Pelon hinta

Henri Hyppösen kirjan otsikko saa aikaan hyvin laajoja ajatuksia siitä mitä pelko oikeasti on ja mikä sen lopullinen hinta tulee olemaan. Mielestäni pelon hintaa ei voi yksin määrittää sillä jokainen tuntee pelon ihan eri tavalla ja myöskin pelkoa aiheuttavat tekijät risteävät ihmisten välillä.

Omalla kohdallani pelko usein aiheuttaa sitä etten kokeile uusia asioita spontaanisti. Silloin pelon hinta on uusien kokemuksien menettäminen. Olen valitettavan usein pelon takia jättänyt asioita kokeilematta ja se kaduttaa jälkikäteen hyvinkin paljon. Arkeni on hyvin samanlaista aina ja olenkin pyrkinyt olemaan hyvä siinä mitä teen ”jottei minun tarvitse tehdä mitään uutta.” Miten paljon olisinkaan kokenut jos olisin vain uskaltanut. Kyseinen pelko johtuukin epäonnistumisen pelosta ja siitä jos käykin jotain huonosti. Olenkin tuudittanut itseni siihen ettei ainakaan käynyt pahasti kun en kokeillut. Ja se ajatusmaailma on ihan perseestä. Olenkin elänyt hyvin turvallisen lapsuuden ja ehkä sieltä onkin tullut osatekijöitä siihen että laitetaan jalkaa hiukan jarrulle kun asia alkaa epäilyttää. Tästä ”ongelmasta” olen hiljalleen pyrkinyt pääsemään eroon kokeilemalla uusia asioita ilman pelkoa epäonnistumisesta. Mutta silti se edelleen on iskostunut alitajuntaani.

”Ongelmat eivät yleensä poistu itsestään. Niihin on käytävä käsiksi tai muuten ne estävät henkistä kasvua ja kehitystä”

Tiimiakatemian näkökulmasta pelot ovat varmasti monilla hyvinkin samanlaiset. Juurikin aiemmin mainitsemani epäonnistumisen pelko. Osa saattaa myös pelätä esiintymistä mistä johtuukin varmasti se että hyvin usein stagella nähdäänkin aina samat tyypit puhumassa. Oma epäonnistumisen pelkoni myös tulee ilmi akatemian arjessa. On ollut monia projekteja jotka olen jättänyt vain suunnitteluun sillä en ole uskaltanut tuoda niitä julkisuuteen. Ehkä siinä tulee esiin pelko siitä että ideani tuomittaisiin. Yksi syy siihen miksi olenkin kuullut Tiimiakatemian tason menevän alaspäin johtuukin varmasti juuri epäonnistumisen pelosta ja että muut tiimit tuomitsevan uuden kokeilun. Olen toki syyllistynyt itsekin siihen että ajattelen toisten projektin olevan huono. Pelko saattaakin olla yksi talon sisäinen iso ongelma. Halutaan näyttää muiden silmissä ammattilaisilta ja menestyviltä vaikkei oikeasti tehdäkään mitään koska ei uskalleta. Tähän olisi hyvä tulla muutos. Ja nopeasti!

”Onni suosii rohkeaa. Mitä tekisit jos et pelkäisi?”

Myös meidän tiimissämme on paljon parjaamaani epäonnistumisen pelkoa. ONIXIA haluaa olla rohkea ja innovatiivinen mutta usein tuppaa jäämään vain idean ja suunnittelun tasolle ”hulluissa projekteissa”. Uskon ja luotan siihen että vallitsevan tilanteen hiljalleen väistyessä saamme aikaan uusia ja suuria projekteja jotta lunastamme rohkeutemme ennen kaikkea itseämme varten. Ei meillä oikeasti ole niin paljon menetettävää ettemme voisi kokeilla mitä tahansa. Itsekin saatan pessimistinä alussa hiukan koittaa jarruttaa muiden ajatusten lentoa mutta olen iloinen siitä että siitä huolimatta tiimimme on tehnyt uusia kokeiluja