Mark Mansonin kirja Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan herätti jo nimellään mielenkiintoni. Kirjan nimen perusteella luomani ennakko-odotukset kumoutuivat hyvin nopeasti, kun minulle selvisi, että kirja ei kehota välinpitämättömyyteen, vaan oman ajatustyön priorisointiin. Kirjassa käydään tarinoiden kautta läpi erilaisia tilanteita, joissa omalla ajattelutavalla on merkittävä vaikutus lopputulokseen.

Millä asioilla on oikeasti väliä?

Kirja laittaa hyvin miettimään sitä, mitkä ovat aidosti merkityksellisiä ja tärkeitä asioita omassa elämässä. Mielestäni oma ajatusmaailma on tärkeämpi luoda omien arvojen ympärille, eikä mielipiteiden, jotka syntyvät yksittäisistä asioista.

Yksi hyvä mittari näitä asioita miettiessä voisi olla se, että käy läpi mahdolliset vastoinkäymiset, joita matkanvarrella voi tulla vastaan. Onko asia aidosti tärkeä itselle, jos ei ole valmis kohtaamaan vaikeuksia pitäessään omasta ajatuksesta kiinni?

Pitääkö ongelmia välttää?

Yksi mielenkiintoisimmista opeista kirjassa oli se, että ei pidä vältellä ongelmia vaan etsiä ”hyviä ongelmia”. Usein ajattelen ongelmat pelkästään negatiivisina asioina, mutta kirjaa lukiessani tajusin että hyvät ongelmat ovat asioita, jotka kehittävät kaikista parhaiten. Hyvä ongelma voi olla esimerkiksi tilanne, jossa joudut suorittamaan annetun tehtävän ja tiedät, ettei sinulla ole vielä siihen tarvittavaa taitoa.

Kirjassa tuodaan selkeästi esiin ajatusta, että kaikista asioista ei tarvitse välittää. Olen vahvasti sitä mieltä, että on turhaa tuhlata omaa energiaa sellaisiin asioihin, joihin ei itse pysty vaikuttamaan. Olen huomannut jo nuorena, että en halua enkä pysty käyttämään omaa ajatteluani moniin asioihin samanaikaisesti vaan keskityn täysillä asioihin mitkä minulle ovat tärkeitä. Kirjan perusteella voin todeta, että tämä on täysin hyväksyttävää.

Haluan kuitenkin jatkuvasti oppia uusia asioita ja kehittää omaa ajatteluani muiden ihmisten kautta. Tämän takia pyrin aina ymmärtämään asioita toisten näkökulmasta ja ymmärtämään miksi joku toinen ajattelee tietyllä tavalla, jonka takia olen huomannut välillä kuormittavani omaa ajatuskapasiteettiani liikaakin.