On kallista olla pelkuri

Kirjoittaja: Elisa Häkkinen

19 maaliskuun, 2022

Lähdeteos: Pelon hinta

Lähdeteoksen kirjoittaja: Henkka Hyppönen

Teoriapisteet: 2

Maailma on ollut aika hurjassa myllerryksessä viimeiset kaksi vuotta. Koronavirus, kiristynyt maailmantilanne, ydinsota, ilmastonmuutos, talouden romahdus, nälänhätä, yksin jääminen ja elämästä selviytyminen ylipäätään. Maailman tilanne on ajanut monet nurkkaan ja uhkakuvat muuttuvat todellisuudeksi.  Ukrainan tilanteen vaikutukset talouteen ja elämiseen näkyvät jo nyt, joten tuntuu hankalalta nähdä tulevaisuudesta mitään toiveikkaita kuvia. Pelko pärjäämisestä ja tulevaisuudesta nostaa niskavillat pystyyn.

Monessa mielessä koen välillä myös syyllisyyttä siitä, että on onnellinen omassa elämässä olevista asioista, kun maailmalla on niin paljon kärsimystä, pelkoa ja huolta. Vaikka kaikki ympärillä tapahtuvat yhteiskunnalliset ilmiöt eivät ole uusia, ne toistuvat ja historia noudattaa monessa mielessä samoja kaavoja. Pelko on myös erittäin arkinen ilmiö, kun sitä katsoo lähemmin. Se on osa ihmisen selviytymisviettiä ja evoluutiota, joten se vaikuttaa myös päivittäisiin valintoihimme. Evoluution kannalta pelolla on iso merkitys ja kehittyneet mekanismit ovat edelleen läsnä syvällä aivojemme syövereissä.  Pelon hintaan ja sen vaikutuksiin syvennytään Henkka Hyppösen kirjassa, Pelon hinta (2014.)

Omissa peloissa on selkeästi enemmän kyse siitä vellovasta tunteesta, kuin ilmiöstä itsestään. Monet pelkäävät enemmänkin ahdingon tuntemuksia, kuin asiaa itseään. Esimerkiksi syvää vettä ei useimmiten pelkää veden itsensä takia vaan, sen takia mitä vedessä voi sattua. Ihmismieli yrittää aina kaikin keinoin välttyä kivulta, kärsimykseltä ja tuskalta. Fyysinen kipu voi olla helpommin määriteltävissä, kuin henkinen tuskastuminen. Tiimissä kipua voi aiheuttaa esimerkiksi se, ettei tavoitteisiin päästä tai yksilön tasolla, joku kokee, ettei häntä kuulla.

Fyysisen tai henkisen kivun takia myös uusien tapojen rakentaminen voi olla hyvin raskasta. Pelko voi kuitenkin olla ajava tekijä. Mitä olisi voinut käydä, jos olisin opetellut tämän uuden taidon? Olisiko elämäni erilaista, jos olisin alkanut tekemään tätä tai tuota asiaa. Skenaarioita ja mahdollisuuksia on loputtomiin. Mitä tekisin, jos en pelkäisi? Pelättävät asiat ovat hyvin usein epärationalistisia ja toimimme esihistoriallisten mekanismien varassa, sekä saatamme pelätä asioita, joita ei ole vielä edes tapahtunut (Hyyppönen 2014). Koen ainakin itse pelkääväni tulevaisuutta ja sen mahdollisia tapahtumaketjuja, vaikka huomista ei ole vielä edes olemassakaan.  

Hohkeen menneissä treeneissä pääsimme käsittelemään pelkoa ja jännitystä, sekä hohkeelaisten kokemuksia. Keskustelu oli hyvinkin syvällistä monessa kohtaa. Treenit jäivät vähän ehkä irrallisiksi Tiimiakatemia kontekstista ja emme päässeet vielä pintaraapaisua syvemmälle tiimin kannalta. Aiomme varmasti vielä puida lisää sitä, miten pelot vaikuttavat Hohkeen sisällä. Miten esimerkiksi suhtaudumme epäonnistumisiin? Millaisia tapahtumaketjuja syntyy, kun pelkoreaktiot ottavat vallan?

Päädyimme pohtimaan mm. Ukrainan tilanteen vaikutuksia ja sitä millainen maailma voi tulevaisuudessa olla. Puimme myös syvälle juurtuneita kokemuksia ja niiden synnyttämiä ahdistuksen aiheita. Monet pelot pyörivät tuossa keskustelussa epäonnistumisen ja hylkäämisen pelon ympärillä. Ihminen on hyvin sosiaalinen olento ja pelkää usein muidenkin puolesta. Monen pelon edessä kyse on myös siitä, miten ihminen sopii laumaan. Esimerkiksi virheitä tehdessä pelkäämme muiden ihmisten reaktiota ja sitä, että olemme epäonnistujia muiden mielestä.

Ihmisen mielenmaisema on monessa kohtaa myös hyvin itsekeskeinen ja ei kukaan todellisuudessa mieti sinun epäonnistumisiasi enää seuraavassa hetkessä. Kaikki on kuitenkin loppujen lopuksi vain väliaikaista, joten mitä väliä jollakin mokalla todellisuudessa on? Tietenkin epäonnistuminen voi harmittaa jonkin aikaa, mutta on eri asia jääkö siihen märehtimään. Tärkeämpää on ottaa pelkoa niskasta kiinni ja ottaa tilanne haltuun. Sitä paitsi epäonnistumisista tulee ajan myötä kaikista parhaita tarinoita ja täydellisyys olisi vain tylsää.

Jos haluaa todella oppia jotakin uutta tai päästä uusien haasteiden äärelle täytyy pystyä myös sietämään pelon tunteita, koska epäonnistuminen on kuitenkin aina yksi vaihtoehdoista. Usein epäonnistumisten kohtaamiset ovat uusia alkuja, joista saattaakin syntyä jotakin täysin uutta.  Välillä on hyvä mennä vähän takki auki ja työntää lusikkansa soppaan, josta ei välttämättä tiedä vielä tarpeeksi. Toisaalta holtittomuudella ja päämäärä tietoisella haasteiden kohtaamisella on kuitenkin suuri ero. Pohdin myös omaa järjestelmällisyyttä ja pelkoja kirjan edetessä. Mitä jos oman järjestelmällisyyden ja logiikan taustalla onkin jotain ihan muuta? Missä alkaa oma osaaminen vs. mitkä ovat pelon muokkaamia käyttäytymismalleja? Osaan järkeillä asiat itselleni liiankin usein, vaikka ehkä keksinkin vain väitteitä sille miksi en voi aloittaa.  Pelkäänkin todellisuutta ehkä enemmän, kuin myönnän itselleni. Koen itse ainakin useimmiten pelkääväni virheitä ja epäonnistumista. Ehkä tämä onkin jokin nuorempana päähän iskostunut virheellinen käsitys siitä, mihin pääsee omalla älykkyydellä vs. kovalla työllä. Jos epäonnistuu tai ei osaa jotakin heti ensimmäisellä kerralla ajattelee olevansa idiootti ja turhautuu herkästi (vähän karrikoidusti ilmaistuna). Virheitä sattuu jokaiselle ja ne ovat inhimillinen osa olemassaoloamme. Toisaalta virheidenkin pelkääminen liittyy vahvasti myös evoluutioon. Luonnossa ei ollut varaa virheisiin, väärän valinnan tekeminen johti pahimmillaan kuolemaan.

 Epäonnistumisen pelko on myös yleinen ilmiö suomalaisten joukossa. Suomalaisista noin 87% suhtautuu myönteisesti yrittäjyyteen, kun olisi aika aloittaa vain 5% ryhtyy yrittäjiksi. Tähän isoon eroon on useita syitä, mutta yksi iso syy on mm. epäonnistumisen pelko. (Hyyppönen, 2014). Koen, että epäonnistumisen pelko vaikuttaa myös Hohkeessa. Ainakin aikaisemmin pelko on näyttäytynyt mm. siten, että kaikkea ei olla sanottu ääneen, koska on pelätty muiden reaktioita. Meillä on kuitenkin hyvin turvallinen ympäristö tehdä virheitä, joten asioihin pitää myös tarttua rohkeammin.  Ideoihin ja uusiin projekteihin suhtaudutaan myönteisesti, mutta kun olisi aika aloittaa ja ”liata kädet” hommat hidastuvat huomattavasti. Suunnitella voi loputtomiin, mutta pelko usein pistää jarrut päälle, kun pitäisi tarttua hommiin kiinni. Toisaalta pelko näyttäytyy myös toisessa ääripäässä valintojen vaikeutena, kun halutaan tehdä ja oppia mahdollisimman paljon. Tällöin osa saattaa sanoa liian moneen hommaan kyllä, koska pelkää jäävänsä jostain paitsi. Niin sanotun fomon kokeminen on ihan normaalia ja valintojen tekeminen opettelua. Koen, että olemme kuitenkin vähitellen alkuvuonna kehittyneet paljon ja ottaneet askelia kohti pelkojen voittamista vähitellen. Puhumme rohkeammin, oikeita asioita alkaa tapahtua ja ilmapiiri on kehittynyt paremmaksi, jos tilannetta verta esimerkiksi tammikuuhun.

Hyyppönen (2014) käsitteli myös ryhmän älykkyyttä, jonka keskiösä oli mm. sosiaalinen herkkyys. Tiimin toiminnan herkkyyteen vaikuttaa myös puheenvuorojen jakautuminen. Kolmantena seikkanan vaikuttaa naisten määrä. Olemme Hohkeena todella usein esimerkiksi treeneissä luottaneet vahvasti rakenteellisuuteen ja yhdessä syntyvän tiedon luominen on ollut vaikeaa. Olemme ehkä pelänneet vähän sitä, mitä tapahtuisi jos välillä rikkoisimme aikaisemmin syntyneitä kaavoja. Dialogissa myös puheenvuorot ovat alkaneet myös jakautua tasaisemmin ja yhteinen keskustelumme on muuttunut paremmaksi. Pystymme nykyään jo kiteyttämään oleelliset asiat tehokkaammin.

Kasvaminen ja kehittyminen on aina aika pelottavaa ja vähän, jopa kivuliasta. Paljon pelottavampaa olisi vain jäädä koko loppu elämäkseen omalle mukavuusalueelleen. Kaikista pelottavinta on aina aloittaminen.  

Elisa Häkkinen

You May Also Like…

21 oppituntia maailman tilasta

Yuval Noah Hararin teos 21 oppituntia maailman tilasta herätti valtavasti ajatuksia ja kiinnostusta. Kirjassa...

Markkinointi boksin ulkopuolelta

Tällä hetkellä olemme käynnistämässä yhteistyötä asiakkaan kanssa ja he tarvitsisivat meiltä muun muassa...

2 Kommentit

  1. Lauri Puurula

    Tosi hyvä reflektio! Tämä selvensi myös itselleni, kuinka paljon pelko on vaikuttanut/vaikuttaa toimintaamme. On ollut mukava nähdä, kuinka ollaan tiiminä kohdattu näitä pelkoja ja ylitetty näitä haasteita viimeaikoina, eli toimittu arvojemme mukaisesti, Rohkeasti.

  2. Elina Korhonen

    Hyviä ja avartavia ajatuksia, Elisa! Toivon myös, että päästään vielä jatkamaan dialogia peloista hohkeen kesken. Silloin kun uskaltaa kertoa toisilleen omista peloista, tarkoittaa se sitä, että uskaltaa luottaa toisiin ja avata itseään enemmän. Ja sitähän me tarvitsemme edelleen lisää. 🙂

Lähetä kommentti