Halusin lukea kirjoja jotka antaisivat tiimivalmennus projektille uutta intoa ja perspektiiviä ja siksi valitsin kirjalistasta Erkka Westelundin kirjan Erkka. Tavoitteenani on oppia muiden valmennus tavoista ja kehittää niistä oman perspektiivini valmentamiseen. Haluan rakentaa asenteen, jolla saisin motivoitua ihmisiä ympärilläni. Haluan oppia vaikuttamaan rakentavalla tavalla tiimiäni ja muita. Erkkan kirjassa hyvin sanoin tehdä valmennuksesta monologi dialogin sijasta. 

Ajatuksiani ennen kirjaa 

Koen akatemiaan tuloni uutena kappaleena omassa elämässäni. Uusi minä ,uuden kujeet tyylillä. Halusin ammattikorkeakoulu vuoteni tuovan uutta perspektiiviä itseeni ja tyyliini johtaa. Ennen akatemiaa koin itseni johtaja hahmona ja olin tottunut jo ottamaan helposti vastuuta. Pidin haasteesta ja pidin suurista ryhmistä. Akatemialla huomasin olevani täysi vastakohta aikaisempaan elämääni ja minua haastoi hyväksyä muutos. Alussa olisin halunnut olla tiimiliideri tai johtoryhmän jäsen. Halusin tiimiakatemialle, jotta oppisin johtajuutta. Jälkeenpäin huomasin että tittelit sokaisi minua johtajuuden merkityksestä. Olin vain niin tottunut että titteli antoi auktoriteettia, sillä niin se oli ollut minulle nuoruudesta asti opetettu. Olin oppinut ottamaan käskyjä tittelin omaavilta mutisematta. Minulle johtajuus on aina ollut niin sanotusti tittelien johtama. Elikkä jos tittelinä oli johtaja  tai päällikkö tämä henkilö oli automaattisesti “korkeampi” arvoinen kuin minä. Esimerkkinä ala- aste vuosiltani. Luokassa oli vastuu opiskelija, joka  oli aina opettajan lempioppilas. Vastuu oppilaalla oli oikeus opettaja  poissa ollessa istua opettajan paikalla ja vahtia, että jokainen teki annettua tehtävää.  Muita etuja oli muun muassa, sai viettää välitunnin sisällä ja jonojen etuilu. Jälkeenpäin ajateltuna tämä tapa ei oikeastaan edistänyt kenenkään tekemistä, tapa vain nostatti eriarvoisuutta oppilaiden kesken ja on naurettavan lapsellista.  

Johtajuus minulle tarkoitti ohjeiden antamista ja esimerkillisen työn tekemistä. Jokaisessa TET- työssä ja kesätyössä sain aina hyvää palautetta työstäni ja sain erikseen kommenttia työn päätyttyä erinomaisesta työstä ja kuin nämä kannustuksena hakeutua johtavaan rooliin. Lukiossa olin aktiivinen ja otin paljon vastuuta opintojen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten haastattelut ja tapahtumien järjestäminen. Uskoin aktiivisuuteni antavan pohjaa luottotehtäviin ja sitä kautta johtaja kokemuksiin. Akatemialla oleminen on karistanut kaikki olemassa olevat ajatukset johtamisesta ja luonut aivan uudenlaisen näkemyksen johtamiseen.  

Ajatukseni lukiessa kirjaa 

Alussa turhaannuin koska en valinnut kirjaa jotta lukisin miten urheilua valmennetaan tai mitä voittoja oli saavutettu, mutta kelattuani hieman kirjaa eteenpäin pääsin asian ytimeen. Eli valmentamiseen ja johtajuuteen. Minulle tärkein tieto ja asia mikä sai  minut miettimään oli miten saada valmentaminen vaihtumaan monologista. Pyörittelin kysymyksiä kuten miten minä saan luotua yhteyden ryhmään ja miten tekisin valmennuksesta mielenkiintoisen. 

Tiimivalmennusprojektin kanssa tunsin olevani hieman jumissa. Tai no aikalailla täysin jumissa. En oikein saanut kiinni mistään ja turhauduin tietämättömyydestäni. En tiennyt miten kehittäisin projektia, jossa oma motivaationi oli täysin lopahtanut. En edes tiennyt mitä valmentamistapoja haluaisin käyttää ja mikä voisi edes toimia. Meille akatemialla on oma tyyli oppia tiimissämme mutta pölyttäessäni muissa tiimeissä huomasin radikaalin eron tiimien dialogissa ja toimintatavoissa. Päätäni sekoittamaan vielä lisää oli Lencionin teoria ja tiimin omat toiminta tavat. Minusta tuntui että heti kuin sain uutta tietoa aivoni vain mussuttivat hetken sitä ennen kuin sylkäisivät ne taas pihalle. Olin ja olen vieläkin ihan hukassa miten näen johtajuuden. Ainoa asia mikä jäin aivoihini pyörimään oli, että johtamiseen ei tarvitse titteliä.  Eli haluan kehittää omaa johtajuuttani sillä tavalla että nostatan tiimin toimintaa alhaalta käsin. Haluan haastaa tiimiläisiäni ajatuksissaan ja kannustamaan uuden idean kehittämisessä.  

Kirja tuntui antavan paljon kysymyksiä muttei vastauksia miten haluan itse kehittyä johtajana ja valmentajana. Halusin kirjasta hyviä ideoita tiimivalmentamiseen mutta huomaan että minun ensin määriteltävä oma määritelmä johtamisesta ja valmentamisesta, kuin myös niiden eroista.  

Valmentajan ja johtajan asema on luoda turvallinen ympäristö jotta monologia syntyisi. Tärkein tehtävä mielestäni on kuunnella ja ohjata oikeaan suuntaan. Empatia kuin myös kyky olla jämäkkä ovat tärkeitä taitoja. Johtaja näyttää mallia ja motivoi eteenpäin kohti tavoitteita. Valmentaja taas seuraa ja observoi toimintaa ja johdattelee oikeaan suuntaan mutta voi olla etäisempi kuin johtaja. 

Ajatuksia kirjan jälkeen 

Kirja itsessään oli mukava uusi perspektiivi omaan johtaja ajatusmaailmaan, mutta ei muuttanut radikaalisti ajatustani johtajuudesta. Akatemialla opiskelu taas on aukaisut aivan uuden tavan ajatella johtajuutta ja miten haluan kehittyä itsensä johtajuudessa, kuin myös muiden johtamisessa. Olen oppinut ennen kaikkiaan kuuntelemaan oma tarpeita ja olemaan itselleni armollisempi kuin myös muille. Sain myös ajatuksia kuinka lähestyä valmennus projektia, mutta tiedostan ettei minulla ole oikein kokemusta valmentamisesta tai muiden johtamisesta ja siksi epäröin projektin toimivuutta. Muuramen lukio tulee olemaan testi että toimiiko meidän konsepti.