Kuuntelin kirjan ”Miten johtaa ihmistä: 102 ohjetta esimiehelle”, jonka on kirjoittanut Pekka Järvinen. Kirja nappasi mielenkiintoni heti kun aloin sitä kuuntelemaan. Tämä on olut yksi mieluisimmista kirjan kuuntelu kokemuksistani.

Kaksi korvaa ja yksi suu.

Tällä lauseella nostettiin arvoa siihen, kun useimmiten hyvät esimiehet ovat vähäpuheisempia, mutta kuuntelevat ja lukevat ihmisiä. He toimivat pääosin tarkkailijoina. Ihmisten kuuntelu on tärkeää, mutta ihmisistä oppii myös paljon, kun osaa tulkita heidän eleitänsä ja äänensävyjä. Ihmisillä on siis syystä kaksi korvaa ja yksi suu. Kuuntele enemmän kuin puhut. Tiedon saanti on siis tärkeämpää kuin oma ulosanti.

Itse aloin tätä ajattelemaan myös paljon itseni kohdalla yleisesti irrotettuna esimies tai ylipäätään johtamiskontekstista. Olen tosi kova puhumaan ja nautin kyllä siitä. Tykkään olla äänessä ja se ei haittaa minua tai jännitä. Olen ihan kohtalainen kuuntelemaan, mutta usein jos itse en voi tehdä jotain tai en pääse itse puhumaan niin voin tuntea epämiellyttävää tunnetta, jota voisin kuvailla pienesti ahdistuneeksi fiilikseksi. Nopeasti saatan pitkästyä ja kyllästyä. Olen saanut paljon palautetta puhumisesta ja olen itsekin huomannut, että minä olen usein äänessä ja toistan asioita. Olen miettinyt monesti, miten saan omaa puhumistani rajoitettua ja koitan koko ajan kehittyä siinä. Usein siis toistan asioita uudelleen erilaisesta näkökulmasta, varsinkin jos aihe on mitenkään herkkä. En tarkoita ikinä kenellekään mitään pahaa sanomisillani, mutta joskus saatan sanoa jonkin asian liian nopeasti ja suoraan sen isompaa ajattelua ensin. Se saattaa pistää joidenkin korvaan huonolla tavalla, miten sanon, mitä sanon tai muuta. Sen jälkeen vaikutelma puhumisestani on varmasti huono ja sitten vielä toistelen asiaa. Ei varmasti auta ollenkaan. Yleensä toistan asiaa, koska yritän tuoda omaa kantaani tai perustaa, miksi sanon näin ja samalla tuoda esille, että en tarkoita mitään pahaa. Ei auta enää. Pitäisi vain miettiä hetki mitä sanon ennen kuin sanon, niin mahdollisesti säästyn sanavalintojen tai äänensävyn tuomalta epämielisyydeltä mutta ainakin säästyy aikaa, koska en jää toistelemaan.

Olen tehnyt lopullisen todella simppelin suunnitelman itselleni. Ihan vain olen useammin hiljaa ja mietin mitä minulle tulee mieleen ja kirjaan ylös. Normaalisti minulle tulee ajatus ja ihan vaan puhun asiasta, miten mieleen tulee. En siis mieti kauheasti etukäteen. No, nyt pääsen harjoittelemaan tätä. Tulen ainakin saamaan uutta oppia muistiinpanoihin ja omaan puhekäyttäytymiseen. Vaikka ottaisinkin reippaasti hiljaisemman roolin palavereissa ja muissa niin en tule menettämään mitenkään puheliasta puoltani. Veikkaan, että tulen oppimaan paljon uutta ja hyödyllistä tämän uuden roolin kautta.

Olen kiinnostunut johtamisesta, joten jos haluan jossain vaiheessa toimia johtajana, esimiehenä, henkilöstöjohtajana tai missä tahansa paikassa, joka vaatii johtamisen taitoja. Koen siis, että tämän takia minun on pakko opetella erilaisia toimintatapoja ja käyttäytymismalleja, jotta voin olla paras mahdollinen itseni mahdollisissa johtamistilanteissa. Tietenkin tätä taitoa opetellaan koko ajan ja oppiminen ei lopu ikinä, mutta minulla on vielä paljon opittavaa, ainakin näin minä koen.

Esimies ei saa reagoida tunteiden pohjalta, ja osata hallita tunteensa.

Tässä oli toinen pointti, jonka nappasin kirjasta, joka osui minun kohdallani täysin kehityskohteeksi. Olen todella impulsiivinen ja äkkipikainen ihminen luonteeltani. Kerron tekemiselläni ja äänensävylläni millainen fiilis minulla on joko yleisesti, asiaa kohden tai sitten vain painotan asiaa. Teen todella paljon asioita fiilis pohjalta. Jos minulla on kivaa niin sen huomaa, ja yleensä jos ei ole kivaa niin senkin huomaa. Jos minua ärsyttää sen huomaa yms. Minun pitää oppia pitää tunteet paremmin pois eleistäni, puheestani, äänensävystäni ja tekemisestäni. Eli minun täytyy oppia osaamaan hallita tunteitani ja tunnepohjaista toimintaa. Helposti reagoin eri tilanteisiin välittömästi, joten tässä tulen toimimaan taas sillä tavoin, että kirjaan ylös asian ja oman ajatuksen ja sitten vasta avaan suun. Kokeiluni tulee toimimaan jokapäiväisessä tekemisessä.

Ota palaute tosissaan. Se ei ole pakolla sinulle totta, mutta kertojalle on.

Olen tosi eri lailla lähtenyt reflektoimaan tätä kirjaa kuin oletin. Ajattelin että otan tämän reflektion pääosin siltä kannalta, millainen on hyvä johtaja ja millaisia asioita meidän tiimiämme vaivaa tällä hetkellä ja millaiset askeleet voisivat olla hyvät nyt ja miksi. Tämän sijasta lähdin reflektoimaan itseäni. Olen kiinnostunut johtajuudesta ja koen, että en ole siihen mitenkään vielä valmis. Nyt siis reflektoin kirjasta saamiani oppeja, miten saan ensimmäiset askeleet kohti uusia oppeja ja muodostettua itsestäni enemmän johtaja-ainesta.

Palaute on tärkeimpiä asioita mitä yritys, ihminen tai vaikka tuote voi saada. Palautteet ovat tärkeitä, jotta pystyy ohjaamaan itseään, tuotetta tai yritystä kohti parempaa versioita. Jos yritys on huono ottamaan palautetta vastaan, niin asiat voivat mennä ristiin ja kehityksessä voidaan mennä väärään suuntaan tai jäädä paikalleen. Aika lailla sama homma tuotteen kanssa. Jos palautteita ei oteta huomioon, niin ei pystytä tukemaan oman asiakaskunnan tarpeita, sitten voi oma kohderyhmä harventua.

Itselleni tärkein näkökulma on nyt henkilökohtainen palaute. Olen saanut lähiaikoina paljon palautetta, joten myöskin sen takia tätä haluan käydä lävitse. Olen huono ottamaan palautetta vastaan. Joskus kiellän palautteen kokonaan, koska juuri en itse näe sitä, en ymmärrä mistä tämä tulee tai se osuu arkaan paikkaan enkä halua hyväksyä sitä. Joskus osaan ottaa palautetta hyvin vastaan, vaikka reagoisinkin palautteeseen nopeasti. Kunhan en sitä kokonaan kiellä, niin olen jo jonkun verran ymmärtänyt virheeni tai asian mikä on palautteessa. Yleensä palaute, jota en osaa ottaa vastaan on sellainen palaute, joka tulee itselleni yllätyksenä. Ehkä vain vihaan yllätyksiä. Jos palautteen aihealueesta ei ole missään mainittu tai tuotu asiaa mitenkään esille ja yhtäkkiä palaute vain tulee, monesta suunnasta, niin hämmennyn täysin. Koen että se on minulle haasteellista ottaa vastaan.

1. Koska se tulee ihan puskista, ja en osannut yhtään olettaa.

2. Siitä on kulunut jo hetki, enkä pysty muistamaan takaisin siihen tilanteeseen ja käydä läpi palautteesta tullutta asiaa.

3. Tämä on painanut monien mieliä jo pitkään ja siitä on puhuttu. Itse en ole ollut tietoinen ja siksi tämä yllättää ja jää vaivaamaan.

En osaa paremmin tuoda esille, mutta tämä on minulle hankalin tilanne käydä läpi tai ottaa palaute vastaan. Ja koska juuri tällaiset tilanteet koen aina katastrofaalisiksi, niin minun täytyy opetella palautteen vastaan ottamista enemmän ja enemmän, jotta vastaavanaisessa tilanteessa pystyn sitä ottamaan paremmin vastaan enkä hämmenny ja hätäänny pääni sisällä.