Värikäs johtaja

Luin Thomas Eriksonin teoksen Kehnot pomot ympärilläni. Itse koen Eriksonin kirjojen väriteorian hyväksi, koska minusta se auttaa paljon ymmärtämään ihmisiä. Muiden ihmisten ymmärtämisen lisäksi se auttaa minua, etten loukkaannu tai ala stressaamaan turhasta muiden ihmisten takia. Pidin kirjasta, koska se käsitteli erilaisia johtajia ja nosti huomioita, joita on hyvä pohtia erilaisten johtajien ja alaisten välillä.

Miksi hyvä johtaminen on niin vaikeaa?

Kirja alkaa tällä kysymyksellä ja vastaa tähän: ”Johtaminen on vain ja ainoastaan viestintää.” Milloin törmäämme onnistuneeseen viestintään? Minulle tuli mieleen heti, että harvassa ovat ne johtajat, jotka muistavat tämän kirkkaasti, että viestintä on heidän päätyönsä. Aikaa menee kaikkiin muihin asioihin, jolloin viestinnälle ei jää riittävästi aikaa, eikä kukaan muukaan hoida tätä heidän puolestaan.

Värit kuvaavat erilaisia persoonallisuustyyppejä, ja kuinka nämä persoonallisuustyypit viestivät keskenään. Ymmärrämme ja koemme loppujen lopuksi asiat aika eri tavalla kuin ajattelisimme. Johtajan tehtävä on juuri tunnistaa näitä erilaisia viestintätyylejä.

Olen valinnut lukusuunnitelmaani runsaasti johtamisen kirjoja. Nautin erityisesti näistä johtamisen kirjoista, jossa johtajuuteen paneudutaan ymmärtämisen kautta. Kirjassa kuvattiinkin: ”Pomolle on pakko tehdä töitä, johtajalle halutaan tehdä töitä.” Siihen lauseeseen kiteytyy johtamiseni visio.

Keltainen johtaja

Keltainen on aika yleinen väri johto- ja esimiestyötehtävissä. Se ei ole ihme, koska johtaminen on paljon viestintää ja keltaiset ovat hakoja siinä. He osaavat houkutella ihmiset puolelleen olemalla omia itsejään. Minussa vallitseva väri on siis keltainen.

Opin kirjasta uuden opin johtajuudesta. Johtajuudessa on paljon väliä, mitä hän sanoo tai miten hän sanoo. Tämä ei ole varsinaisesti iso oppi minulle, koska keltaisilla on luontevasti tapana muotoilla oma viestintänsä silleen, että hän saa kaikki kuuntelemaan häntä. Siksi heitä on myös paljon myyntipuolella. He ovat erityisen ekstrovertteja tapauksia.

Keltaiset arvostavat hyvää tunnelmaa. He saavat muut ideoimaan. Heidän pyrkimyksensä on innostaa muut urotekoihin. He ovat vahvoja persoonia. Koen myös itse olevani aika vahva persoona. Se minun täytyy huomioida johtamisessani. Keltaisen vahvuus sopii mainiosti punaisten kanssa työskentelyyn, mutta sinisten ja vihreiden kanssa se ei ole paras tapa.

Keltavihreä johtaja

Lähes aina ihmiset edustavat useampaa kuin yhtä väriä. Kahden värin sekoitus on yleisin. Ajattelin ennen tätä kirjaa, että edustaisin keltaisen lisäksi punaista. Muutin mieltäni tämän kirjan aikana, koska sovin paremmin keltavihreisiin edustajiin.

Keltavihreä on selvä ihmisten johtaja. He miettivät paljon, mitä muut heistä ajattelevat. He haluavat, että heistä pidetään. Itsetunto rakentuu sen mukaan, mitä muut heistä ajattelevat. He haluavat huomiota. Usein nämä ihmistyypit muodostuvat tärkeiksi muille ryhmäläisille.

Näin kirjoitettuna asiat paperille, keltavihreä kuulostaa aika haavoittuvaiselta tyypiltä. Tässä on tämän johtajan kehittymiskohde. Haaste on siinä, että keltavihreät ovat hyviä johtajia muille, mutta tekevätkö muut ihmiset heille hyvää, koska johtajan pitää kuitenkin kestää aika monia asioita. Nakertavatko nämä asiat liian pahasti verrattuna kuin samat asiat hyökkäisivät esimerkiksi punaista tai sinistä johtajaa kohti? Keltavihreä on tapansa mukaisesti stressitaivaissa, koska tarve tulla sosiaalisesti hyväksytysti on niin suuri.

Mitä muuta opin?

Keltaisena minun pitää muistaa, ettei keltaisesta välttämättä aina ota selvää. Itse en huomaa tätä, joten siksi se on haasteellinen taito kehittää. Tämä asia ei välttämättä nousekaan usein esille, mutta tulen törmäämään tähän projektijohtajuudessa jatkossa, jos en huomioi tätä asiaa sen enempää.

Keltainen aloittaa myös todella usein lauseet MINÄ. Tästä tavasta tai taipumuksesta minun pitäisi päästä pois. Minua itseäni myös ärsyttää johtajat, jotka käyttävät lähes koko aikansa itsestään puhumiseen. Se on itse asiassa aika surkeaa johtamista. Mutta on mielenkiintoista huomata myös itsestään asioita, jotka ovat niin kovasti kiinni, että niitä on todella haastava kehittää. Jatkossa minun pitäisi useammin kysyä ensiksi, mitä toisille kuuluu, koska kuitenkin pääsen itse kertomaan myös jossain vaiheessa. Vaikka asiat kerrotaan ainoastaan eri järjestyksessä, niin tilanteesta jää muille eri kuva, parempi sellainen. Yksinkertainen kikka, joka lähtee seuraavana käytäntöön.