Carpe diem!

Tämä oli hyvällä tavalla haastava kirja minulle, sillä pidän periaatteiden, ohjeiden ja sääntöjen noudattamisesta, kun taas Rehn korostaa, että johtajuus harvoin toimii juuri tietyn kaavan mukaan. Tasan tietyissä tilanteissa toimii tietyt tavat, mutta jos osaa kyseisen toimintamallin tai ”kuvion”, ei vielä tarkoita, että siihen sopiva tilanne tulisi vastaan. Onneksi sellaisen voi pyrkiä luomaan. Ideasynnytykset ja niiden fasilitointi ovat yksi esimerkki, joissa tilanteet vaihtelevat ja pitää joko muokata tilanne, joissa meidän toimintamalleillamme pärjää, tai löytää tilanteeseen sopiva toimintamalli.

”Tärkeintä on liike.” Minua ärsyttää päätön kohkaaminen, joka saa joskus enemmän pahaa kuin hyvää aikaan. Keinutuolissa istuessa liikut kyllä vaikka mihin, mutta et kokonaisuutena etene mihinkään. Kaikki liike ei vie eteenpäin. Mutta ymmärrän, että on tärkeää pitää huolta ”movementista”, liike-energiasta, koska pysähdyksistä on hankalampi päästä käyntiin, kuin jos liikettä on jo. Lausahdus ”Liikekitka on pienempi kuin lepokitka” on tullut tutuksi myös JYU:n fysiikan laitoksella. Odottaminen on tuskallista, koska silloin pelkää movementin, liikevoiman, pöhinän katoamista. Joskus hätiköinti haittaa. Joskus hyvää oikeasti kannattaa odottaa. Asuntopäästöprojektissa saatan joutua aikataulusta johtuen tekemään päätöksiä hyvin vajavaisilla tiedoilla. Kevään aikana selviää, kannattiko.

”Toimin heti kun siihen on mahdollisuus.” lausui eräässä organisaatiossa suurinta johtajuutta osoittanut henkilö, varmasti tehokkaintakin. Tämä ei todellakaan ole helppoa minulle, mutta välillä jää kismittämään kun en toiminut. Nopeimmin toimivat kehittyvät nopeimmin, koska saavat enemmän kokemuksia samassa ajassa. ”Actions speak louder” Johtajan tulisi miettiä jatkuvasti kuinka välittää viestinsä tekojensa kautta, etenkin niiden näkyvien tekojen. Ja mitä viestiä näkyvät teot välittävät. Pelottaa, ei kivaa, koska rapatessa roiskuu. ja Roiskeet pelottaa. Tunteiden tunnistaminen, tulkinta ja niiden mukainen toiminta askarruttaa meikäläistä, sillä en tiedä olenko tässä hyvä vai huono. Tiedän kuitenkin, että se on tärkeä juttu kanssaihmisenä kasvamisen kannalta. Juuri nyt eristyksissä ollessa tähän aiheeseen perehtyminen tuskin kannattaa. Reaktiot osoittavat mikä on tärkeää, tai onko mikään tärkeää. Se, että tsemppaamme, ulvomme, heitämme ylävitosia, kiroilemme ja huudamme antaa tunnetasolla asioille niiden painoarvon.

Toisten kunnioituksen saamiseksi pitää tuntea itsensä, vahvuutensa ja heikkoutensa sekä perustella paikkansa korostamatta sitä liikaa. (Esimerkiksi ”Luotan sinuun.” ei ole 100% luottamuksen ele, koska luottamus on ääneen lausumattomia odotuksia. Samoin liika itsensä toitottaminenkaan ei toimi. Mutta pitää kyllä osata kertoakin ne jutut, joissa on tähti.) Minulle on ehtinyt karttua kirjaviisautta ennen Akatemiaa, mikä antaa minulle tietyn etulyöntiaseman. Minua on myös pidetty melko analyyttisenä ja se on vahvuus jos dialogissa sattuu olemaan vain toiminnan ihmisiä. Johtajalta odotetaan miehistä sankaruutta (koska maailmassa on virhe, ehkä toinenkin) ja saadakseen tähän ehdollistuneet alaiset luottamaan ja uskomaan johtajaansa, näitä ominaisuuksia pitää pyrkiä näyttämään. Kun laitetaan peruspeliä kuntoon, tarvitaan kykyä tehdä ikäviä päätöksiä vakaalla kädellä. Ihmiset kaipaavat symboleita, joiden taakse yhdistää voimansa. Greta T. tai Atte Ahokas. Itse olin alaleirin johtajana partioleirillä ja leiriläiset väkisin halusivat hurrata ja kuljettaa minua kulkueen edessä maitokärryissä. 😀 Selkeiden ohjeiden antamisessa tunnistan kyllä kehittämiskohtia. Olen vartiota johtaessani esittänyt kaikenlaisia epämääräisiä toiveita: ”Tehtäiskö näin?” Ja sitten ollut harmistunut kun kukaan ei tee mitään. Tavallaan liikaa luottamista ihmisten oma-aloitteisuuteen. Oma-aloitteisuus on hyvä asia, mutta jotta se toimii, se vaatii tietyt oloshteet ja jonkinlaisen päämäärän joka saavutetaan. Patrick Furu puhuu kirjassaan ”Jazzia johtamiseen”, että hyvä visio ei välttämättä olekaan todella tarkka. Johtajan tulee antaa suunta, raamit ja vapautta toteuttaa omalla tavallaan.

Itsensä johtaminen ja kehittyminen: Juuri nyt koronan aikaan on todella hyvä mahdollisuus kehittyä itsensä johtamisessa, jakaa parhaita käytäntöjä tiimin kesken ja etsiä niitä netistä, blogeista ja webinaareista. Vasta tekemällä uppoaa selkärankaan. Pidän tästä tilanteesta. Mittaristo itselle ja että se mittaa oikeasti tärkeitä asioita. Onko mulla kunnossa? Kirjapisteet ja asiakaskäynnit ja liikevaihto toki, sekä käytetty aika ja siinä ajassa saavutetut tavoitteet. Käytän tällä hetkellä liikaa aikaa Akatemian juttuihin. Kirjoitin tätäkin sunnuntain ja lauantain.

Mestarit palvovat itsestään selviä perusasioita. Olen ylpeä hyvästä ruokailurytmistäni ja vaihtelevasta pyrkimyksestäni mennä melko ajoissa nukkumaan sekä tehdä sopivasti fyysistä treeniä. Pyrin myös lukemaan paljon ja monipuolisesti, reflektoida ja nauttia kulttuurista. (Vapaamuotoisesti sitä tapahtuu nykyään liian harvoin.) Kirjanpito saavutetuista ja tulevista tavoitteista voisi olla selkeämpää ja järjestelmällisempää. Unelmointiin ja haaveiluun on varattuna liian vähän aikaa muulta tekemiseltä. Olen saanut itseni kiinni usemman kin kerran siitä, että ajattelen pitäisiköhän tästä asiasta muistuttaa muillekin, mutta hoidan vain oman tonttini, jätän nostamatta aihetta pinnalle ja kadun myöhemmin. Laiminlyön vapaa-aikaa ja kunnollista ajanhallintaa. Pitäisi löytää sellainen arki, jota jaksaa pitkään ja joka on muutenkin mielekästä kuin töiden näkökulmasta.

Eniten johtajuutta muovanneet tapahtumat ovat useilla olleet tosi hankalia ja rankkkoja. Haluan olla monissa ja väkevissä liemissä keitetty, koska niissä kasvaa. Jos haaste on mahdoton tai on suuri riski vammautua henkisesti, ei kannata. Kasvu tapahtuu palautumisessa ja sopeutumisessa. Kyllähän ne pelottaa, mutta pelko osoittaa usein sitä kohti, missä pääsee oppimaan. Ja vain todennettu kyky toimia hankalissa paikoissa on todellista.

Mieti!

Erilaiset visiointitekniikat pitää kaivaa SITRA:n visiofestistä, johon osallistuin toissa syksynä ja treenata niitä. Erään testauksesta on tulossa artikkeli. 😉 Skenaariot! Näitä lisää! Hyviä skenaarioita, haastavia, todella pahoja ja mahdottomia tulevaisuuden kuvia. Meikäläisen pitäisi tehostaa viikkojani, jotta niissä olisi enemmän ”löysää” ajatella näitä. Tai vain merkata nämä sinne ja puolustaa sille varaamaani aikaa kynsin hampain? Tämä ei nimittäin ole kovin löysä asia. Tärkeä, mutta ei-kiireellinen, jolloin muut, vähemmän tärkeät, mutta kiireellisemmät jyräävät sen. ”Olet mitä syöt.” Ajatellakseen erilailla pitää myös kuluttaa erilaista sisältöä.

Olennaiseen keskittyminen

Ei on toiminnan tärkeimpiä sanoja. ”Kun aloittaa, sitä sanoo ’ei’, koska ei halua kantaa jostain vastuuta. Vähän kokeneempana sanoo ’ei’, koska on valmis kantamaan vastuuta myös siitä, mitä ei tehty.” Keskittyminen, priorisointi. Sitä kuulemma oppii, kun saa kokemusta. Amnesty Internationalin Jyväskylän osastossa on ollut juuri tätä ongelmaa, kun on tehty vähän kaikkea, ei ole ollut fokusta ja eri tapahtumat syövät toisiltaan resursseja. Henkilökohtaisella tasolla tuskailin näitä asioita viimeksi aamulla, kun pohdin mitä kaikkea sitä haluaisi tehdä ja mitä jää tekemättä. Tim Ferris kertoo kirjassaan ”Tools of Titans”, että erittäin tehokkaat ihmiset ovat saavuttaneet tehokkuutensa onnistumalla sanomaan ”ei.” Se on hankala sana, hankalampi kuin kyllä, koska siinä joutuu olla eri mieltä jonkun kanssa, osoittamaan omaa tahtoa, selkärankaa.

”Ei kannata puristaa mailaa liikaa.” Tietty luonnollinen virtaviivaisuus ja virtaus. Tämä on minulle ja tiimille todella kriittinen lausahdus. Meikäläinen usein jännittää turhan paljon johtamistilanteissa. Kyky jättää turhat asiat pois pelottaa, koska samalla voi lentää jotain tärkeääkin pois. ”Suuri osa siitä, mitä ihmiset kutsuvat johtamiseksi on vain työnteon häiritsemistä” -Peter F. Drucker-.

Yhteisö ja kulttuuri

Kun peruspeli on saatu kuntoon, eli yrityksen tuotanto rullaamaan, tarvitaan varsinkin useissa nyky-yrityksissä pehmeämmiksi koettuja ominaisuuksia: välittämistä, huolenpitoa, kuuntelemista. Nämä ovat nimittäin välttämättömiä innovaatio- ja palvelukilpailussa pärjäämiseen. Toisaalta kumpi tuli ensin, idea vai toteutus? Kyllä innovointia ja hyvää palvelua tarvitaan alussakin. Mutta sen rooli ja merkitys silti vaihtelevat yrityksen elinkaaren eri vaiheissa. Cleverassa välittäminen ja keskusteleminen ovat todella tärkeitä, koska olemme luovan alan tekijöitä. Toki ihan kylmät lukematkin vaativat huomiota, ehkä enemmän kuin ne saavat tällä hetkellä.

Toisten saaminen loistamaan, onnistumisen mahdollistaminen voisi olla hyvä ottaa myöskin suurennuslasin alle. Tähän mennessä olemme tarkkailleet ja optimoineet lähinnä omaa suoritustamme ja sen jälkeen tiimin suoritusta. Huomiota ei pidä ottaa näistä, varsinkaan jälkimmäisestä pois, mutta myös toistemme auttaminen voisi olla entistä tietoisemmin huomion kohteena.