Jarkko Rantanen, Heikki Kankaanpää, Ira Leppänen – Johda tunneilmastoa

Johda tunneilmastoa -kirja käsittelee tunteiden merkitystä johtamisessa ja työympäristössä. Olen itse pohtinut monesti, kuinka tärkeää oikeasti on puhua avoimesti tunteista Tiimiakatemialla tai työyhteisöissä. Käsitykseni tunteiden puhumisesta on aina ollut, että se on hieman tekopyhää ja hyveposeerausta. ”Meillä saa puhua avoimesti tunteistaan ja ne tulee näyttää ja aina saa olla oma itsensä”, hyvä ajatus, mutta onko siinä mitään järkeä. Olen huomattavasti ollut avoimempi tunteista puhumista kohtaan akatemian aikana kuin sitä ennen. En siltikään itse puhu tunteista, mutta koen, että tunteiden käsittely työyhteisössä ei ole turhaa.

Kirja antoi näkökulmaa siihen, että tunteet vaikuttavat kaikkeen, jopa tulokseen. Mielenkiintoista oli tutkimukset, joista kirjassa puhuttiin. Tutkimuksissa todettiin, kuinka positiivisessa ja avoimessa työilmapiirissä tehtiin myös parhaita rahallisia tuloksia. Olisin itse ajatellut, että tuloskeskeinen ajattelu ja kova työmoraali olisi paras keino tehdä tulosta, eikä positiivisuuden ja avoimuuden viljeleminen.

Mielenkiintoisin asia mitä kirjasta jäi mieleen, oli hyvän mielen tunteen hakeminen ennen jotain asiaa mikä jännittää tai on sinulle haastavaa. Esimerkiksi sinulle on tulossa jokin koe, joka pitää suorittaa mahdollisimman hyvin tai urheilusuoritus kilpailutilanteessa. Juuri ennen suoritusta mietitit hetkeä, jolloin olit todella onnellinen. Mietittyäsi tuota hetkeä tunnet hyvän olon tunteen. Tämä tunne siirtyy suoritukseesi ja poistaa stressiä. Haet alitajuntaisesti samaa hyvää fiilistä tulevasta suorituksestasi. Kirjassa myös mainittiin tutkimuksista, joissa henkilöille näytettiin aluksi jotain hauskaa, ennen tehtävää, joka tehtiin tietokoneella. En muista enää tarkkoja lukemia, mutta henkilöt, joille näytettiin jotain hauskaa ennen tehtävää, suoriutui siitä huomattavasti paremmin kuin ne, joille lyötiin suoraan tehtävä, eikä hauskaa videota ennen sitä. Tätä tekniikkaa tulen aivan varmasti hyödyntämään tulevaisuudessa haastavissa tilanteissa ja olenkin käyttänyt tekniikkaa jo osittain alitajuntaisesti.

Tiimille kirjasta olisi hyötyä! Koen, että tällä hetkellä tunteista puhuminen on osittain pakotettua eikä kaikki sitä tee. Luottamuksen tulisi olla vielä huomattavasti parempi, jotta työilmapiiri saataisi optimaaliseksi. Koen myös, että tiimimme tarvitsee aitoa liiketoimintaa, johon peilata tuloksiamme. Esimerkiksi jos aloittaisimme olemaan avoimempia ja positiivisempia, voisimme katsoa puolen vuoden päästä, miten se on näkynyt liiketoiminnassamme. Mielestäni tähän mennessä tiimimme ilmapiirin kehitys on ollut lähinnä ”kivaa”, eikä hyviä konflikteja ole syntynyt, jotka puhdistaisivat ilmapiiriä. Myös joku konkreettinen liiketoiminnallinen onnistuminen voisi parantaa ilmapiiriämme ja kokisimme oikeasti tekevämme bisnestä. Sprinttipisteet ovat mukava saavuttaa näennäisesti, mutta turha on keksimällä keksiä mikä on mennyt hyvin. En sano, että kaiken pitäisi painottua liiketoimintaan, mutta hyvin suuri osa, mikäli aiomme valmistautua tulevaisuuden työ-/yrittäjän elämään.

Kirja avarsi näkemystäni tunteista puhumisesta työyhteisössä. Sen ei tarvitse olla sellaista, mitä olin kuvitellut. Sekin voi olla realistista ja tavoitteena voi olla tuloksen parantaminen.