“Esimiehen pitää usein muistuttaa ja puhua sen puolesta, miksi työpaikalla ollaan” (Järvinen 2021.) Tämä resonoi minulla itselläni heti alkuun vahvasti. Hohkeen tämän vuoden uusi tiimiliideri, Henna, yhdessä joryn kanssa pyrkii seuraamaan esimerkiksi yhdessä luotuja ja asetettuja tavoitteita ja niiden toteutumista säännöllisesti. 

Esimerkiksi tuhannen asiakkaan asiakashaasteen kohdalla olemme puhuneet siitä, miten tiimiläiset, joiden on vaikeampi käydä asiakaskäynneillä tai se on jotenkin haastavaa, saadaan motivoitua haasteeseen. Olen itse saanut petrattua niiden kanssa aika hyvin, ja voitinkin helmikuun asiakashaastekisamme. Kyllä, asiakashaaste innostaa kaikkia, mutta silti osan on hankalaa tehdä asiakaskäyntejä. Meillä oli tiimin kanssa helmikuussa pieni kilpailu: kuukauden sisällä eniten asiakaskäyneitä tehnyt henkilö voittaa itselleen elokuvaliput. Ajattelimme, että tämä motivoisi kaikkia tsemppaamaan asiakashaasteen alkumetreillä. Puhuimme kuitenkin myös, että motivaation on oikeasti lähdettävä sisältä jokaisesta itsestään, eikä ulkoisia porkkanamotivaattoreita voida käyttää jatkuvasti. Itse koen, ettei tämä ulkoinen porkkana ollut se, joka sai minut innostumaan käynneistä. Minua ennemminkin motivoi se, että pääsen näyttämään itselleni ja muille, että olen saanut kuukausitavoitteen kiinni. Minua motivoi myös se, että olen päässyt tapaamaan mielettömän inspiroivia ihmisiä, joilta olen päässyt jo lyhyen ajan sisällä oppimaan todella paljon. Teinkin helmikuussa oman henkilökohtaisen kuukausiennätykseni tapaamisten kanssa. 

Osa tiimimme yhteistä arkea on viikoittaiset tiimipalaverit. Kerran kuussa pidämme isomman kuukausikatsauksen, jolloin tarkastelemme tiimimme kulunutta kuukautta hieman syvemmin. Viime aikoina olen huomannut, että tiimipalaverit ovat herättäneet enemmän keskustelua: miksi palavereja käydään? Osa tiimistä on enemmän työorientoituneita ja haluaisivatkin käyttää viikosta jokaisen mahdollisen työtunnin käytännön tekemiseen. Koemme kuitenkin, että tiimimme toimimisen kannalta viikoittaiset tsekit ovat tässä vaiheessa vielä aika tärkeitä. 

Miksi jotkut hoitavat omia asioitaan koneella samaan aikaan, kun käynnissä on tiimipalaveri, jossa on tarkoitus keskustella tiimimme yhteisistä ja ajankohtaisista asioista? Tästä on mainittu, sillä palaverin vetäjää ja muita osallistujia kohtaan se on epäkohteliasta, eikä aja tiimimme etua. Palaverista ei ole mitään hyötyä, jos kaikki eivät ole siinä läsnä. Emmekö viesti tarpeeksi selkeästi, minkä takia palavereita pidetään? Miksei muita asioita voi hoitaa muulla ajalla? Mistä johtuu, että nipistetään juuri tästä maanantai-iltapäivän tiimin yhteisestä palaveriajasta? Olen huomannut, että tätä tapahtuu joka viikko, jokaisessa palaverissa. Välillä siitä huomautetaan, välillä asian annetaan olla. Mitä voisimme tehdä yhdessä asialle? Miten saisimme selkeytettyä tiimipalavereiden tavoitteiden ja tärkeyden toimintamme kannalta jokaiselle jäsenelle?  

Tiimillämme on tiimiliideri koko Hohketta varten. Meitä varten. Me emme ole Hohkeessa vain tiimiliiderin, eli johtajan takia. Olisimme tiimi myös ilman johtajaa. Vai olisimmeko? Varmasti olisimme. Tehokkaan työn ja oikean suunnan löytämisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että tiimiä on edesauttamassa yksi johtajahahmo. Tiimiliideriä tukee johtoryhmä. Ja tottakai myös koko muu tiimi. Kaikkihan me olemme oikeasti toistemme johtajia. Vertaisjohtajia. Johdamme ja tuemme toinen toisiamme. Me olemme tiimi. Me olemme me.  

Varsinkin isompien ryhmien ja tiimien sisällä pienemmät ryhmät ovat luonnollisia. Pienet ryhmät edesauttavat tiedon jakamista ja kuulluksi tulemisen tunnetta. Pienemmät ryhmät ison tiimin sisällä saattavat luoda helpommin vapautuneisuuden tunnetta introvertimmille ihmisille. Toisaalta pienemmän ryhmän ulkopuolella oleville henkilöille pienen ryhmän käytös saattaa näyttäytyä negatiivisella tavalla. Miksi pieni ryhmä on alun alkujaan muodostunut? Puhutaanko siellä samoja asioita, mitä ison tiimin kanssa? Vai eikö pienemmistä porukoista uskalleta tuoda asioita koko tiimin kuultavaksi? Puidaanko pienissä ryhmissä tiimin mahdollisia ongelmakohtia, joista ei uskalleta puhua koko tiimin ollessa läsnä? Kysymysten herätessä on tärkeää, että ajatukset tuodaan ilmi heti. Niitä ei ole syytä viivyttää. Älä anna asioiden paisua. Olemme tiimissä kaikki tasa-arvoisia, ketään ei oikeasti tulla leimaamaan. Jos jokin asia mietityttää, täytyisi niistä puhua heti. Asioita pitkittäessä harmi on mitä todennäköisemmi sitten sen purkautuessa todella paljon suurempi, ja tunteet saattavat kiihtyä herkästi.  

Ongelmiin keskittymisen lisäksi on tärkeää myös muistuttaa onnistumisista ja niistä asioista, jotka toimivat. Olemme pitäneet useammat tiimin toimintahäiriötreenit. Viime kerralla niitä pitäessä meinasimme unohtaa hyvät ja toimivat asiat jotenkin aivan täysin. Mistä se johtuukin, että ongelmiin ja toimimattomiin asioihin on niin paljon helpompi tarttua, kuin hyviin asioihin? Olemme viime aikoina alkaneet harrastaa enemmän spontaania kehumista ja onnistumisista iloitsemista. Olemme pitäneet kehurinkejä ja huomanneet niiden voiman. Tiimin toiminnan kehittämistä riittää varmasti ihan loputtomiin asti. On kuitenkin hyvä myös muistaa, mikä on hyvää ja toimivaa juuri tällä hetkellä. Pelkkiin ongelmiin keskittyminen ei ole hyvää kehittävän toiminnan kannalta. Se hidastaa ja luo negatiivista ilmapiiriä. Positiiviset asiat kantavat ja vievät eteenpäin. Ongelmat on kuitenkin hyvä tiedostaa ja niistä on tärkeää keskustella avoimesti. Ilman avointa keskustelua emme voi koskaan päästä haluamaamme määränpäähän.