia

Lähetä kommentti