Kirja herätti mielenkiintoni muutamasta syystä, nimi, kirjoittaja ja tämänhetkinen ajatukseni maineesta henkilöbrändin ympärillä. Jouni Heinonen on valtiotieteiden maisteri koulutukseltaan ja nykyään johtavia maineenhallinnan asiantuntijoita Suomessa, konsultointi, luennoitsija ja kouluttaja. Mainejohtaja kuulostaa kiehtovalta otsikoinnilta kirjalle koska siinä on selkeitä vivahteita kaksoismerkityksestä. Viimeisenä syynä, miksi valitsin kirjan toimii kiinnostus henkilöbrändiä ja mainetta kohtaan, vaikka kirja keskittyi paljon yrityskuvaan ja yrityksien maineeseen, haluan löytää yrittäjämielessä sieltä pienet seikat, joiden avulla pystyn jalostamaan omaa henkilöbrändiäni työelämään sopivaksi eri tavoin. Kirjaan oli myös haastatellut vuonna 2005 toimitusjohtajina toimineita henkilöitä, mm. Einari Vidgren, Roger Talermo, Kirsti Paakkanen ja Heikki Allonen. 

Miksi maineesta puhutaan?

Kaikki haluaa olla pidettyjä ja suosittuja, se on asennettu ihmisluonteen takaraivoon. Yritykselle maine on työkalu, osa liiketoimintaa ja tärkein osa rekrytointia. Sosiaalinen media on muuttanut pelikentän sen jälkeen, kun tämä kirja on julkaistu mutta jälleen lainalaisuudet pätevät bisneksessä vuosikymmenien ajan, vaikka niitä ei aina edes huomaisi. Nykyään tuntuu, että tarinat liikkuvat nopeammin kuin valo, jos jokin työpaikka on syystä tai toisesta huono paikka olla niin se tulee esiin ennemmin tai myöhemmin, kaikilla yrityksillä se ei ole niin kriittistä työnhakijoiden määrää vertailtaessa mutta kun kyse on huipputekijöistä, joita etsitään maailmanlaajuisesti muuttaa yrityksen maine täysin mahdollisuuksia saada juuri huipputyypit firmaan mukaan. Suomella on valtiona hyvä maine ja se usein siirtyy suoraan työelämään, työntekijöillä on pääsääntöisesti huippu olosuhteet ja laki on lähes aina työntekijän puolella mitä tahansa tapahtuukin. Suomessa on siis hyvä pohja lähteä rakentamaan hyvää mainetta yritykselle, tärkeimpinä rakennuspalikkoina toimivat olosuhteet, esihenkilöt, palkkaus ja tietenkin kaikki ne ihmiset, joiden kanssa toimii työn parissa. 

Julkisuus

Kirjaan oli haastateltu useita aikansa yritysjohtajia ja Suomen tunnetuimpia yritysjohtajia kautta historian. Heitä yhdistävä tekijä on julkisuus, suuria pörssiyhtiöitä, joiden omistajat ovat kotimaisia tai ulkomaalaisia suurtoimijoita. Kun päästään tämän kategorian yrityksiin julkisuus alkaa aiheuttaa niin paljon työtä, että siihen nimetään suoraan henkilöt tai ryhmät, jotka hoitavat julkisuuskuvaa ja mainetta. Kuten aikaisemmin mainitsin huipputekijöiden headhunting on suuressa roolissa tällaisissa yrityksissä mutta myös yrityksen arvo on riippuvainen maineesta. Pörssikurssit ovat tunnetusti ailahtelevia useista eri syistä mutta etenkin negatiivisien asioiden vuotaminen julkisuuteen voi romahduttaa jopa kokonaan yrityksen arvon. Tässä kohdassa on hyvä tehdä selkeä linjanveto, joka erittelee pörssiyhtiöt muista yrityksistä koska maineen vaikutus on dramaattisen suuri pörssiyhtiöille. Kun julkisuuskuvaa aletaan analysoimaan, työ lähtee ruohonjuuritasolta koska kaikista kiusallisimpia tilanteita suuryhtiöille ovat ne, kun työntekijät tulevat julkisuuteen omasta päätöksestään. Kirjassa mainittiin johdon julkinen rooli, joka on sinänsä mielenkiintoinen aihealue, jos yritys tekee ulostulon minkä tahansa aiheen tiimoilta niin kuka sen ulostulon tekee? Nykyaikana se on aina johtokuntaan tai hallitukseen kuuluva ihminen, yleisimmin toimitusjohtaja, pr-johtaja tai hallituksen puheenjohtaja. 

Johtajan maine

Kiistanalainen ajatus koska usein puhutaan johtajuuden osalta joko siitä että yritys on johtajan näköinen tai johtaja on työntekijöidensä näköinen. Tähän ajatukseen vaikuttaa niin monet erilaiset asiat, että sen ratkaisun jätän tulevaisuuteen. Mutta täysin kiistatonta on se, että hyvän johtajan elementteihin kuuluu myös se miltä näyttää ulospäin. Menestyvällä yrityksellä on oltava menestyvän bisnespomon näköinen johtaja, mies tai nainen, vaikka edelleen suurin osa johtajista on miehiä. Julkiset esiintymiset pitää hoitaa vaaditulla tasolla ja tietenkin pitää hoitaa asiat yrityksessä niin että jokaisella työntekijällä on luottamus johtajan suorittamiseen. Esimerkillä johtaminen luo hyvää mainetta nykyään, se ei ole ainut tapa saavuttaa hyvää mainetta mutta saattaa olla jopa nopein tapa, totta kai myös työntekijät huomaavat johtajan olevan ihminen kun pysytään samalla tasolla ja kärsitään samoista vitsauksista eikä vain istuta norsunluutornissa.