Viime keväänä järjestin etänä asiakastapaamisen Lauri Järvilehdon kanssa. Tapaamisemme venyi ja juttelimme reilusti yli tunnin. Hän kertoi mitä mielenkiintoisimpia juttuja ja jopa vaihtoi kesken keskustelun tietokoneesta puhelimeensa, jotta pystyimme jatkamaan keskustelua hänen siirtyessään kotoaan toiseen tapaamiseen. Hän jätti minuun todella positiivisen vaikutuksen ja hänen ajatuksensa olivat niin mielenkiintoisia, että kuultuani tästä kirjasta päätin ottaa sen heti lukulistalleni.

Miksi ajattelu on tärkeää? Ajattelu tekee meistä meitä. Ihminen on tutkitusti ainut eläin, joka voi ajatella ja reflektoida itseään sekä tekemistään. Jos emme ajattelisi meillä ei olisi yhteiskuntia eikä kulttuureita.

Minkälainen ajattelija olen ollut 5 vuotta sitten? Muistellessa itseäni 18vuotiaana oli ajatteluni tosi erilaista. En osannut pohtia vielä silloin syvällisiä asioita, enkä hahmottanut ajatusteni arvoa. En kyseenalaistanut asioita ja ajattelin että järkevintä on mennä siitä missä rima on matalimmalla. 5 vuotta sitten olin toki täysin erilaisessa elämän tilanteessa. Olin vielä lukiossa ja vastuuni olivat minimissä. Ajattelunikin keskittyi aika minäkeskeisesti. Tein sitä mikä oli hauskaa ja työläältä kuulostavat asiat sivuutin parhaani mukaan. Ajattelin myös, että minun pitäisi jo osata asioita, kun en nyt osaa en ikinä osaa.

Millainen ajattelija olen nyt? Nyt olen kasvanut paljon paremmaksi ajattelijaksi. Ymmärrän ajatusteni vaikutuksen omaan tekemiseeni. Se, että suhtaudun ja ajattelen asioita enemmän posin kautta on vaikuttanut myös siihen, miten näen enemmän mahdollisuuksia, kuin haasteita. Minusta tuntuu, että olen nykyään syvällinenkin ajattelija ja tykkään pohtia isoja maailman kysymyksiä. En myöskään mene enää siitä missä rima on alimpana vaan siitä, missä se on palkitsevin. En pelkää haasteita ja ajattelen, että kaiken mitä ei osaa voi oppia.

Millainen on mestariajattelija? Jotta ensin voi tehdä itsestään mestariajattelijan pitää tietää, millainen on mestariajattelija. Mestariajattelijasta minulle tulee ensimmäisenä mieleen jo akatemialta valmistunut Iska Knuuttila. Iskan kanssa pääsin olemaan samassa projektissa pinkkuvuotena ja hänen syvälliset pohdintansa ja ajatuksensa yllättivät minut. Kutsuimme häntä projektissamme jopa senseiksi, koska hän oli kuin mentaalinen valmentaja meille. Mestariajattelija on mielestäni henkilö, joka hallitsee omia ajatuksiaan ja pystyy keskittymään pelkästään ajatteluun halutessaan. Pelkästään ajatteluun keskittymisessä minulla olisi paljon kehitettävää, koska mieleni lähtee helposti ajelehtimaan muihin ajatuksiin. Voisin kehittää sitä mindfullness harjoituksilla, joita kirjassakin suositellaan. En silti usko, että pääsen tavoitteeseeni pelkästään mindfullness harjoituksilla. Ehkä tämän uskon puutteeni kertoo jotain ajattelustani. Voiko tavoitteita saavuttaa, jos en oikeasti usko keinoihin, joilla ne voi saavuttaa?