Miksi nukumme – Unen voima

Kirjoittaja: Titta Honkonen

12 joulukuun, 2020

Lähdeteos:

Lähdeteoksen kirjoittaja:

Teoriapisteet:

Matthew Walker, neurotieteiden ja psykologian professori kokosi suuren 20 vuoden tutkimustyön kirjaansa Miksi nukumme – Unen voima. Kirja kertoo, mikä merkitys unella on meidän elämäämme ja käy läpi kaiken uneen liittyvän – mitä on uni ja mistä se koostuu, unen terveyshyödyt ja -haitat, vaikuttavat tekijät ja neuvot parempaan uneen ja sitä kautta elämänlaadun parantamiseen. Pitkä, mutta hirveän paljon ajatuksia herättävä eepos!

 

Miksi siis nukumme? Syitä, mitä itselleni tuli mieleen ennen kirjan lukua, olivat esimerkiksi, että ei väsyttäisi, fiilis on energinen ja jaksaa tehdä asioita, oppimiskyvyn paranee, muisti toimii paremmin, riittävä uni vaikuttaa mielialaan positiivisesti ja niin edelleen. Melko simppelisti ajateltuja itsestäänselvyyksiä siis. Totta nämä asiat ovatkin, mutta uneen liittyy niin paljon enemmän vaikutuksia, mistä osan olenkin jo varmasti ehtinyt unohtaa. Olen ajatellut asiat yksinkertaisuudessaan niin, että yöunien jäädessä vajaaksi on väsynyt ja sen vuoksi keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen ja siitä syystä oppimista tapahtuu vähemmän, kuin kunnolla levänneenä. Kyllä, mutta mikä sen aiheuttaa? Se on niin paljon moniselitteisempi asia, mitä uskommekaan. Siihen liittyy unen vaiheet (syvä, kevyt ja REM-uni), omat vuorokausirytmit ja vireystasot (sirkadiaanirytmi, adenosiini), haitallisesti vaikuttavat tekijät (alkoholi, kofeiini, puhelimen sinertävä valo) ja paaaljon kaikkea muuta.

 

Oma uneni

Suoraan sanoen, olen oikeastaan aina aliarvioinut unen tärkeyden ja laiminlyönyt nukkumistani. Kiireiset päivät ja riittämätön määrä tunteja vuorokaudessa pakottaa nipistämään jostakin, ja valitettavasti se on usein uni. Unesta on helppo karsia ja ajatus ”tunti sinne tänne” on ihan tuttu. Ei sitä tajua ajatella niin pitkälle, että esimerkiksi viikossa jokaisena iltana uniajasta varastettu yksi tunti tekeekin jo seitsemän tuntia, eli melkein yhden yön unet. Toki sekin on yksilöllistä, kuinka paljon jokainen meistä sitä unta tarvitsee. Kirjassa sanotaan, että yli puolet, jopa 2/3 osa ihmisistä laiminlyö untansa ja unen määrän keskiarvo on 6,5h/yö, tarvittavan 8h/yö sijaan. Jos itseäni mietin niin harmittaa myöntää, mutta kuulun ehdottomasti tuohon enemmistöön, jolla uni jää alle tarvittavan lähes joka yö. Mikäli minulla on vapaa viikonloppu, silloin yleensä kuittaan viikolta kertyneitä univelkoja pois nukkumalla pari tuntia pidempään, yleensä 8-9 tunnin unet. Tämä kuittaaminen toimisi varmasti, mikäli vain silloin tällöin unet ovat jääneet viikolta vajaaksi. Mutta meille, joille normaali tarkoittaa 6-7h/yössä tai jopa vähemmän ja useita viikkoja putkeen, ei parina viikonloppuna pidemmistä nukutuista unista ole hyötyä, ainakaan itselleni. Joskus tuntuu jopa, että nukkuessa pidempään ja ”univelkoja” kuitatessa, velka kasvaa ja väsyttää entistä enemmän. Joskus pidempiä unia nukkuessa, poden huonoa omaa tuntoa siitä, että aikaa meni tavallaan hukkaan ja olisin saanut jotain muuta tuossa ajassa aikaiseksi, jotain tärkeämpää. Mutta mikä on pidemmällä aikavälillä niin paljon tärkeämpää, kuin se oma terveys ja hyvinvointi? Koulutehtävät, siivoaminen, puhelimella surffailu tai telkkarin tuijottaminen? Ei suinkaan. Ja niin, onhan nukkuminen ja unien näkeminen nyt ihan parasta puuhaa, joten miksi tinkiä siitä. Tässäpä minulle itselleni vähän miettimistä.

 

 

Virkut vuorokausirytmeineen

Kirjassa puhuttiin eri tyypeistä, niin sanotuista aamu- ja iltavirkuista. Kumpi sinä olet? Tutkimuksen mukaan aamuvirkkuja on eniten, 40% ihmisistä. Näin yleistettynä – heille herääminen on helppoa, aamun askareet sujuvat mutkitta ilman haukotuksia ja aamut ovat tehokkainta aikaa päivästä. Iltavirkut, eli itseni mukaan lukien 30% ihmisistä tykkäävät nukkua hieman pidempään, eivät pidä aikaisista aamuista ja luovuus kukoistaa tehokkaimmillaan iltaisin nukkumatin kolkuttaessa jo ovella. Jäljelle jäävät 30% sitten sijoittuvat jonnekin näiden kahden välimaastoon. Minulle tuli yllätyksenä, että aamuvirkkuja on eniten. Suuri osa tuntemistani ihmisistä ikään katsomatta ovat ennemmin iltavirkkuja taikka välimallia. Huomattavasti pienemmän osuuden tutuistani osaisin nimittää aamuvirkuiksi. Aikaisin aamulla heräävät tyypit mielletään usein erittäin aikaansaaviksi ja tomeriksi, kuin taas myöhempään uneksivat laiskoiksi. Kyse ei kuitenkaan ole tästä. Unen ajoittumisen vuorokauteen ja unenrakenteen määrittävät oma hermoston sirkadiaaninen vuorokausirytmi sekä valveilla oltaessa kumuloituva unentarpeemme. Vuorokausirytmi ja unentarve muodostavat uni-valverytmin, mikä on havaittavissa meidän käyttäytymisessämme. Iän lisääntyessä elimistömme alkaa pikkuhiljaa rappeutua, jonka vuoksi vuorokausirytmi häiriintyy, joten vanhuksilla ilmenee herkästi ongelmia nukkumisen, oman vuorokausirytmin ja univalve-tilan kanssa. Vuosien karttuessa ja kehon toimintojen muuttuessa oma ”virkkuus” saattaa muuttua päälaelleen.

 

Sisäinen kello

Tästä kuulee usein puhuttavan. ”Onneksi mun sisäinen kello herätti, kun olin unohtanut laittaa herätykset päälle ja muuten nukkunut pommiin”. Tuttua? Mutta mitä se sitten oikeasti tarkoittaakaan? Aivoissa sijaitseva hermosolujen joukkio – eli sisäinen kello. Se säätelee vuorokausi-/sirkadiaanirytmiämme, joka puolestaan säätelee fiilistä, aivotoimintaa (esim. muistia, oppimista ja päättelykykyä), kehon lämpötilaa sekä kykyämme liikkua joko täysin voimin tai vain puolitehoilla. Tottahan se on, että normaalisti jos urheilet iltapäivisin versus yhtäkkiä treenisi siirtyisivät keskelle yötä kellonaikaan, jolloin olet tottunut nukkumaan, ei suorituksesi olisi paras mahdollinen. Sisäinen kellomme on ikään kuin kaavoihin kangistunut robotti, joka tiettyyn aikaan vuorokaudesta muistuttelee kehollamme tietyistä asioista, kuten heräämisestä, nälän tunteesta, tarpeesta liikkua ja tarpeesta mennä nukkumaan.

Miksi valvominen läpi yön tuntuu hankalalle? Biologiset toimintomme ovat tottuneet olemaan aktiivisia ja ”hereillä” tiettyyn aikaan vuorokaudesta, joten valvoessa keskellä yötä koko kroppa ja sen toiminnot ovat ikään kuin unessa ja tästä aiheutuu väsymyksen tunne sekä heikko aivotoiminta ja muu suorituskyky.

Olen viime aikoina alkanut keskittämään enemmän huomiota unenlaatuun ja -määrään. Se olikin osasyynä, miksi kirjan nappasin listalleni. En niinkään ollut kiinnostunut unen tieteellisistä, pikkutarkkaan kerrotuista asioista, vaan selkokielen faktoista. Kirjassa oli niin paljon asiapohjaista ja teoreettista sisältöä, ettei voi kun taputtaa itseä olalle siitä, että tajusi alusta saakka tehdä muistiinpanoja. Jatkossa aion priorisoida unta korkeammalle (ehkä jopa listan kärkeen?) ja todeta yksinkertaisesti unen olevan tärkeämpää, kuin moni muu asia.

 

 

”Haudassa ehtii levätä”

Hah hah. Tämäkin on tuttu lause varmasti monen korvaan. Itsekin naureskellen tuon joskus sanonut, vaan eipä naurattanut se, kun kirjassa rinnastettiin jopa melko raa’asti unenmäärän kulkevan käsikkäin elämän pituuden kanssa. Kun tingit unestasi, tingit koko elämästäsi. Tämäkään asia ei onneksi ole niin yksiselitteinen, kun voisi nopeasti säikähtää, kuten itse tein. Pääsääntöisesti hyvin nukkuvan ja muut terveelliset elämäntavat omaavan ihmisen elämän pituuteen tuskin vaikuttaa satunnaiset lyhyiden tai laadullisesti heikkojen unien pätkät. Ennemmin vaikutus näkyy hetkellisesti omassa toiminnassa. Kaikillahan näitä huonojen unien vaiheita on, tai jos ei ole, niin olen kateellinen. Mutta on täysin totta, että ihminen, jolla unet jäävät jatkuvasti vajaaksi, tulee hän kärsimään siitä lopun elämäänsä. Kun uni ei saavuta tarvittavaa pituuttaan, siitä jää erittäin oleellisia asioita puuttumaan, mitkä vaikuttavat keskittymiskykyyn, oppimiseen, loogisen ajattelun ja -päättelyn taitoon eli ylipäätään mielemme toimintaan. Lisäksi vähäisillä ja heikkolaatuisilla unilla on suoria terveyshaittoja ja altistaa eri sairauksille, muun muassa diabetekseen tai syöpään ja on yhteydessä mielen sairauksiin, kuten masennukseen.

Juuri nyt silmäluomet painuvat salakavalasti kiinni ja haukottelulta ei voi säästyä, joten kuuntelen kehoani ja päätän tämän esseen tähän, pyhitän aikani nukkumiselle ja palautumiselle. Lepään mieluusti omassa sängyssä vielä pitkään. Öitä!

You May Also Like…

Uteliaisuuden taito

Utelijaisuuden taito kirja käsitteli erilaisia mielen malleja ja oppimisen johtavaa utelijaisuutta. Uteliaisuutta voi...

0 kommenttia

Lähetä kommentti