Kehnot pomot ympärilläni

Kirjoittaja: Ida Sopanen

7 marraskuun, 2022

Lähdeteos: Kehnot pomot ympärilläni

Lähdeteoksen kirjoittaja: Thomas Erikson

Teoriapisteet: 2

Olen usein miettinyt miksi omat esimieheni käyttäytyvät tai tekevät sellaisia päätöksiä mitä ei omasta mielestäni ole mitenkään loogisia. Luettuani Thomas Eriksonin kirjan Kehnot pomot ympärilläni aloin ymmärtää joidenkin vanhojen esimiehieni toimintaa sekä analysoin samalla myös omaa käytöstäni esimiestehtävissä. Erikson käyttää kirjassaan Disa -mallia, joka jakaa meidät neljään eri väriin, joita ovat punainen, vihreä, keltainen ja sininen. Näillä kaikilla väreillä on omat tunnuspiirteensä sekä vahvuudet ja heikkoudet. Yleisin näistä väreistä on vihreä eli ihmissuhdekeskeinen introvertti. Nämä henkilöt ovat pitkällä pinnalla varustettuja johtajia, joiden kanssa luottamus pelaa, mutta he eivät tykkää muutoksesta ympärillään.

Kehnoja pomoja on joka paikka täynnä ja se monesti johtuu aivan suoraan kokemuksen puutteesta. Mielestäni johtamista ei voi opetella kirjasta ja siksi on monesti hassua, että yritykset palkkaavat esimies asemaan jonkun juuri valmistuneen, joka on paperilla johtaja, kun on esimerkiksi opiskellut sitä. Asiahan ei ole näin. Kaikki emme ole kyvykkäitä johtajia ja se meidän on vain hyväksyttävä. Johtamista voi opetella vain johtamalla ja sehän se vasta onkin ”helppo” nakki. 

Monesti olen kuullut sanottavan, että paras paikka opetella johtajuutta miehille on armeija. Olen tästä väitteestä osittain samaa mieltä sillä totta kai siellä saa käytännön johtamista nimenomaan harjoitella paljon enemmän kuin normaalissa työelämässä ja vieläpä turvallisessa ympäristössä. Oloni oli kuitenkin se, että meidät haluttiin kaikki lyödä samasta muotista läpi ja erilaisia johtajuuspiirteitä ei arvostettu samalla lailla, kuin esimerkiksi mitä olen kokenut työelämässä. Ymmärrän kyllä paikan luonteen ja sen, mitä tosipaikan tullen tapahtuisi ja itse sovin omalla jämäkkyydelläni siihen muottiin mitä meistä tehtiin, mutta joukossa oli myös niitä, jotka siihen ei sopinut. Ja minusta se oli harmi, sillä tunnistin, että he voisivat olla hyviä esimiehiä, mutta eivät vain siinä ympäristössä. Toisille se ympäristö oli taas aivan täydellinen paikka ja yksikin vanha työkaveri, joka oli suoraan sanottuna aivan uuvelo töissä, loisti armeijassa ja tiedän hänen tälläkin hetkellä olevan maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelemassa. Itse menin tästä muotista läpi, vaikka nyt en välttämättä olisi täysin halunnutkaan, mutta se myös tietyllä tavalla opetti muutoskyvykkyyttä johtamiseen eri tilanteissa. 

Mutta nyt niihin väreihin. Tämä värien kirjo oli mielenkiintoinen näkökulma analysoida ihmisten ja nimenomaan erilaisten johtajien käytöstä. Vain harvalta johtajalta löytyy vain yhtä väriä omasta paletistaan, vaan yleisimmin niitä on kaksi jopa kolme. Meitä kaikkia kuitenkin pohjimmiltaan ohjaavat tunteet ja niiden avulla me myös johdamme ihmisiä. Oman värinsä tunnistaminen onkin tärkeässä roolissa omien tunteiden ja käytöksen analysoinnissa. Erikson painottaa myös kirjassaan, että pomon itsetuntemus on ratkaisevassa osassa hänen johtamisessansa. Mitä paremmin tunnet itsesi johtajana, sitä parempi johtaja tulet olemaan ja luultavasti myös etenet urallasi korkeammalle. Nämä sanat jäivätkin minulle erityisesti mieleen, sillä haluan kehittyä johtajana ja olla tulevaisuuden ”iso boss lady”. 

Lukiessani mietin, mikä väri minä itse olen ja lopputulos ei kyllä yllättänyt. Päävärini on selvästi punainen eli asiakeskeinen introvertti, mutta löydän itsestäni myös sinisiä piirteitä ja ihan pienen häivähdyksen tätä yleisintä väriä eli vihreää. Keltaista en tunnista omassa käytöksessäni juuri lainkaan. Punaiset henkilöt ovat päättäväisiä, tarmokkaita, uran uurtajia, suoria, aloitteellisia sekä suoritus- ja tuloskeskeisiä. Kestämme kovaakin painetta ja arvostamme rakenteita sekä järjestystä. Hieman nauratti tämä lukiessani, sillä tämä on, kuin suoraan maalattu omasta mielenmaisemastani. Ymmärsin myös, miksi minusta tuntuu siltä, että tiimissä ei aina ihan ymmärretä minua ja tyyliäni johtaa. Taidan olla yksi ainoista ellen ainoa näin punainen persoona. 

Olen aina kokenut suorasanaisuuteni vahvuutena ja hyvänä piirteenä, mutta tiimissä minulla on aina välillä sellainen tunne, että se onkin jotenkin huono asia. Vaikka sanon suoraan en ikinä tarkoita asioita mitenkään henkilökohtaisesti ja mielestäni sanon aina asiasta. Olen tätä asiaa paljon mielessäni miettinyt, sillä työelämässä olen saanut aina vain positiivista palautetta siitä ja nyt jotenkin olen sen mielessäni kääntänyt omaksi heikkoudekseni. Tiedostan myös sen, että tunnen oloni epämukavaksi erittäin tunteellisten henkilöiden seurassa, jotka alkavat yhtäkkiä itkeä tai ylipäätään ottavat asiat liian henkilökohtaisesti suoraan puhuttaessa.Kirja sai minut kuitenkin ymmärtämään, että se on osa luonnettani ja värin pääpiirteitä. Kaikki eivät tätä kestä, mutta se on minun vain hyväksyttävä sillä enhän minäkään välttämättä kestä jonkun muun piirrettä jonka he itse kokevat vahvuudekseen.

Sininen väri minussa näkyy järjestelmällisyytenä, loogisuutena ja tarkkailevaisuutena. Sinisestä väristä tulee myös oma isoin johtajuuden haaste eli kontrollin tarve. Olemme hyviä piilottelemaan ja kontrolloimaan omia tunteitamme ja se näkyy sitten kontrollin tarpeena muita kohtaan. Olen tietyllä tavalla aina tiedostanut tämän ja omien tunteiden näyttäminen saa minut itseni tuntemaankin jollain tavalla heikoksi. Olen yrittänyt projekteissa ottaa etäisyyttä ja hoitaa vain oman tonttini mutta tämä puoleni astuu aina monesti silloin esiin ja halajan kaikki narut itselleni. Sinisen ominaisuuksiin kuuluu myös se, että olemme hyviä huomioimaan toistemme ja työntekijöidemme vahvuuksia ja siinä olen myös omasta mielestäni hyvä. Tämä taito harjaantui vuoropäällikön hommissa, sillä työntekijät piti asetella siten työpisteille, että homma rullasi mahdollisimman tehokkaasti. Tämän ominaisuuteni ansioista saimmekin usein uusia ennätyksiä paukutettua ja siitä sain myös kiitosta omilta esimiehiltäni silloin. 

Kirja sai minut ymmärtämään myös meidän tiimimme erilaisia johtajia ja miksi he käyttäytyvät siten kuin käyttäytyvät. Mielestäni tiimimme on täynnä vihreitä eli ihmissuhdekeskeisiä introvertteja ja se on ihan okei. Olisi hauska ja varmaan myös tekisi tiimille hyvää käydä jokaisen meidän värimme läpi, jotta ymmärtäisimme toisiamme paremmin niin arjessa kuin projektien sisällä. Arten poppoolla, kun vielä pari vuotta seikkaillaan niin tällä saisi varmasti uutta perspektiiviä jokaisen tiimiläisen arkeen.

You May Also Like…

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

Valmentava johtajuus

Valmentava Johtajuus Mitä valmentava johtajuus on, tai mitä se käytännössä tarkoittaa? Valmentava johtajuus tarkoittaa...

Inhimillinen strategia

Maailma ja ihmiset muuttuvat Ihmisten arvot sekä maailmankatsomus on muuttunut vuosikymmenien aikana. Ennen ihmisten...

0 kommenttia

Lähetä kommentti