Näin valmennan voittajia- kirja kertoo kansansankariksi nousseen huuhkajien valmentaja Markku ”Rive” Kanervan tarinan pihapeleistä maajoukkueen päävalmentajaksi. Kirjan alku käsittelee enemmän Riven henkilötaustaa, kun taas kirjan loppupuolella käydään läpi Riven valmennusfilosofiaa. Kirjaan on lisätty myös jääkiekkovalmentaja Alpo Suhosen sivuhuomioita.

Riven johtamistyylin taustalla paistaa vahvasti syvä rakkaus lajia kohtaan. Rakkaus lajiin näkyy siinä, ettei Rive jätä kiviä kääntämättä eikä ainuttakaan yksityiskohtaa huomiotta. Rive vaikuttaa olevan myös kirjan ja näkemieni haastattelujen perusteella olevan kelpo johtaja ainesta. Hän on nöyrä, huolellinen, huumorintajuinen, tarpeeksi rento ja ennen kaikkea vaikuttaa erittäin aidolta ihmiseltä. Hän pysyy lähes aina tyynenä ja perustaa tekemänsä päätökset järkeen eikä tunteisiin. Nämä luonteenpiirteet ovat varmasti osaltaan olleet vaikuttamassa Riven nousuun valmentajana.

Rive johtaa pelaajiaan valmentavalla otteella. Hänen mielestään pelaajat ei missään nimessä ole pelkästään pelinappuloita hänen pelilaudallansa. Hän hankkii joukkueeseensa itseohjautuvia yksilöitä, jotka pystyvät myös ajattelemaan omalla päällänsä ja haastamaan mielipiteillään valmentajaansa. Pelaajien täytyy kyetä reflektoimaan omaa tekemistään kentällä ja pystyä ratkaisemaan ongelmiaan oma-aloitteisesti. Puhutaan siis niin sanotusti osallistavasta valmentamisesta. Hän antaa pelaajilleen viime kädessä vastuun heidän omasta kehittymisestään. Hänen mielestään kaikista tärkeintä valmentamisessa on kehittää yksilöitä kaikilla mahdollisilla osa-alueilla. Hän kertoo pyrkivänsä kehittämään pelaajiaan henkisellä, fyysisellä, sosiaalisella, teknisellä, sekä taktisella osa-alueella. Rive uskoo pelaajiinsa ja hänen puheistaan ja kirjassa kertomista tarinoistaan paistaa vahvasti läpi hänen positiivinen ihmiskäsityksensä.

Rive kohtelee omaa valmennustiimiänsä samalla tyylillä. Hän kerää tiimiin ihmisiä joihin hän luottaa ja joiden ominaisuudet täydentävät toisiaan. Valmennustiimin on myös tärkeää tulla hyvin toimeen keskenään. Hän antaa tiiminsä jäsenille paljon vastuuta heidän omista vastuualueistansa, mutta pitää viimekädessä päätösvallan omissa käsissään, onhan se loppupeleissä nimenomaan Riven pää joka tappion sattuessa löytyy pölkyltä.

Riven painottama vapaus ja oma-aloitteisuus vaatii paljon vastuunottokykyä joukkueen pelaajilta ja henkilöstöltä. Se ei varmasti ole helppoa kaikille. Rive on kuitenkin valmennustiiminsä kanssa kyennyt luomaan vision siitä, millaista jalkapalloa halutaan pelata ja miten jokaisen yksittäisen pelaajan vahvuuksia voidaan sen toteuttamisessa hyödyntää. Tämä selkeä visio mahdollistaa sen, että jokaiselle joukkueen henkilölle voidaan antaa vapaus toteuttaa itseään joukkueen vision toteuttamiseksi parhaaksi katsomallaan tavalla.

Rive nostaa viestinnän yhdeksi tärkeäksi osa-alueeksi työssänsä. Hän on jatkuvassa yhteydessä pelaajiin ja heidän seuroihinsa. Riven mukaan ilman kunnollista viestintää seurojen ja maajoukkueen välillä olisi toimivaa maajoukkuetta täysin mahdotonta kasata. Yhteisiä tapahtumia on niin vähän, ettei kokeile ja korjaa tyyppinen toiminta ole maajoukkueessa mahdollista. Virheelliset pelaajavalinnat johtaisivat tappioihin ja näin ollen nopeasti myös valmentajan potkuihin.

 Rive perustaa päätöksen tekonsa vahvasti statistiikkaan. Maajoukkueella on käytössä Instat niminen analytiikkapalvelu joka mahdollista pelin purkamisen tarkasti yksittäisiksi numeroiksi. Instat mahdollistaa sen, että pelaaja valintoja voi tehdä erilaisten numeeristen muuttujien perusteella. Tilastoista onkin erittäin helposti nähtävillä jokaisen pelaajan heikkoudet ja vahvuudet, sekä sen hetkinen vireystila.

Riven valmennuksen periaatteet kiteyttää kirjassa Suhonen kahdeksaan kohtaan:

1. Kunnioitus: ”Kohtele kaikkia kunnioittavasti ja osoita se omalla käyttäytymiselläsi.”
2. Avoimuus: ”Pidä ovet auki ja avaa ovia.”
3. Vuorovaikutus: ”Keskustelu auttaa ymmärtämään muita. Muista kuunnella.”
4. Luottamus: ”Delegoi. Johtaja ei tiedä kaikkea kaikesta, joten käytä tiimin kaikkia vahvuuksia.”
5. Valmistautuminen: ”Ennakoi tulevaa. Valmistaudu muutoksiin. Reagoi ketterästi.”
6. Ilmapiiri: ”Rehellinen ja turvallinen ilmapiiri auttaa yksilöä saavuttamaan potentiaalinsa.”
7. Keveys: ”Huumori avaa ovia, jotka muuten pysyvät lukittuina.”
8. Stressin sieto kyky: ”Timantit syntyvät kovassa paineessa, myös menestys syntyy paineen alla.”

Reflektointi

Oli erittäin mukavaa päästä kurkkaamaan Riven pään sisään ja saada taas uusi näkökulma valmentavan johtamisen ajatusmaailmaan. Tämänkin kirjan perusteella tärkeää valmentavassa johtamisessa ja työkulttuurin vaalimisessa on onnistua rekrytointiprosessissa. Tämä luo tietynlaisen haasteen johtamiseen akatemialla, kun tällä hetkellä liideri ei pääse vaikuttamaan johtoryhmänsä eikä tietenkään myöskään tiiminsä kasaamiseen. Tämä nostaakin pinnalle kysymyksen: Kannattaako akatemialla johtaa oman tyylinsä mukaisesti, vai koittaa mukautua tiimiläisten toivomaan johtamistyyliin? Toisaalta jos henkilölle luotetaan vastuu liiderin roolista, hänen tyyliinsä varmasti luotetaan jo lähtökohtaisesti jollain tasolla. Onko johtaja kuitenkaan onnistunut, jos hänen näkemyksensä johtamisesta on valmentava ja muiden jotain muuta? Toinen ajatus mitä tämä kirja minussa vahvisti on valmentavan johtajan tarve pystyä saamaan pelaajat tai tiimiläiset vastuuseen omasta tekemisestään. Jos tilaa ja vapautta toimia omalla tavalla annetaan, tulee sen mukana myös vastuuta. Kuinka saada tiimiläinen tilivelvolliseksi tilanteessa, jossa ei ole kovin realistista tai uskottavaa uhkailla potkuilla tai muuta sellaista, ellei kyseessä sitten ole jo äärimmäisyyksiin viety tilanne?

Valmentava johtaminen tuntuu koko ajan enemmän ja enemmän omalta tyyliltäni. Rive kantoi selkeästi vastuuta päätöksistään ja loi selkeän vision valmennustiimin kanssa joukkueen toimintatavoista. Rive on karismaattinen omalla tyynellä tyylillänsä mikä iskee kyllä kovaa itseeni. Mielestäni johtajan tulee olla nimenomaan tyyni eikä raivota ja huitoa käsiä. Rive on myös erittäin tarkka yksityiskohdista, minkä ymmärsin lisäävän luottamusta tiimiläisissä. Tämä osui ja upposi omaan laivaani, sillä itse en tunnetusti ole kauhean tarkkana yksityiskohdista, vaan enemmänkin vähän sinnepäin tyyppinen tapaus useissa tilanteissa. Tämä tuskin on luonut luottoa tiimiläisissäni toimiessamme akatemialla.