Kirja sattui käteeni akatemialla yksi kaunis päivä ja muutaman vertaisarvion kysyttyäni päätin lukaista sen. Harri Gustafsberg on entinen karhuryhmän jäsen ja nykyinen tietokirjailija sekä yrityspuhuja. Kuulin ennen kirjan lukemista, että poliisipiireissä asiaa ei ole katsottu täysin hyvällä mutta minulle jäi hieman epäselväksi, mikä tällaisen on aiheuttanut. En koe, että olisin koskaan suuremmin ihannoinut poliiseja tai minua olisi kiinnostanut karhuryhmän juoksentelemassa aseet kädessä ympäri pitäjiä ääritilanteissa, mutta kirjassa yhdistyvät minua kiehtovat aihealueet, joita yritän nostaa esille hieman omasta ja tiimin näkökulmasta koska en aio referoida testosteronin katkuista tilitystä menneisyydestä vaan keskittyä aihealueisiin, mistä Gustafsberg väitteli tohtoriksi asti.

Mielen ja tunteiden hallinta

Aina kun jollakin henkilöllä näiden asioiden hallinta on karannut käsistä niin paikalle kutsutaan poliisit, jos homma ei rauhoitu vielä järjestyspoliisin avulla niin avuksi tulee karhuryhmä. Tämän ajatusdilemma kautta on mielestäni hyvä käsitellä aihetta koska kirjan kirjoittaja on joutunut töihin, joka kerta kun järkipuhe tai lievemmät voimakeinot eivät ole auttaneet tilanteen purkautumista. Se sama vaatimus mielen ja tunteiden hallinnasta koskee meitä jokaista arjessa, vähäpätöisen tuntuiset asiat voivat aiheuttaa suuriakin mullistuksia toisissa ihmisissä ja kerrannaisvaikutukset voivat kasvaa entisestään. Haluan nostaa esimerkiksi yksittäisen tapauksen toissa viikolta koska mielestäni se oli tarpeellinen monesta eri näkökulmasta. Olin väsynyt ja turhautunut käsittelemättömien asioiden vuoksi ja kesken treenejä tapahtui konflikti, joka oli epäasiallinen ja aggressiivinen. Osa ihmisistä varmasti säikähti tilannetta ja se pilasi treenien tunnelman usealta tai ainakin jätti ilmaan paljon kysymyksiä. Minä sain konfliktia seuranneessa keskustelussa asiat käsiteltyä ja pystyin jatkamaan hyvillä mielin tuleviin treeneihin mutta joihinkin se vaikutti ainakin muutaman tunnin ajan, tämä on hyvä esimerkki tilanteesta, joka olisi pystytty varmasti keskustelemaan auki huolellisesti mutta se eskaloitui konfliktiksi ikään kuin samaan tapaan jokin poliisitehtävä ajautuu niin pitkälle, että karhuryhmän on siihen osallistuttava. 

Tiimissä on oltava mentaalisesti stabiililla pohjalla, jotta keskusteluja ja ongelmia pystytään käsittelemään ilman asioiden eskaloitumista. Tässä tilanteessa oma mentaalinen vahvuus oli heikolla tolalla, jolloin hyökkäsin verbaalisesti toista ihmistä kohtaan. Tapahtunut oli typerää ja tarpeetonta mutta hyvä osoitus tunteiden hallinnan tärkeydestä koska keskustelun ns. ’ulkopuoliset’ kärsivät tilanteesta enemmän kuin he, jotka olivat äänessä tai keitä keskustelu koski. En tarkoita sanatarkkaa vertaamista tässä tapauksessa mutta korostan sitä, kuinka kirjassa käsiteltävät aiheet ovat läsnä jokaisen ihmisen arjessa. 

Suhde stressiin

Voisin kuvitella, että Harri Gustafsberg on stressin siedon ammattilainen mutta samaan aikaan se voi olla täysin työstä riippuvainen, en voi tietää sitä kuinka hankalaa hänelle on esimerkiksi sietää stressiä arjessa kotona. Minun mielestäni tämä ajatus on hyvin tärkeää, kun keskustellaan stressistä, miten sitä sietää, mitä se aiheuttaa ja voiko sitä jopa hyödyntää. Jokainen ihminen kokee stressin eri tavalla mutta miten se näkyy tiimissä? Suorituskyky on jokaisella riippuvainen ympäristöstä, sen on todistanut kymmenet tutkimukset ajan saatossa, joten pääsemme keskeiseen ongelmaan ajattelemalla, kuinka pystytään sietämään stressiä tiimissä parhaiten.

Usein kun on ryhmä ihmisiä sieltä, löytyy myös johtohahmoja tai ihmisiä, jotka ovat esillä enemmän kuin muut, jolloin näiden ihmisten käytös ja stressin sietokyky nousee korkeaan arvoon. Tähän ryhmään kuuluvat ihmiset ovat usein niitä, joiden stressi nousee tapetille ja stressiä on opittava sietämään sekä käyttämään voimavarana, jotta pystytään säilyttämään tiimin suorituskyky. Kun kyse voi olla elämästä ja kuolemasta on äärimmäisen tärkeää, että ihminen pystyy toimimaan osana ryhmää tehokkaasti ja edesauttamaan ryhmän onnistumista, tähän ajatukseen peilaten tiimin johtohahmojen on onnistuttava siirtämään stressi pois arjesta ainakin tilapäisesti, jotta se ei aiheuta eripuraa, konflikteja tai suorituskyvyn heikkenemistä. Asiasta ei ole helppo keskustella mutta etenkin ryhmät, jotka toimivat ammattimaisesti ja pitkän ajan yhdessä on opeteltava keskustelemaan yksin ja yhdessä stressistä, jotta siitä pystytään muodostamaan neutraali tai jopa suoritusta parantava ominaisuus. Tiimiakatemialla ehkä tärkeimpään arvoon nousee kolmen vuoden kuluessa se, että johtohenkilöt tiedostaan jokaisen tiimiläisen toimesta ja etenkin että he itse tiedostavat tilanteen. Se on suuri vastuu olla ihminen, jonka henkilökohtainen käytös vaikuttaa muihin ihmisiin mutta samaan aikaan siinä piilee suuri potentiaali, sen vuoksi vastuuta ei kannata pelätä tai vältellä.