”Nimittää ne sua sitten bossladyksi tai vanhaksi lehmäksi, sen kun teet, mitä haluat.” näin lainasi kirjan loihtija Anu Kuistiala entistä presidenttiämme Tarja Halosta. Kuistialan kirja Johtajanaiset antaa lukijalleen nykypäivänä jopa lähes vaadittua rohkeutta uskoa itseensä, kun siinä käydään läpi seitsemän suomalaisen johtajanaisen ajatukset ja tarinat urapoluistaan. Mistä he ovat tulleet, kuinka he ovat päätyneet sinne missä ovat nyt, mitkä tekijät vaikuttivat. Kirjasta teki mielenkiintoisen toisistaan poikkeava porukka, joka oli kulkenut täysin erilaisia polkuja erilaisin mielipitein, mutta heidän kaikkien kertomuksista puski läpi yhtäläinen halu menestyä ja vaikuttaa asioihin.

Miksi miehet ovat vallanneet johtoroolit ympäri maailman?

Vaikka kuinka puhutaan tasa-arvosta, on joillain vielä vahva ajatus siitä, että miehet on tehty johtamaan. On sanomattakin selvää, että elämme vielä maailmassa, jossa suositaan ennemmin miehiä johtotehtäviin. Ehkä ajatellaan, että miehet ovat jämptejä ja osaavat vaatia, naiset taas herkkiä ja liian kilttejä. Koska naisjohtajia on niin vähän näyttämässä mallia, on ilmassa virheellisiä mielikuvia, epäröintiä naisten kyvyistä. Tämä epävarmuus vieläpä vahvimpana naisilla itsellään. Ajatellaan, että enhän minä naisena voi johtaa, kun edeltäjät ovat olleet pelkkiä miehiä, minua ei oteta vakavasti eikä kuunnella. Yksi suurimpana esteenä naisten pyrkiessä johtoon on rohkeuden puute ja liika itsekriittisyys. Monien on hankala hypätä tuntemattomaan ilman varmuutta, että osaa sen. Kuvitelmat siitä, että homma täytyisi osata valmiiksi, ennen kuin sen voi hoitaa hyvin, täytyisi heittää roskakoriin. Myönnän, että itsekin olen samoja ajatuksia päässäni pyöritellyt, mutta sehän on aivan turhaa. Ei kukaan ole seppä syntyessään. Miten voisit osata jonkin asian virheettömästi, jos et ole koskaan tehnyt sitä? Vaikka kuulostaakin karulle, tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin. Ei varmasti monikaan ole saanut ensimmäisenä työpäivänään johtajana koko yrityksen suuntaa mullistettua pelkiksi jäätäviksi euromääriksi tilille, iloiseksi, motivoituneeksi ja tyytyväiseksi henkilökunnaksi ja kaikin puolin toimivaksi konseptiksi. Joten miksi kenenkään pitäisi pystyä siihen heti, olit sitten mitä sukupuolta tahansa? Tämähän pätee tietenkin muussakin elämässä, kuin vain johtamisesta puhuttaessa; aloitat uuden harrastuksen, vaikkapa jalkapallon ja viiden vuoden aktiivisen harrastamisen jälkeen huomaatkin pelaavasi kaupunkisi kovimmassa sarjassa. Urapolut, kokemukset ja niiden aikana koetut fiilikset laidasta laitaan ovat todella tärkeä jakaa muillekin, ne voivat antaa sitä kaivattua rohkeutta niille, ketkä epäröivät itseään. Näitä negatiivisia ja vanhentuneita mielikuvia olisi tärkeä kitkeä pois, ja ainakin tämä kirja teki sitä minulle. Yksi kirjassa monesti esille nostettu asia oli myös käsite ” naisten ja miesten alat”. Vielä tänäkin päivänä kuulee puhetta tästä, ja se on harmillista. Onneksi meillä täällä Suomessa kuitenkin tilanne näyttää moniin muihin maihin verrattuna lupaavalta, alojen monimuotoisuus on yleistynyt, ja naisjohtajista saamme kuulla koko ajan lisää.

Bisnes- ja tunneäly symbioosissa

On tehty tutkimuksia, että yritykset, joissa on miesten lisäksi myös naisia johtotehtävissä menestyvät. Vahvasti menestystä kaipaavat yritykset varmasti toinen toisensa jälkeen tulevaisuudessa ottavat tästä koppia ja tulevaisuuden kysyntä naisjohtajille tulee kasvamaan. On puhuttu paljon asia- ja tunnejohtamisesta. Näin kärjistetysti ja yleistäen, miehet johtavat asioilla, naiset tunteilla. Kumpikaan tapa ei tietenkään yksikseen ole se ainut ja oikea, hyvä tapa johtaa. Vaaditaan vuorovaikutustaitoja, tunneälykkyyttä, nälkää menestyä, tavoitteellisuutta ja rohkeutta uskaltaa. Nykyään tunteilla johtaminen on kipuamassa täysin oikeaan suuntaan asiajohtamisen rinnalle, kun taas aiemmin sitä ei mielletty tärkeäksi. Lähtökohdat tulevaisuuden johtajille alkavat olemaan melko tasavertaiset puhuttaessa miehistä ja naisista, mutta aina löytyy rako entistäkin tasavertaisemmalle yhteiskunnalle.

Vielä yksi mieleeni juolahtanut este naisten pyrkiessä johtoon on tietenkin perheen ja uran ja tasapainottaminen. Jollekin voi olla ylitsepääsemättömän hankalaa viedä pikkuisensa hoitoon, jotta itse pääse rakentamaan uraansa. Lapset ovat kouluikäisiä ja ura odottaa toisella puolella Suomea, saako lapset uusia kavereita ja miten suhtautuvat muuttoon, puolisokin joutuisi etsimään uusia töitä. Jollain on loistava ura takanaan, sai perheen eikä osaa valita, mitä tehdä. Jotkut taas valitsevat uran perheen sijasta. Se on tietenkin jokaisen oma henkilökohtainen asia, mutta itse kun tätä ajattelin ja pyörittelin päässäni pitkään, en päässyt oikein minkäänlaiseen lopputulokseen. Itse miellän perheen ja läheiset kaikkein tärkeimmäksi asiaksi itselleni, mutta tulevaisuuden urakin on minulle tärkeä. Onneksi olen vielä sen verran nuori, ettei asia ole ajankohtainen, mutta hyvähän sitä on jo pohtia. Tosin huomasin, että pohdittuani pään puhki, en päässyt minkäänlaiseen lopputulokseen. Ehkä tämäkin voi olla yksi syy naisten ja miksei miestenkin pyrkiessä johtajiksi; oikean ratkaisun odottelu ja sitä kautta mahdollinen ajan haaskaus, rohkeuden puute kokeilla ja valita kahdesta tärkeästä. Vaikea sanoa, ja aivan varmasti vielä vaikeampi valinta tulevaisuudessa.

Tulevaisuus tuo toivottavasti mukanaan paljon naisjohtajia, jotka tarinallaan ja esimerkillään kannustavat meitä muita pyrkimään samaan suuntaan. Ei pitäisi olla olemassa työtä tai unelmaa, joka olisi sidonnainen sukupuoleen. Vaaditaan rohkeutta hypätä, vaikka pelottaisikin.