Olen aiemmin lukenut Julia Thurénin kirjan Kaikki rahasta, joka on yksi suosikkini, joista reflektioita olen kirjoitellut. Kirjassaan Kaikki kuluttamisesta Thurén käy läpi kuluttamisen historiaa, sen kehittymistä ja siihen liittyviä tabuja.

Lapsuudessani totuin siihen, että kaikki kuluttaminen oli hyvinkin laskelmoitua ja tarkkaa. Uusia tavaroita ostettiin vain tarpeeseen eikä niinkään huvin vuoksi. Tämän olen huomannut iskostuneen myös minuun. Ostan harvoin uusia juttuja toisten tilalle vain huvikseni. Toki vaatteet ja muoti ovat osittain heikkoukseni, joihin tulee välillä käytettyä liikaa rahaa. Nuorempana toki en käyttänyt rahojani senkään vertaa vaan olin hyvin säästeliäs. Tämä osittain johtunee siitä ettei halunnut kuulla muilta sitä että itselle mieluinen ostos olisi jonkun mielestä rahan tuhlausta ja turhaa.

Kuluttamisen kehitystä on hyvin mielenkiintoista ajatella. Omat isovanhempani ovat edelleen säästeliäitä ja ”varautuneet pahimman päivän varalle”. Tämä varmasti polveutuu heidän lapsuudestaan, jolloin talous on ollut tiukilla eikä vain yksinkertaisesti ole voitu ostaa ”ylimääräisiä” asioita. Nykypäivän kulutusyhteiskunta tukee nuorempaa väestöä ostamaan ja kuluttamaan tuomalla jatkuvasti uusia tuotteita ja versioita vanhoista tuotteista. Esimerkkinä mieleeni nousee puhelinfirmojen joka vuosi tulevat uudet mallit ja ihmiset, jotka joka vuosi päivittävät uuteen heti versioon. Toki tämä on mielestäni myös hyvinkin fiksu tapa, jos viime vuonna ostetun puhelimen myy heti pois. Tällöin siitä saa edelleen hyvin rahaa, joka taas on pois uuden puhelimen hinnasta. Mutta se on varmaa, että hyvin harvan ihmisen tarvitsee oikeasti päivittää vuoden välein uudempaan puhelimeen.

7 suomalaista kuluttajatyyppiä

Markus Terho on Kestävä arki -projektin johtaja Sitrassa. Hänellä on kestävän kehityksen alalta vuosikymmenien työkokemus, sekä strategian ja vision luomisesta, että käytännön toteuttamisesta. Terho on ollut haastattelemassa suomalaisia kuluttajia ja lajittelemassa heitä seitsemään eri kuluttajatyyppiin, joiden avulla ihmisiä on mahdollista motivoida järkevämpiin kulutusratkaisuihin.

Mihin kategoriaan itse kuulut?

Mukavuudenhaluinen nautiskelija:

Mukavuudenhaluinen nautiskelija haluaa, että elämä on helppoa ja laadukasta. Hän satsaa harrastuksiin ja luksukseen. Hän ei tingi mistään ekologisuuden vuoksi, eikä usko, että yksittäisellä kuluttajalla on osaa tai arpaa maailman pelastamisessa. Hän uskoo, että teknologia pelastaa maapallon ympäristökriisiltä.

Seuraileva suunnanetsijä

Seuraileva suunnannäyttäjä on ryhmäytyjä, joka seuraa ja matkii mielellään muiden kulutusvalintoja vaikkapa somesta. Hän tekee ostoksia hetken mielijohteesta ja ostamisen ilosta. Hän suhtautuu ympäristökysymyksiin epäillen tai välinpitämättömästi.

Arjen selviytyjä

Arjen selviytyjällä on niin vähän rahaa käytössään, että itsensä tai omien arvojen toteuttamiseen ei juuri ole mahdollisuuksia. Ajatukset ja energia kuluvat selviämiseen. Fiksu kuluttaminen kumpuaa niukkuudesta. Selviytyjä ei osta mitään spontaanisti tai puhtaasta nautinnosta, vaan ainoastaan tarpeen sanelemana. Ostoksessa laatua tärkeämpi on hinta, sillä rahaa on vain välttämättömään.

Impulsiivinen heräteostaja

Impulsiiviselle heräteostajalle shoppailu on nautinnon lähde ja kaupoissa kiertely tai verkkokaupan selaaminen on hauskaa ajanvietettä. Hänelle määrä korvaa laadun. Kuluttaminen saattaa ajaa hänen taloutensa välillä kuralle, minkä takia hän saattaa joutua tinkimään menoistaan. Hän pitää kyllä ekologisia arvoja tärkeinä ja tietää halpatuotannon nurjista puolista, mutta ei yhdistä niitä oman kuluttamisensa valintoihin tai koe sen suurempaa huonoa omaatuntoa kulutuksestaan.

Perinteinen tolkun ääni

Perinteinen tolkun ääni ostaa tarve ja käytäntö edellä, ja hän vaatii valinnoiltaan laatua ja kestävyyttä – myös mahdollisuutta korjata rikki menneet tuotteet. Hän arvostaa paikallisuutta ja kotimaisuutta. Tolkun äänelle monet uudet asiat ovat turhanpäiväisiä hömpötyksiä. Hänen ostoskäyttäytymisensä on ympäristön kannalta fiksua, mutta sitä ohjaa ennemminkin arkijärki kuin ekologiset arvot.

Fiilisvihreä suunnannäyttäjä

Fiilisvihreä suunnannäyttäjä painottaa valinnoissaan ekologisuuden lisäksi laatua, yksilöllisyyttä ja hyvää designia. Hän vertailee ja valikoi käyttämänsä tuotemerkit huolella. Hän on valmis näkemään vaivaa löytääkseen omaan elämäntyyliinsä sopivia ratkaisuja, ja ostaa usein pienien ja tuntemattomien tuottajien tuotteita.

Neuvokas arkivihreä

Neuvokas arkivihreä, joka on valmis tinkimään omasta mukavuudestaan ollakseen vihreämpi. Hän kokee, että ihmisillä olisi varaa tehdä vielä paljon enemmän maapallon hyväksi, muttei tee siitä suurta numeroa – kunhan itse elää arvojensa mukaisesti. Kuluttajana hän on harkitseva ja jaksaa nähdä vaivaa löytääkseen arvojensa mukaisen tuotteen: ekologisen, reilun, kestävän ja laadukkaan.

Itse koen olevani eniten mukavuudenhaluisen nautiskelija ja perinteinen tolkun ääni. Tiedostan kyllä, kuinka tekoni arjessa kuluttavat maapalloa, mutta hyvin vähän niihin reagoin. Toki en ole täysin ehdoton siitä, etten voisi ostaa ekologisempia tuotteita jos niitä tarjolla on, mutta en perusta ostotapahtumaani ekologisuuden varaan. Tässä minulla olisi varmasti kehittymisen varaa ja uskonkin että joku päivä tulen kiinnittämään ekologisuuteen enemmän kulutustottumuksissani. Jo nyt kyllä pidän erittäin paljon siitä että asioita voi vuokrata eikä niitä tarvitse omistaa. Esimerkiksi en tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä jos asuisin vuokralla sillä silloin asunto ei sido minua mihinkään tiettyyn paikkaan. Tulevaisuudessa myös auton leasing palvelu voisi olla itselleni hyvä vaihtoehto.