Mikä on hyvää johtamista? Siihen kysymykseen vastaa Alf Rehn kirjassaan Johtajuuden ristiriidat. Teos on nimensä mukaan erittäin ristiriitaispainotteinen ja sen takia ainakin omasta mielestäni ristiriitaista myös lukea. Kirja jätti kuitenkin paljon pohdittavaa ja sen oppeja voi myös laittaa käytäntöön. Niin itsensä johtamisessa ja etenkin muiden johtamisessa.

Kirja sai minut ajattelemaan monia eri johtajuuden osa-alueita ja sitä, kuinka paljon minä ja joka ikinen johtaja voi vielä oppia. Jokaisella johtajalla on jotain pielessä, mutta myös jotain kunnossa. Täytyy kuitenkin olla tilannetajua. Joskus pitää toimia nopeasti ja joskus taas tarkkailla ja toimia hitaammin. Joskus täytyy olla vanhanliiton miehekäs johtaja ja joskus taas naisellinen ja tunteellisempi. Johtajan täytyy muuttua ja kehittyä maailman mukana, mutta ei kuitenkaan saa muuttaa toimintatapoja ja menetelmiä liian tiuhaan tahtiin. Johtajalla pitää siis olla kehittymiskyvyn lisäksi myös pysyvyyttä.

Kaikille on helppoa käydä kuuntelemassa seminaareja tai istua Tiimiakatemian treeneissä ja puhua johtajuudesta. Vaikeinta on se, että vie johtajuusoppeja käytäntöön. Aloituskappaleessa mainitsin oppien käytäntöön laittamisen. Se on kuitenkin pitkä tie, joka vaatii aikaa ja omistautumista. Ihailen suuresti omaa isääni, joka on vienyt oppinsa käytäntöön ainakin oman perheen johtajuudessa, ja lasten kasvatuksessa ja olen saanut nauttia reilusta, mutta paikkapaikoin tiukasta johtajuudesta koko elämäni. Kai senkin voi johtajuudeksi laskea. Yritysjohtajilla on tietenkin paljon enemmän alaisia ja erilaisia ihmisiä ympärillään. Johtajaksi kasvaminen ei kai lopu ikinä, koska aina voi oppia uutta ja kehittää omaa johtamistaan. Kultaisen keskitien löytäminen on minun tulkintani mukaan kuitenkin avain asemassa, jos haluaa olla hyvä johtaja.