Kehnot pomot ympärilläni on yksi teos Thomas Eriksonin kirjoittamasta tietokirjasarjasta, jossa avataan erilaisten ihmispersoonien käyttäytymismalleja. Persoonallisuustyypit on jaettu neljään värikategoriaan, jota kutsutaan DISA-malliksi. DISA-mallin on kehittänyt William Mourton Marston ja tässä kirjassa sitä hyödynnetään nimenomaan erilaisten johtajien näkökulmasta.

Kirjan alussa käydään läpi värien määritelmät:

Punainen, hallitseva. Punaiset johtajat ovat tulosorientoituneita sekä määrätietoisia, jonka vuoksi he pyrkivät usein nopeaan päätöksentekoon ja saavat myös tuloksia aikaan nopesti. Punaiset johtajat ovat asiakeskeisiä ajattelijoita eivätkä anna tunteiden vaikuttaa päätöksentekoon.

Keltainen, vaikuttava. Keltaiset johtajat ovat positiivisia ajattelijoita, jotka luottavat työntekijöihinsä. Keltaiset ovat yleensä sosiaalisesti taitavia ja osaavat inspiroida muita omalla esimerkillään.

Vihreä, vakaa. Vihreät johtajat ovat huomaavaisia ja kärsivällisiä sekä pyrkivät olemaan samalla tasolla muiden työntekijöiden kanssa.

Sininen, analyyttinen. Siniset johtajat ovat hyvin tarkkoja työssään ja keskittyvät annettuihin ohjeisiin ja yksityiskohtiin. Siniset johtajat toimivat yleensä hyvin systemaattisesti eivätkä anna tunteiden ohjata työssä.

Erikson huomauttaa kirjassa useasti, että kukaan meistä ei mene pelkästään yhden värin kategoriaan. Useimmista löytyy sekoitusta kaikista näistä kategorioista, mutta usein jokin näistä nousee hallitsevaksi. En itsekään tykkää luokitella ihmisiä tarkkoihin kategorioihin, vaan uskon, että jokaiselta löytyy näitä kaikkia piirteitä ja ne tulevat esiin erilasissa tilanteissa.

Koen kuitenkin, että tällä mallilla voidaan lisätä ymmärrystä erilaisten ihmisten välisiin henkilökemioihin etenkin työelämässä. DISA-mallin eri variaatioita onkin käytetty hyödyksi esimerkiksi työnhakuprosesseissa siten, että työnantaja on voinut mallin avulla avata yrityksen avainhenkilöiden käyttäytymismalleja. Koen, että työntekijöiden tietoisuus omasta persoonallisuudesta voi kehittää työyhteisöä ymmärtämään paremmin toisiaan vaikeammissa tilanteissa. Yhtenä tavoitteena testin teettäminen työyhteisössä on myös tunnistaa erilaiset persoonallisuudet ja sekoittaa niitä keskenään siten, että työryhmistä saataisiin mahdollisimman tehokkaita.

Kirjassa puhuttiin myös stressin ja motivaation näkymisestä erilaisilla persoonallisuustyypeillä. Jokainen reagoi eri tavalla stressaaviin tilanteisiin ja tämän takia johtajan on tärkeä tiedostaa oma stressikäyttäytyminen sekä osata ymmärtää omien työntekijöiden käyttäytyminen stressaavissa tilanteissa. Uskon, että juurikin stressitilanteissa jokaisen dominoiva persoonallisuustyyppi nousee vahviten näkyviin. Näissä tilanteissa ymmärrys erilaisia persoonia kohtaan on todella tärkeää, jotta tilanteesta selvitään.

Hyvän johtajan tulisi osata tunnistaa myös työntekijöitä motivoivat asiat sekä pystyttävä ruokkimaan näitä motivaation kohteita, jotta yhteistyö onnistuu. Esimerkiksi jatkuvasti uuden oppiminen, onnistumisen tunteen saavuttaminen ja halu menestyä ovat yleisiä motivaation kohteita. Näitä asioita olisi hyvä miettiä jo työnhaku vaiheessa, jotta johtaja pystyisi löytämään työhön henkilön, joka löytää omia motivaation kohteita kyseisestä työstä.

Teimme hetki sitten tiimissämme vastaavanlaisen persoonallisuustestin, jossa tavoitteenamme oli nimenomaan tunnistaa erilaisten ihmisten käyttäytymismalleja ja sitä kautta löytää kaikkien vahvuudet hyödynnettäviksi. Vaikka testissä ei suuria yllätyksiä tiimiläisten keskuudessa enään tullut, uskon kuitenkin, että voimme hyödyntää testin tuloksia jatkossa erilaisia projektiryhmiä luodessamme.

Vaikka en vielä itse omaa kokemusta johtamisesta, voin kuitenkin todeta kallistuvani eniten siniseen ja punaiseen värikategoriaan. Olen aina ollut enemmän järjellä kuin tunteella ajatteleva. Olen myös määrätietoinen ja pyrin siihen, että asiat tapahtuvat johdonmukaisesti. Arvostan työssäni tarkkuutta ja pyrin kiinnittämään huomiota myös yksityiskohtiin, jotta kokonaisuudesta saadaan mahdollisimman toimiva. Koen kuitenkin, että oma persoonallisuuteni on hyvin muokkaantuva erilaisissa tilanteissa. Vaikka omaan vahvankin näkemyksen asioista omassa päässäni, osaan kuitenkin ottaa muiden ihmisten mielipiteet ja ajatukset huomioon. Selkeästi omaan myös paljon piirteitä keltaisesta ja vihreästä kategoriasta ja uskon sen olevan merkittävä vahvuus, vaikka joskus nämä piirteet aiheuttavat ristiriitoja omassa ajattelussa.

Koen tämän kirjan ja kirjassa käsiteltävien asioiden olevan hyödyllisiä kaikille johtajille. Hyvä johtajuus on kuitenkin toimivaa viestintää ja johtajan tulee muistaa, että usein erilaiset persoonat saattavat kokea saman viestin hieman eri tavalla. Tämän vuoksi persoonien tunnistaminen nousee tärkeään rooliin jokaisessa yhteisössä.