Kuinka puut kasvavat – Saku Tuominen-2p

Lähdeteos: Kuinka puut kasvavat

Lähdeteoksen kirjoittaja: Saku Tuominen

Teoriapisteet: 2

Aloitetaan selvittämällä muutama termi alkuun. Ensimmäinen  termi on kognitiivinen dissonanssi. Kehittänyt Leon Festinger 1950-luvulla.

Kognitiivisen dissonanssin teorian mukaan ihmisellä on sisäinen tarve varmistaa, ettei hänen uskomustensa ja käyttäytymisensä välissä ole ristiriitaa. Eli ihminen uskoo, että hänen ajatuksensa ja tekonsa vastaavat toisiaan. Olisihan se todella ristiriitaista ja kuluttavaa elämää, mikäli ymmärtäisi, että tekee täysin päinvastoin mitä ajattelee. Sitten jos sattuukin huomaamaan, ettei näin ole, voisi kuvitella, että toiminnan muuttaminen olisi helppoa, vaan ei olekaan. Tämän vuoksi ihminen alkaa muokkaamaan ajatuksiaan sopivammaksi elämäntyyliinsä. Oikeutetaan itselle esimerkiksi jotkin luontoa kuluttavat asiat, vaikka luonnonsuojelu olisi lähellä sydäntä. Olemme siis hyviä keksimään selityksiä sille, miksi oman toiminnan muuttaminen ei ole järkevää.

Sama toimintatapa on toiminut myös itsellä. Luonto ja ilmastonmuutos ovat aina olleet lähellä minun sydäntäni, silti aikoinaan lensin kolme kertaa vuodessa ympäri palloa lomailemaan, koska olin niin loppu ja koin, että ainoa paikka missä sain lomaa, oli ulkomailla.

Seuraava termi on willful blindness – tietoinen/valittu sokeus. Tämän kehittäjä on Margaret Heffernan. Willful blindness tarkoittaa käytännössä muualle katsomista tai ”pään puskaan laittamista”. Tiedetään, että ympärillä tapahtuu jotain pahaa tai kamalaa, mutta koska ei uskalleta kohdata totuutta, valitaan mielummin tietoinen sokeus. Kirjassa kerrotaan esimerkki natsi-Saksasta. Ihmiset tiesivät, että ympärillä tapahtuu asioita, joista pitäisi tietää lisää, mutta näkivät suorastaan vaivaa, ettei totuutta tarvinnut hyväksyä.  Tämä on erittäin inhimillinen piirre, jolla arjesta on helpompi selvitä itsensä kanssa. 

Siirrytäänpä sitten tähän päivään. Maailman tilanne on aivan sekaisin! Toiset uskovat, että kaikki on huijausta, toiset uskovat, että kaikki mitä valtio sanoo, on totta! Kuitenkin päivittäin törmään siihen, että yhä useammat alkavat näkemään, että ehkä kaikki valtion ja median sanomat eivät olekaan totta. Ovatko nämä niitä ihmisiä, jotka pikkuhiljaa poistavat päänsä puskasta? Jotka ehkä valitsevatkin tietoisen sokeuden sijasta, avoimen mielen, jolla arvioida asioita uudestaan? 

Sama ajatus toimii myös ilmastonmuutoksen kanssa. On pikkuhiljaa aika avata silmät maailman tilanteelle. 

Pariisin ilmastosopimukseen kirjattiin vuonna 2015 tärkeäksi tavoitteeksi pyrkiä rajoittamaan ilmaston lämpenemisen nousu 1,5 asteeseen. Kuitenkin IPCC:n vuonna 2021 tehdyn raportin mukaan maapallon keskilämpötila saavuttaa tämän tason viimeistään vuoteen 2040 mennessä. 

Kuinka me olemme ajauduttu tähän tilanteeseen? Vastaus voidaan kertoa yhdellä sanalla: teollistuminen. 

Kaikki toiminta on pitänyt saada tehokkaammaksi. Eläinten ruokinta on pitänyt saada halvemmaksi, jolloin metsiä on kaadettu, jotta voidaan tuottaa halvempaa soijarehua. Tuotantoeläimiä on pitänyt alkaa lääkitsemään, jotta ne kasvaisivat nopeammin syömäkelpoisiksi ja päätyisivät ihmisten pöytään. Koneita alettiin kehittämään, jotta ihmisten työt hoituisivat nopeammin. Metsiä kaadettiin kaupunkien edestä ja eläinten elinolot ovat koko ajan heikentyneet. Meriin on päätynyt jätevesiä ja muita jätteitä, joka on aiheuttanut tuhansien merieläinten sukupuuton. 

Ihmisten aiheuttama ilmaston lämpiäminen aiheuttaa valtavat metsäpalot sademetsissä, joka taas kiihdyttää ilmastonmuutosta. Olemme niin sanotusti oravanpyörässä, eikä pois pääsyä näy. 

Kirjaa lukiessa tulee mieleen, että ainoa näkyvillä oleva ratkaisu, josta ehkä saattaisi olla mitään hyötyä, olisi ihmismäärän väheneminen. Jotta pystyisimme pitämään ilmastonmuutoksen edes millään tavalla järkevällä tasolla, pitäisi ihmisiä olla maapallolla huomattavasti vähemmän, jotta esimerkiksi ruoan tuotantoa tarvitsisi vähemmän. Toki kasvisruokailu varmasti auttaisi, muuta maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka eivät pelkkään kasvisruokailuun suostu, joten jotain muuta olisi keksittävä. 

Onneksi meillä on upeita ”tiedemiehiä” maailmassa, kuten Bill Gates, joka on ymmärtänyt jo vuosikymmeniä sitten ihmisten ylikulutuksen ongelmallisuuden. 

Vaikka olen vahvasti puhunut maailmassa tällä hetkellä olevaa rokotetestausta vastaan, niin onhan siinä se hyvä puoli, että sillä saadaan maailman väestöä karsittua. Ja uskon tämän olevankin vahvasti syy miksi Bill Gates on rokotteita niin paljon rahoittanut. Onhan hän haastatteluissa avoimesti myöntänytkin rokotusten onnistuneen, kun ihmisiä on kuollut. 

Toisaalta ei tämäkään asia niin yksinkertainen ja hieno ole. En usko Bill Gates haluavan vähentää ihmisiä vain luonnonsuojelun kannalta, ja se takana oleva agenda tässä pelottaakin. World Economic Forumin päättäjät päästävät julkisuuteen välillä niin järkyttäviä lausuntoja, että mielessään miettii, voiko tämä olla edes totta! Krista Kiuru on myöntänyt julkisessa lausunnossaan, että rokotepassi on suunniteltu jo kauan ennen pandemiaa ja sen käyttöä on tarkoitus jatkaa, vaikkei tautia olisikaan. Digitaalista ID:tä ja lompakkoa suunnitellaan kovaa vauhtia. Tehdäänkö tämä kaikki muka todella luonnonsuojelun nimissä! En jaksa uskoa! 

Tätä kaikkea, kun miettii, ei tiedä enää mitä ajatella. Toisaalta haluaisi työntää päänsä puskaan, ummistaa silmät ja unohtaa tämä kaikki. Väittää itselleen, ettei tämä voi olla totta, mutta toisaalta pelko siitä, että tämä olisikin totta ei anna ummistaa silmiä. Ajatus, että minun lapseni joutuisi elää maailmassa, jossa kaikki hänen tietonsa olisi jonkun Digi-ID:n takana ja häntä voisi sen avulla ohjailla tekemään ihan mitä tahansa joku rikas hullu haluaa, ei ole se maailma minkä minä haluan lapselleni jättää. 


Medikalisaatio

Lääketieteen koko ajan kasvavalla asemalla voi olla myös kielteisiä vaikutuksia, kirjoittaa Tuominen. Osa asiantuntijoista kantaa huolta siitä, että keskitymme terveyden sijaan hoitamaan ennen kaikkea sairauksia ja lähes kaikkiin ongelmiimme tarjotaan lääketieteellisiä selityksiä ja niihin sopivia lääkkeitä, hän jatkaa. Olenpa jopa joskus lukenut jonkun tutkijan lausunnon siitä, kuinka heitä palkattiin lääkeyhtiöihin kehittelemään uusia sairauksia ja niihin sopivia lääkkeitä. 

JÄRKYTTÄVÄÄ, sanon minä! Uskon moniin lääkkeisiin ja tiedän niiden olevan tehokkaita, mutta että tietoisesti keksitään uusia sairauksia, jotta saada enemmän rahaa, on täysin väärin, järkyttävää ihmisen ahneutta!

Mummoni on ollut suuressa roolissa elämässäni, varsinkin lapsuudessa. Hän on aina puhunut luonnontuotteiden sekä itämaisen lääketieteen puolesta. Tämän vuoksi varmasti minäkin itse uskon enemmän itämaiseen, kuin länsimaiseen lääketieteeseen. Toki olen aina muutenkin tuntenut outoa vetoa itäisiä Aasian maita kohtaan, johtuen ehkä siitä, että minun syntyessä aurinko ja kuu olivat molemmat idässä, mikä on todella harvinaista ja aiheuttaa monta muutakin erikoista asiaa elämääni. Itämainen lääketiede on myös aina tiedostanut, että keho ja sielu ovat toisiinsa kytköksissä olevia asioita, eikä voi hoitaa vain toista hoitamatta toista. Tämä on juuri se ongelma mikä länsimaisessa lääketieteessä on. Nykyisin on onneksi jo alettu tunnustaa näiden asioiden yhteys myös läntisessä lääketieteessä, mutta silti ei vieläkään tutkita mielenasioita tarpeeksi, kun tutkitaan kehon ongelmia. 

Kirjassa Tuominen kertoo verenpainelääkkeistä, joita aikoinaan Kela korvasi noin 40 000 :lle ihmiselle ja silloin asiantuntijat olivat sitä mieltä, että enempää potilaita ei tulisikaan. Nyt verenpainepotilaita on puoli miljoonaa! Kohonneen verenpaineen ja kolesterolin arvoja on jatkuvasti laskettu ja halutaan laskea, onko tämä tehty oikeasti ihmisen terveyden takia vai lääkemyynnin takia? Siihen en osaa vastata asiaa enempää tutkimatta, mutta huolestuttavaa on. 

Uskon, että ruokavaliolla ja monella muulla pienellä asialla saataisiin tähänkin ”sairauteen” muutoksia. Itämaisen lääketieteen mukaan moni hedelmä ja vihannes esimerkiksi laskee verenpainetta. Mutta tätä ei huomioida Suomessa juuri ollenkaan. Meillä päinvastoin WHO:n ja Euroopan tautiviraston mukaan määrätään jopa liian helposti antibiootteja, joka jo itsessään aiheuttaa ongelmia. Luonto on tehty hoitamaan itse itsensä, ja ihminen on aina kuulunut osaksi luontoa, tämän vuoksi meidän tulisi arvostaa luontoamme enemmän, eikä keskittyä syömään laboratoriossa kehiteltyjä pillereitä, on ne sitten antibiootteja tai verenpainelääkkeitä. 

Lääketehtailu on toisaalta niin syvä kaninkolo, että siihen en halua tässä tämän enempää mennä, vaikka aihetta kyllä olisi. 

Teollistuminen ja luonnonsuojelu – uhka vai mahdollisuus

Syväekologi, kirjailija Pentti Linkola kirjoitti vuonna 1967:

Emme voi saada luonnonpuistoa ja autoa, puhtaita vesistöjä ja kaupunkimaistumista, tulevaisuutta ja suurteollisuutta samanaikaisesti, meidän on valittava. Jos valitsemme luonnonsuojelun, se ei ole pelkkää toisten syyttelyä vaan myös omakohtaista kieltäytymistä. Muutosta ei tule ilman henkilökohtaista rohkeutta.” 

Olen täysin samaa mieltä, ja vaikka teksti on kirjoitettu kauan sitten, on se toisaalta ollut kuin ennustus. Tänä päivänä se nähdään, suurteollisuus pilaa vesistöt, ihmisen toiminnasta aiheutuneet päästöt pilaavat ilmakehän. Mutta mitä tässä voi enää tehdä? Tuntuu kuin elämän pitäisi palata takaisin lähes kivikaudelle. Aikaan ennen autoja, missä ihmiset asuivat maaseudulla, kulkivat kärryillä hevosten vetäminä, ja ruoka ostettiin lähituottajilta, jolloin sitä ei tarvinnut kuskata toiselle puolen maata. 

Vaikka nykypäivänä on keksitty monta edistyksellistä asiaa, kuten esimerkiksi sähköautot, ei nekään täysin puhtaita ja luonnolle hyväksi ole. Niiden akkuja varten pitää maaperästä louhia mm. nikkeliä, litiumia ja kobolttia, eikä sekään päästöittä onnistu. Eettisyys on myöskin kaukana näiden metallien tuotannosta. Suurin osa koboltin tuotannosta tulee Kongosta, jossa käytetään louhoksilla paljon lapsityövoimaa. ” Reilu puolet litiumtuotannosta tulee Etelä-Amerikasta, pääasiassa Argentiinasta ja Chilestä. Samaan aikaan kuin kaivosala tuo paikallisille työpaikkoja, litiumin tuotanto kuluttaa valtavia määriä vettä jo ennestään kuivilla alueilla. Lisäksi louhinta-alueilla asuvat alkuperäiskansat saattavat jäädä paitsi litiumin tuomista rikkauksista.” kerrotaan maailma.net sivustolla. Tästä pääset lukemaan.

Myöskään akkujen kierrättäminen ei vielä ole kunnossa. Vaikka se on Kiinassa ja Etelä-Koreassa jo isokin bisnes, se ei tarkoita, että he tekevät sitä luonnolle turvallisella tavalla.

Tekniikan maailma kertoo Kiinassa tikittävän ympäristöpommin, Tästä pääset lukemaan TM:n artikkelin.Artikkelin totuusperää on ole tarkemmin tutkinut. Mutta olisi tietenkin ihana ajatella sen olevan pelkkää humpuukia.

Onneksi Euroopassa on vihdoin herätty akkujen kierrättämiseen. Marko Paakkisen kirjoittaman artikkelin mukaan Fortum on ostanut Crisolteq:n kierrätystoiminnan akkujen kierrätystä varten. Saman artikkelin mukaan akussa olevat materiaalit voidaan onneksi kierrättää, jolloin niistä ei aiheudu luonnolle niin suuria ongelmia, myöskään metalleja ei aina tarvitse louhia niin paljon lisää, kun vanhoista akuista tulee jäämään käyttökelpoisia mineraaleja. Tästä pääset lukemaan VTT:n artikkelin. Mikäli artikkeliin on uskominen, on sähköauto ekologisempi liikkumisväline, mutta jotenkin minulla on tunne, ettei tätäkään asiaa olla tutkittu vielä tarpeeksi, jotta pystyttäisiin satavarmoja faktoja toteamaan. Sähköautoissa on paljon hyvää, mutta esimerkiksi lapsityövoiman käyttö on ihan ehdottomasti asia, jota en halua tukea millään tavalla. 

Ilmastonmuutos ja vedenpaisumus – apua me kuollaan kaikki!

Ilmastonmuutoksesta on puhuttu niin kauan kuin minä muistan. Olen ollut siinä luulossa, että saattaa jopa olla, että kaikki jäätiköt sulavat ja vedenpaisumus tulee minun elinaikanani. Toisin sanoen hukutaan kaikki seuraavan 50 vuoden sisään! Tästä ehkä huomaa, etten ole aiemmin kovinkaan tarkasti asiaan perehtynyt. 

Ajatus on ehkä tullut siitä, että minulle jo lapsena puhuttiin meren pinnan nousemisesta ja veden paisumuksesta, joka peittää kaiken alleen. Tästä on jäänyt aika vahvat pelko kuvat mieleen, joissa yhtäkkiä meidät pyyhkäisee kymmeniä metrejä korkea tsunamin kaltainen aalto, johon me kaikki kuolemme, eikä mitään ole tehtävissä.

Nyt kuitenkin tätä kirjoittaessa aloin Googlailemaan jäiden sulamista. Löysin seuraavan ilmatieteen laitoksen sivuston: http://www.ilmasto-opas.fi/. Sivuilta löytyy mannerjäätiköistä kertova alasivu (Lue tästä), joka kertoo jopa lähes täysin minun luuloni kumoavaa tietoa. ” Etelämantereen jäätikön tilavuus pysyy vuodesta toiseen lähes muuttumattomana, kun lumisade tuo suunnilleen yhtä paljon massaa kuin mitä jäähyllyjen reunoilta jäävuorten lohjetessa katoaa. Jään sulaminen on Etelämantereen kylmyydessä hyvin vähäistä.” Toki mikäli Etelämantereen jää sulaisi kokonaan merenpinta nousisi huolestuttavat 57 metriä, en usko sen olevan siinä vaiheessa enää ainoa ongelma, huomioiden makean veden määrän merivedessä ja kuinka eläimet siellä sitten pärjäisivät. No onneksi tämä ei ole kuitenkaan suurin huoli. 

Sivustolla kerrotaan myös Grönlannin mannerjäätiköstä, jonka pinta-ala on viimeisten 15 vuoden aikana kaiken kaikkiaan kuitenkin kutistunut. Mutta mikäli se sulaisi kokonaan, meren pinta nousisi 7 metriä. Ei kuitenkaan ehkä vielä niin paljoa, että me KAIKKI kuoltaisiin. Mistä tämä merenpinnan nousu ”hössötys” sitten johtuu? 

Vaikka merijään sulaminen ei nostaisi meren pintaa, on sillä kuitenkin muita vaikutuksia. Se esimerkiksi kiihdyttää ilmaston lämpenemistä, koska lumi ja jää heijastaa tulevaa auringon säteilyä huomattavasti enemmän kuin merivesi.  Kun ilmasto lämpiää, merivesi lämpiää, ja sen vuoksi meri on alkanut lämpölaajenemaan, joka aiheuttaa meren pinnan nousua. Se vaikuttaa myös Atlantin merivirtauksiin, kun lämpimämpi ilmakehä ei enää niele merestä lämpöä vanhaan tapaansa. Merivirtojen heiketessä Pohjois-Atlantin sademäärät kasvavat ja meriveden suolaisuus laimenisi siihen sekoittuvan sadeveden ansiosta. Sivustolla väläytellään jopa Eurooppaa uhkaavan jääkausi seuraavien vuosikymmenien aikana, mikäli merivirrat pysähtyvät kokonaan. 

Meidän huonoksi onneksemme näiden asioiden ennustaminen on äärimmäisen vaikeaa eikä siksi mitään varmuutta mistään ole. Toisaalta sanotaan, että mikäli näin kävisi, olisi ilmasto ehtinyt jo lämpiämään niin paljon, että tuskin jääkautta kuitenkaan tulisi. 

Palataanpa nyt kuitenkin siihen aikajanaan. Ilmasto-opas.fi sivusto kertoo minua lohduttavasti, että merenpinnan nousuun menee satoja vuosia. Jättimäistä tsunamia ei siis ehkä ole näkyvissä Suomessa lähivuosina! HUH! 

Väitetään, että jo kymmenien senttien nousu aiheuttaisi paljon tuhoa matalilla ja alavilla rannikkoalueilla. Suurimmat nousut kuitenkin tapahtuisivat vasta vuosisatojen kuluttua. Vaikka ilmaston kasvihuonekaasujen pitoisuuksien nousu saataisiinkin pysäytettyä, se ei pysäyttäisi merten lämpiämistä silti saman tien, koska lämpöenergian siirtyminen meren pinnalta syvemmälle tapahtuu hitaasti.

On tutkittu, että jäätiköiden sulamisvedet eivät jakaudu tasaisesti kaikkiin maailman meriin. Jäämassan lähialueilla merenpinnan taso voi jopa laskea. Laskelmien mukaan Grönlannin sulaminen vaikuttaisi eniten eteläisellä pallonpuoliskolla ja Itämerellä vain vähän, joten senkin suhteen olisimme enemmän turvassa täällä pohjolassa. Eli vaikka huolissaan pitää olla ja paljon asioita tehdä ilmastonmuutoksen eteen, ei tilanne silti ole ihan niin paha kuin olen kuvitellut. Voin siis hetken hengittää rauhassa. Tällä hetkellä ei siis tarvitse huolehtia kuin vallitsevasta maailman tilanteesta, mikä on oma kaninkolonsa sekin.

 

You May Also Like…

Laiskuus haisee

Laiskuus haisee

Leo Straniuksen kirjoittama kirja edustaa kaikkea muuta, mitä minä teen. Tehokkuuden taika on selfhelp tyylinen opas,...

Uusi neuvotteluvalta

Kirjan kirjottajat: Juhana Torkki ja Sami Miettinen | Refektio by Joel Tiainen | Teoriapisteet: 2 Johdanto Hyvät...

Hardcore zen

Jotain filosofisia tuulia ja ajattelun raikastuksia on hyvä kerätä matkan varrella taskuun, joten tämäkirja valikoitui...

0 kommenttia

Lähetä kommentti