Me käymme päivittäin kahdenlaista keskustelua – keskustelua toisten kanssa ja sisäistä keskustelua itsemme kanssa. Itse ainakin huomaan puhuvani paljon oman pääni sisällä, ja välillä jopa ääneen itselleni. Se, miten kuvailemme itseämme ja elämän tapahtumia määrittää kuinka näemme ja koemme ne. Myös Gary Bishop mainitsi kirjassaan kuinka yhteys sen välillä mitä sanomme ja mitä tunnemme on ollut tiedossa jo pitkään, ja filosofit kautta aikojen ovat puhuneet tästä. Itse ehkä mieluummin luen juuri näiden filosofien kirjoittamia kirjoja. Vaikka Bishop oli rempseä ja viihdyttävä (erittäin skottilainen) kirjassaan, oli se kuitenkin minun makuuni vähän liian aggressiivinen ja räväkkä. Heti kirjan alkuvaiheilla Bishop sanoi ”I’m not suggesting you suddenly take on positive thinking or personal affirmations”, ja naurahdin ääneen sillä nämä ovat juuri asioita, joita tuon tietoisesti osaksi arkeani. Vähän mietin että onkohan tämä kirja suunnattu juuri minun kaltaisille ihmisille, mutta ainakin saan jo ennalta tuttuihin aiheisiin erilaista näkökulmaa.

Se miten puhumme ei ainoastaan vaikuta tilanteeseen siinä hetkessä, se voi jäädä alitajuntaamme. On täysin meidän käsissämme mitä ajattelemme ongelmistamme ja kuinka puhumme niistä, ja voimme sen seurauksena joko pidätellä itseämme tai oikeasti päästä vauhtiin. Meidän pitää varoa puhumista asioista niin kuin ne tapahtuisivat tulevaisuudessa. Jos aina vain haluaisimme tehdä jotain, tai aiomme saavuttaa asian x, se jää aina tulevaisuuteen. Meidän pitää vaihtaa ajattelumallimme ja puheemme tähän hetkeen. Minä teen näin, minä saavutan asian x. Jopa tämä pieni muutos antaa kummasti puhtia

tekemiseen.

”You have the life your willing to put up with”

Olemme itse vastuussa elämästämme. Onko elämässäsi jotain mihin et ole tyytyväinen? Jos on, mitä voit tehdä asian muuttamiseksi? Seuraava askel on vain tehdä se. Meidän pitää lopettaa vikojen etsiminen itsemme ulkopuolelta. Syy on helppo löytää jostain muusta kuin itsestään, mutta silloin me vain välttelemme vastuun kantamista. Tässä olen kyllä samaa mieltä, itsetutkiskelu on tärkeää. Olen kuullut liian monta kertaa sanottavan, kuinka jollakin toisella on niin hieno elämä, pystyisipä itsekin samaan. Mutta mikä meitä estää yrittämästä? Sinnikkyys palkitaan, ja vaikka tielle tulisi esteitä emme saa luovuttaa.

Välillä meistä kaikista tuntuu, että mikään ei oikein onnistu. Minulla on tällä hetkellä vähän tällainen fiilis. Moni asia tuntuu toivottomalta, varsinkin keskellä koronaa ja etätyöskentelyä. En varmasti kyllä ole ainoa näiden ajatusten kanssa. Mutta aina pitää muistaa, että mitä ikinä onkaan sattunut, me olemme selvinneet siitä. Monet vaikeudet menneisyydestä on tuoneet minut juuri tähän hetkeen tällaisena kuin olen. Elämä on paljon helpompaa, jos hyväksymme sekä ylämäet että alamäet, ja kaikesta huolimatta pitää vain porskuttaa eteenpäin! Ei tämä elämä pysähdy ketään varten, ja me itse vaikutamme ajatuksilla, sanoilla ja teoilla tulevaisuuteemme.

Tässä kirjassa oli perus self-help kirjan ainekset, ja voin hyvin kuvitella kuinka juuri tällainen tapa tuoda asiat esille uppoaa moneen. En ehkä itse ole yksi niistä ihmisistä. Sain kuitenkin paljon ajateltavaa, ja ainakin tämä kirja sai vähän heräteltyä minua asenteellaan.