Kehnot pomot ympärilläni

Kirjoittaja: Titta Honkonen

12 joulukuun, 2020

Lähdeteos:

Lähdeteoksen kirjoittaja:

Teoriapisteet:

Thomas Eriksonin väriteorioihin pohjautuvat kirjat ovat saaneet paljon niin positiivista, kuin negatiivista suhtautumista osakseen. Ennen tätä kirjaa, olin kerennyt jo lukemaan Eriksonin ensimmäisen kirjan Idiootit ympärilläni, joten tiesin jo pitkälti, mitä kirja käsittelee. Olen erityisen kiinnostunut ihmisten eri käyttäytymismalleista ja persoonallisuuksista, joten kirjan valinta oli itselleni aika selkeä, kun samalla halusin löytää oppeja johtajuudesta, ja kyllähän niitä löytyi.

 

Selkeyden vuoksi, käyn vielä läpi neljä eri käyttäytymismallia väreinä, vaikkakin tuntui, että kirja koostui paljolti kaikesta muusta, kuin yksinomaan niistä. Värit oli ikään kuin piilotettu verrannollisiin asioihin. Punainen tyyppi on päämäärätietoinen, dominoiva ja kilpailuhenkinen, omia mielipiteitään kuunteleva. Punaisen vastakohta vihreä tyyppi, taas on kiltti ja hiljaisempi, haluaa auttaa ja ottaa muut huomioon ja haluaa, että tiimi onnistuu yhdessä. Keltainen tyyppi on hölöttäjä, jolla on paljon ideoita ja rikas mielikuvitus, ja joskus keltaisen touhotus saattaa koitua myös negatiiviseksi ja hommat jäävät puolitiehen. Sitten vielä keltaisen täysi vastakohta, sininen. Sininen tyyppi tarkkailee, analysoi ja miettii asiat moneen kertaan, ennen kuin päästää ne suustaan. Sininen haluaa usein tietää miksi, milloin ja miten jokin asia tehdään, jottei turhaa työtä ei synny. Siniset analysoivat vielä aina muista poiketen, miten kyseisen asian voisi tehdä paremmin ja kustannustehokkaammin, oliko tulokset toivottuja, miksi eivät olleet, miten pääsemme niihin.

Heh, mikäkö väri osuu itseeni parhaiten? Keltainen, kaikissa muodoissaan. Huomaan usein, että puhun vain lämpimikseni, kuulen mutta en kuuntele, koska mietin kaikkia muista juttuja mielikuvituksessani. Kirjassa pohdittiin sitä, kuinka eri värit tulevat työpaikalla toimeen, miksi niin moni johtaja onkin juuri punainen, miten vaikkapa vihreä johtaja toimii riitatilanteessa, miksi siniset ovat kylmän tuntuisia kuulumisia vaihtaessa ja miksi keltaisen tyypin johdettavana hommat ei etene loogisesti? Kirjaa lukiessa jäin aina hetkeksi pohtimaan omaa työpaikkaani, asemaani kaveriporukassa, ja tiimissämme. Sain monta kertaa kokea jonkin sortin valaistumisen, miksi se pomo silloin sanoi niin ja miksi toinen ei sanonut mitään. Koska he ovat täysin erilaisia persooniltaan ja käyttäytyvät luonnostaan sen mukaisesti. Asia minkä haluan vielä mainita väreistä (mikä ei ollut niinkään opettavainen, vaan pikemminkin pakokeinoni tuulettaa ajatuksia lukiessa) on se, että oli mielenkiintoista yhdistellä tuntemiani eri pomoja ja johtajia eri väreihin ja sitä kautta omien kokemuksien perusteella miettiä, pitävätkö ne paikkaansa, onko jossain pomossa selkeästi kahta eri väriä ja niin edespäin. Tein tätä myös, kun luin Idiootit ympärilläni kirjan, mutta en suinkaan johtajuuden näkökulmasta. Ja kuten myös sitä kirjaa lukiessa, tuli tässäkin mieleen Belbinin testi ja eri roolit, jotka olivat verrattavissa väreihin.

 

”Hyvä johtajuus perustuu siihen, että esimies & alaiset ymmärtävät keskinäisen symbioosinsa & käsittävät tarvitsevansa toisiaan, jotta kokonaisuus toimii.”

Lause, joka jäi mieleen ja kolahti täysin sopivana omaan ajattelumalliini johtamisesta. En ole ollut tiimimme sisällä vielä missään johtotehtävässä, joten ajattelin olevani ihan pihalla johtamisesta, vaikkakin tulevaisuuden johtoroolit kiinnostavat. Meillä oli syksyllä treenit, jossa käsittelimme tiimiliiderin vastuita ja toivottuja ominaisuuksia. Monen suusta tuli yhteen summattuna perusperiaatteina jämäkkyys, delegoimisen taito ja tavoitteellisuus. Tietenkin, tottahan nämäkin ovat, johtajan tulee osata johtaa alaisiaan jämäkästi, saavuttaa tavoitteita ja osata delegoida. Vasta näiden jälkeen mainittiin luotettavuus ja sosiaaliset taidot, kuten empatia ja aito kiinnostus työntekijää kohtaan. Minulle nämä asiat ovat tärkein ja sitä kautta tuntuvat itsestäänselvyyksille. On tärkeää, että pomosi tuntee sinut, osaa asettua asemaasi ja on helposti lähestyttävä, mitä vaan asiasi koskeekaan. Vaikka puskemisella ja delegoinnilla täytettäisiinkin tavoitteita, ei se pelkästään riitä hyvään johtamiseen. Onko tavoitteiden täytyttyä jokaisella osallisella olo, että tavoitteet täytettiin yhtä köyttä vetäen, sinua arvostaen ja mielipiteitäsi kuunnellen? Luultavasti ei. Korvaani tämmöinen johtaminen kuulostaa ainoastaan asiakeskeiseltä, ilman minkäänlaista ihmissuhdekeskeisyyttä. Näiden kahden asian yhdistäminen on avain hyvään johtajuuteen ja tuloksiin. Täytyy olla jämpti mutta samaan aikaan ymmärtäväinen ja omata hyvät vuorovaikutustaidot.

 

Motivaatiotekijät

Edellistä aihetta sivuten, on ehdottoman tärkeää tietää niin pomon, kuin alaisen motivaatiotekijät. Kirjassa mainittiin kuusi eri motivaatiotekijää: teoreettinen, käytännöllis-taloudellinen, esteettinen, sosiaalinen yksilöllinen ja traditionaalinen eli perinteinen. Motivaatiotekijöiden avaamisen jälkeen kirjailija kehotti valitsemaan kaksi itselleni vahvinta ja kaksi heikointa tekijää. Sen jälkeen haastettiin miettimään, miten motivaatiotekijät jakautuvat esimiehesi kohdalla ja mikäli täysin eri tavoin kuin itselläni, siinäpä onkin syy yhteisymmärryksen puutteeseen ja mahdollisiin ongelmiin. Jos tekijät ovat eri ja ongelmia ilmenee, miten yhteistyö saadaan toimivaksi? Hyvään johtamiseen vaaditaan tietoisuus alaisten motivaatiotekijöistä ja kyky mukauttaa johtaminen sopivaksi kaikille. Tiedon puutteellisuudesta seuraa väärinkäsityksiä, yhteisymmärryksen puute ja sitä kautta huonot tulokset. Kahden täysin erilaisen ihmisen persoonineen, käyttäytymismalleineen ja motivaatiotekijöineen on lähes mahdotonta ymmärtää toisiaan, mikäli toisen asemaan ei osata asettua ja antaa mahdollisuutta myös uusille, ehkä jopa täysin omista poikkeaville ajatuksille.

Oli joissain määrin hankala määrittää omat vahvimmat ja heikoimmat motivaatiotekijät, sillä löysin yksittäisiä itseeni osuvia asioita lähes jokaisesta. Kauimpana minusta koen olevan teoreettisen motivaation, eli tiedon ja totuuden halun. Teoreettinen motivaatio on kriittistä ja rationaalista, ja itse koen ennemmin, että haluan löytää kaikista asioista ne positiiviset puolet ja elää ennemmin jonkin sortin pilvilinnassa asioista haaveillen, kun jatkuvasti kohdata kirpaisevia, negatiivisia totuuksia. Vahvimman motivaatiotekijän löysin melko helposti, esteettinen motivaatio. Esteettisesti motivoitunut henkilö haluaa kaiken ympärillään miellyttävän silmää, on kiinnostunut tapahtumista ja ainutlaatuisista elämyksistä ja haluaa nähdä mahdollisimman paljon uutta. Näen itsessäni esteettisyyden erittäin vahvana. Tykkään sisustaa kotia, ärsyynnyn huonosta käsialasta muistiinpanoissa, rakastan kokeilla kaikkea uutta ja haluan elää elämääni täysillä. En osannut valita toista vahvinta, joten jaetulla kakkossijalla on kaksi tekijää, yksilöllinen motivaatio mikä tarkoittaa henkilökohtaisen menestyksen halua ja sosiaalinen motivaatio, eli halu auttaa muita, uhrautua muiden puolesta ja olla empaattinen. Toisaalta nämä kaksi tekijää ovat jollain tapaa ristiriidassa keskenään ja kun aloin asiaa pohtimaan tarkemmin, huomasin arjessani saman ristiriitaisuuden, kun minun on täytynyt punnita teenkö jonkin asian itseni, vai toisen hyväksi. Usein huomaan potevani huonoa omaa tuntoa valitessa itseni, mutta valinnan ollessa jokin toinen, jään joissain määrin harmittelemaan, miksi en tehnyt sitä.

Mikä oli hauskaa, vertasin näitäkin tekijöitä suoraan käyttäytymismallin väreihin, ilman että kirjailijakaan mainitsi niistä. Heti ensimmäisenä mieleeni juolahti teoreettisen motivaation olevan suoraan kuin sinisen tyypin ajatusmalli ja esteettisyyden miellän keltaiseksi, mikä olikin vahvin värini, kun taas sinistä väriä minusta löytyy vain pienen himpun verran.

 

Lukukokemus avasi hyvin ajatuksia ja lisäsi ymmärrystä eri tilanteille ja ihmistyypeille. Johtajuuden näkökulmasta opin mielenkiintoisia seikkoja, esimerkiksi miten minkäkin värinen pomo johtaa, mikä on toiselle helppoa, kun taas toiselle ylitsepääsemättömän hankalaa. Opit suoraan väreistä osasi jollain tapaa arvata jo näin väriteoriaan perehtyneenä, mutta kirjasta sai irti monia muita tärkeitä ja selkeästi avattuja asioita liittyen johtamiseen, kuten yllä olevat motivaatiotekijät. Aion ehdottomasti jatkossa kiinnittää vielä enemmän huomiota muiden sekä omaan käyttäytymiseeni, jotta toisia on helpompi ymmärtää ja sitä kautta ehkä saada uusia ideoita, joita on mukana toteuttamassa mahdollisimman monivärinen porukka. Toisten ymmärtämisen kautta johtaminen tulee olemaan parempaa, ajatellen mahdollisia tulevia johtorooleja vaikkapa tiimissämme tai projekteissa.

You May Also Like…

Laiskuus haisee

Laiskuus haisee

Leo Straniuksen kirjoittama kirja edustaa kaikkea muuta, mitä minä teen. Tehokkuuden taika on selfhelp tyylinen opas,...

0 kommenttia

Lähetä kommentti