Kehitä kokeillen

Kirjoittaja: Elisa Häkkinen

6 lokakuun, 2022

Lähdeteos: Kehitä kokeillen

Lähdeteoksen kirjoittaja: Lotta Hassi, Sami Paju, Reetta Maila

Teoriapisteet: 3

Koen olevani usein aika suunnitelmallinen tyyppi. Tiimissä päädyn usein organisoimaan kaikkien toimintaa. Kalentereiden sivut täyttyvät tarkkarajaisesti pohdituilla päivillä, jos en asettaisi aikaa tiettyjen tehtävien suorittamiseen, saattaisivat jotkin asiat jäädä kokonaan tekemättä. Välillä on tuntunut siltä, että suunnittelen enemmän, kuin teen.

 Usein suunnittelu tuntuu suorittajan saappaissa turvalliselta vaiheelta, jota on haastavaa ohittaa tai tehdä suurpiirteisesti. Pelkästään suunnitelmiin itsensä sitominen voi kuitenkin myös hidastaa oppimista ja prosessien etenemistä. Olen havahtunut myös siihen, miten usein tyrmään muiden ideoita vahingossa, koska en pidä niitä tarpeeksi realistisina. Vaikka minulla ei olisi faktapohjaista tietoa siitä, että olisiko idea mahdollisesti toimiva tai kannattava.

Ideoinnin ja innostumisen teemojen ympärillä pyöriessä päätin tarttua tähän kyseiseen kirjaan. Kehitä kokeillen (L. Hassi, S. Paju, R. Maila, 2015) on organisaation käsikirja, jossa pureudutaan kokeilukulttuurin eri tasoihin ja kokeiluiden merkitykseen liiketoiminnan kehittymisessä. Keskiössä olivat myös case- esimerkit, joiden kautta pystyi todella syventymään siihen miten ja millaisin keinoin kokeilut on viety käytäntöön.

Synnytämme Tiimiakatemialla jatkuvasti uutta tietoa. Saattaa olla kyse siitä, että hyppäämme uuteen projektiin, huomaamme heti esimerkiksi projektisuunnitelmaan jääneet aukot. Dialogi ajattelun jatkeena johtaa nopeampiin oivalluksiin ja ymmärryksen syventymiseen. Useimmiten tilanne on kuitenkin se, että uudesta ideasta/projektista ei ole vielä tarpeeksi tieto, joten joudutaan kokeilemaan. Tai enemmänkin päästään kokeilemaan? Kun meillä on tarpeeksi tietoa ja ymmärrämme tekemisen kontekstin, vain tällöin voimme todella suunnitella (L. Hassi, 2015, 21).

Millainen kokeilukulttuuri on tiimiakatemialla? Rohkeat kokeilut ja niiden todellinen tarkoitus

Onko Tiimiakatemian rohkeiden kokeiluiden kulttuuri ollut hukassa? Itse ainakin kokeiluiden kannalta olen ollut.  En tiedä onko hetkeen ollut mitään todella mieleenpainuvaa rohkeaa kokeilua, joka olisi totaalisesti räjäyttänyt pakan. Tai sitten ongelmana on se, että niistä ei puhuta tarpeeksi? Ehkä tämä on jotain mitä tahdon viedä Hohkeelle tästä kirjasta. Viime keväänä vähän hukkasimme rajun ideointikulttuurin kaiken tekemisen ja ahdingon keskellä. Tiimidynamiikan muuttuessa emme välttämättä osanneet enää keskittyä niin hyvin siihen kaikkeen innokkaaseen ideointiin, jota meillä oli ensimmäisen kevään aikana. Moni asia on nyt paremmin ja olisi aika vaihtaa eksploraatio vaihde silmään. Eksploraatio tarkoittaa radikaalien ja luovien ideoiden kokeilemista nopeaan sykliin (L. Hassi, 2015).

 Kokeiluja pitäisi tapahtua viikkotasolla paljon enemmän, koska ne synnyttävät uutta tietoa, mahdollisuuksia ja kiihdyttävät oppimista hurjasti. Kokeilut varmistavat myös sen, että epävarmuus tietyn aiheen ympärillä laskee huomattavasti, kun kokeiluja on enemmän. Toisaalta epävarmuus tulee aina olemaan projektiluontoisen, luovan ja idearikkaan kulttuurin keskiössä. Sitä ei pääse karkuun, vaikka kuinka yrittäisi. Se vaatii myös tähän yhteisöön saapuvilta enemmän sopeutumista, joustamista ja itsensä haastamista.

Ei ole oikeastaan väliä tässä kontekstissa onko kokeilu onnistunut vai ei, koska oppiminen on kaiken keskiössä. Usein koko tiimin arki on välillä kokeilemista. Tiimin sisällä kenenkään elanto tai elämä ei riipu siitä, jos jokin projekti menee aivan totaalisesti pilalle. Epävarmuuden taakka ei tunnu ihan niin isolta, kun muistaa että on oppimassa. Tämän takia kultamunaukset palkintona ovat kaikista tärkeimpiä. Epäonnistumisia pitää juhlia, koska monessa tilanteessa niiden synnyttämä ymmärrys, oppiminen ja tieto ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä, kuin onnistumiset.

Sanoisin, että turha mennä turvallisen kautta, jos todella halutaan saada isoja asioita ja tuloksia aikaan. Tätä hoen, ehkä enemmänkin itselleni, kun on astumassa kohti viimeistä vuotta. Muisteleeko kolmenkymmenen vuoden päästä enemmän niitä projekteja tai ideoita, joissa on tehnyt asiat turvallisesti? Vai niitä, joissa on uskaltanut ottaa isommat riskit ja päässyt johonkin aivan aikaisemmaltaan tuntemattomaan lopputulokseen?

Mitä vien käytäntöön? Työkalupakki?

Tässä kyseisessä kirjassa oli paljon tutun tuntuisia teemoja ja työkaluja. Heti ensi metreillä puitiin kokeilusyklin ja kokeilemalla kehittämisen prosessista kokonaisuutena. Hohke on tänä syksynä myös pyrkinyt siihen, että saisimme enemmän synnytyksiä tehtyä. Ennen joulua on tarkoitus saada mahdollisimman monta ideasynnytystä toteutettua. Olen itse ollut myös mukana koostamassa manuaalia tiimillemme, jonka avulla tahdomme kehittää yhyteistä synnytysprosessia.

Viimeisimmässä synnytyksessä eniten aukkoja syntyi luultavammin siinä vaiheessa, kun ideoita lähdettiin valitsemaan. Oli vaikea valita vain muutamaa ja lähteä kehittämään niitä. Pystymme hyvin pitkälle laventamaan tietoa, mutta välillä tiedon kavennus ja kiteytys vaiheessa hukkaamme punaisen langan. Tällöin opitun tiedon tai ideoiden vieminen käytäntöön voi jäädä vajaaksi. Koen, että tällaisetkin haasteet ovat ratkaistavissa, kun tarpeeksi harjoitellaan.

Tämä kirja herätti paljon ajatuksia siitä, miten esimerkiksi uusien konseptien suunnittelussa kokeilut pitää huomioida ja miten uudet ideat voidaan asiakkaalle kokeilun kautta viedä käytäntöön. Hohkeella on jo erittäin hyvät valmiudet kehittyä ideoinnissa ja innovointiprosesseissa.

Työkaluja uusia ja vanhoja

  • Lean Canvas
  • BMC käyttöön useammin
  • Kokeilusykli!
  • Eksploraatio vs. Eksploitio = luovien ja radikaalien ideoiden kokeileminen kovaan tahtiin ja jo syntyneiden asioiden tunnistaminen + hyödynnys
  • Miten ideat voidaan muuttaa kokeiluiksi? Niiden jakaminen  sopiviin työvaiheisiin?
  • Ideoiden jakaminen erilaisiin luokkiin, kun ideaa tai palvelua viedään kohti toimintaa. Kehitettävät ideat, kokeilun ideat ja toteuttamisen ideat -> validit osat saadaan lopulliseen muotoonsa.
  • ideoinnit, kokeilut ja suunnitelmat sopivassa tasapainossa. Enemmällä suunnittelulla ei pääse yhtään sen pidemmälle, jos ei uskalla kokeilla.

Kuvan lähde: Kehitä kokeillen, 2015. L. Hassi, S. Paju, R. Maila, 37.
Kuvan lähde: Kehitä kokeillen, 2015. L. Hassi, S. Paju, R. Maila, 94.

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti