Kehnot pomot ympärilläni

Kirjoittaja: Pekka Martinmäki

19 joulukuun, 2020

Lähdeteos:

Lähdeteoksen kirjoittaja:

Teoriapisteet:

Kehnot pomot ympärilläni -kirjassa ihmiset jaetaan neljään eri väriin. Punainen, sininen, keltainen ja vihreä. Useimmat ihmiset ovat kahden värin yhdistelmä ja yksivärisyys on harvinaista. En ole aikaisemmin lukenut mitään kirjailijan teoksia, joten en ollut varma miten suhtautua värijakoon tai edes mitä värit tarkoittivat. Kirjoitan ensin vain väriyhdistelmistä, koska kirjan mukaan noin 80% ihmisistä ovat kahden yhdistelmä. Kiinnostuin lukemaan kyseisen kirjan, koska kuulin sen olevan samankaltainen, kuin aikaisemmin lukeneeni Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjoittama Hyvät tyypit ja tarjoavan toisen tavan arvioida johtajaa.

 

Punakeltainen motivoija

Punakeltainen yhdistelmä on luova, innostuva ja aikaansaava. He keksivät uusia ideoita, aloittavat paljon projekteja ja ovat monessa mukana. Kaikkien ideoiden toteuttaminen ja alkuinnostuksen jälkeinen motivaatio ovat haasteita. He ovat usein pidettyjä ja saavat toiset puolelleen.

 

Keltavihreä auttaja

Yhdistelmä on ihmissuhde keskeinen. He ovat aina valmiina auttamaan, osallistumaan, ja haluavat olla pidettyjä. He ovat myös ymmärtäväisiä ja avoimia. Heille on tärkeä saada arvostusta teoistaan ja tulla huomioiduksi ryhmässä, jolle ovat lojaaleja. Heidän kanssaan on helppo tehdä töitä, koska ovat todella muuntautumiskykyisiä ja laittavat ryhmän edun oman etunsa edelle. Johtajana ongelmaksi nousee se, että he hakeutuvat usein valta-asemassa olevien luo, koska jäävät itse jalkoihin.

 

Sinivihreä järjestäjä

Sinivihreät ovat äärimmäisen tarkkoja ja suunnitelmallisia. He prosessoivat suuria tietomääriä ja antavat selkeitä vastauksia. Vaikka he ovat lahjakkaita, saattavat he väheksyä omaa osaamistaan. Heidän on hankala ymmärtää muiden tarpeita, eivätkä auta muita, jos se ei heistä ole järkevää.

 

Sinipunaiset organisoijat

Sinipunaiset ovat jääräpäisiä, kriittisiä, itsenäisiä ja tietenkin ahkeria. He tahtovat tehdä mahdollisimman vähän virheitä ja kehittää itseään jatkuvasti. He pitävät keskustelua yllä lopputulokseen saakka ja ovat realistisia, sekä loogisia. Toisaalta heidät saatetaan nähdä ylimielisinä.

 

 

Värit johtajina

Johtajuus on mielestäni vaikeaa, vaikka siihen on lukemattomia eri filosofioita ja teorioita. Tarjolla on myös useita keinoja johtajien arviointiin. Tiimiakatemialla on mahtava harjoitella johtajuutta, jos siihen on kiinnostusta. Itselläni ei vielä ainakaan ole suurta hinkua päästä johtamaan muita, koska koen että tarvitsen paljon enemmän teoriaa ja uusia johtamisfilosofioita. Olen toiminut aikaisemmin pienimuotoisesti johtajuus tehtävissä ja silloinen mallini perustui omien johtajieni seuraamiseen. Kirjan kirjoittaja kertoi myös oman filosofiansa perustuvan muiden seuraamiseen. Toisaalta seuraamalla näet heti mitkä asiat käytöksessä ärsyttävät, mutta hyvät ja pienet asiat voivat jäädä huomiotta. Minusta pelkkä seuraaminen ei ole riittävää, vaan hyvään johtajuuteen vaaditaan myös teoriaa.

 

Punainen johtaja

Punaiset johtajat pystyvät hyvin pitämään ihmiset ja asiat erillään päätöksiä tehdessä. Heidän suurin vahvuutensa on kyky mennä kokoajan eteenpäin. Mikään päätös ei jää vain leijumaan ilmoille, koska ei uskalleta tehdä päätöstä. Toisaalta kärsimättömyys ei muissa asioissa ole hyvä. Punainen johtaja antaa myös selkeitä ohjeita ja seisoo myös päätöstensä takana, vaikka kaikki niistä eivät pitäisikään. Kuitenkin punaiselle johtajalle pitää sanoa ollessaan erimieltä, muuten hän ajattelee sinun olevan samaa mieltä. Myös koska hän on suorapuheinen sinulle, hän olettaa sinunkin olevan hänelle. Punaiset pomot eivät myöskään jää turhia jauhamaan. Kun asia on selvitetty, mennään heti seuraavaan. Punaiset ovat siis todella tehtäväkeskeisiä.

 

Keltainen johtaja

Johtajat joiden hallitseva väri on keltainen, ovat taitavia viestimään. He osaavat taivutella kaikki puolelleen ja kertovat huonotkin uutiset positiivisessa valossa. Keltaiset pomot myös omaavat kyvyn luoda viestinnästä sellaista, että sitä on aivan pakko kuunnella. Tämä voi johtua siitä että keltaiset ovat hyviä myymään ja hakeutuvat usein huomion keskipisteeksi. He eivät pidä huonoista uutisista. Heille tyypillinen kommentti onkin: Älä tuo tullessasi lisää ongelmia – tuo ratkaisuja. Keltaiset eivät halua puhua ongelmista, vaikka saattavat tiedostaa niiden olemassaolon.

 

Sininen johtaja

Sinisiä johtajia tapaa tyypillisesti tekniikan ja lääketieteen aloilla, koska niillä aloilla vaaditaan tarkkoja pelisääntöjä. Näillä aloilla johtajia yleensä arvioidaan heidän alan asiantuntemuksensa mukaan. Sellaiset alat houkuttavat sinisiä johtajia, koska siniset johtajat ovat ennen kaikkea asiantuntijoita, täsmällisiä ja vastaavat vain asiakysymyksiin. Sininen johtaja myös jäsentelee työt hyvin ja häneltä saa yksityiskohtaisen vastauksen pulmaan. He ovat asiakeskeisiä, kuten punaiset ja samaan tapaan harvoin alaistensa ystäviä, koska heitä ei ihmiskemiat kiinnosta. Hyvänä tai huonona asiana sinisistä voi nähdä sen, että he seuraavat jokaista ohjetta pilkuntarkasti. Minulle se on huono asia, koska mielestäni säännöissä pitää olla liikkumavaraa.

 

Vihreä johtaja

Vihreät johtajat laittavat tiimin itsensä edelle ja yrittävät aina ajaa koko ryhmän etua. he ovat myös huomaavaisia, ihmisläheisiä ja auttavainen. He eivät halua olla jatkuvasti esillä, vaan tyytyvät tulemaan porukan mukana. Vihreä johtaja sopii parhaiten alalle, jossa ei tarvitse tehdä suuria muutoksia. Vihreiden negatiivisia puolia ovat mm. vaikeus tehdä päätöksiä ja ristiriitojen välttely. Itse en haluaisi vihreää johtajaa, koska negatiiviset puolet esiintyvät liian tärkeissä paikoissa, kuten päätöksenteossa. En halua tehdä töitä ihmiselle, jolta päätöksen saamiseen voi kulua päiviä. Myös konfliktien välttely ei mielestäni sovi johtajalle.

 

 

Työelämässä ja tiimiakatemialla olen nähnyt pomoja, jotka menevät näihin kategorioihin. En kuitenkaan usko tämän värimallin olevan hyvä keino tutkia johtajan toimintaa. Itse en koe kuuluvani ainakaan näiden selitysten perusteella mihinkään näistä. Minun käytöksessäni on elementtejä kaikkialta ja en tiedä uskonko tällaiseen keittiöpsykologiaan. Kirjasta oli hankala kirjoittaa esseetä koska sen käyttämä väriteoria, ei tuntunut niin mullistavalta ja hienolta, kuin olin kuullut. En samaistunut täysin mihinkään väriin ja miltei jokaisen kohdalla tuntui,  että tämä on minun värini.  Kirjasta jäi käteen hyvin vähän ja mielestäni paremman asteikon johtajan arviointiin ja käytöksen tarkasteluun saa kirjasta Hyvät tyypit.

You May Also Like…

Yrityskulttuuri on kuningas

Panu Luukan kirjoittama ”Yrityskulttuuri on kuningas” on ollut lukulistallani ainakin vuoden verran. Tällä hetkellä...

Inspiroitunut

Maailma muuttuu ja pärjätäkseen, sekä menestyäkseen meidänkin on muututtava ja työelämän evoluutio vaatii myös...

0 kommenttia

Lähetä kommentti