Kuuntelin Camilla Tuomisen teoksen Johda tunteita – menesty työelämässä. Teos oli tiivis paketti siitä, kuinka tunteet näkyvät työpaikalla ja miksi niitä voi ja kannattaa opetella uteliaasti ymmärtämään.

”Tunteet ovat valtava voima”

Tunteet ohjaavat toimintaamme ja valtaavat mielemme helposti, jos niitä ei osata säädellä ja johtaa. Camilla Tuomisen teoksessa puhutaan, kuinka kaikki lähtee tunteiden tunnistamisesta. Mielemme saa rauhan ja aivot rentoutuvat, kun osaamme nimetä tunteemme. Se vaatii pysähtymistä ja oman mielen ja toiminnan reflektointia. Tekemisessä järki karkaa, jos tunteita ei osata johtaa. Oli tunne sitten innostus, viha, suru tai tylsistyminen, jos sille antaa liikaa valtaa, järki saa vähemmän tilaa ja toiminta kääntyy heikompaan suuntaan. Innostuksissaan ei osaa ottaa kaikkea huomioon. Vihan vallatessa ei osaa arvottaa asioita oikein ja saattaa tehdä hommat sinne päin. Surullisuus ja alakuloisuus saa helposti pessimistiselle tuulelle, eikä ideoita uskalleta lähteä kehittämään. Tylsyys lisää aikaan saamattomuutta.

”Asenne alussa ratkaisee.” Yläasteella rehtorini aloitti jokaisen lukuvuoden tällä lauseella. Tuominen nostaa kirjassa myös esiin sen, että asenteella pystyy vaikuttamaan tekemiseensä. Asenteella ennen kaikkea pystyy vaikuttamaan suhtautumisestaan elämässä tapahtuviin asioihin. Asenteen muuttaminen vaatii kuitenkin tunteiden johtamista ja kykyä säädellä niitä. Jotta pystyy syrjäyttämään negatiiviset ajatukset, on ymmärrettävä, mikä ne aiheuttaa.

Tunteet, tulevaisuus ja teknologia

Tuominen vertaa tulevaisuudessa kukoistavaa teknologiaa ihmiseen. Hän haastaa ajattelemaan, miksi emme antaisi teknologian tulevaisuudessa hoitaa kaikkea, kerran kun ne hoitavat nopeat laskelmat virheettömästi ja saavat kahlattua valtavan määrän tietoa alle sekunnissa. Se mitä ihmisellä on, jota teknologialla ei ole, ovat tunteet. Tunteet ja niihin vetoaminen ovat paljon käytetty markkinointikeino.

Tunteet työyhteisössä

Saako tiimissämme näyttää tunteita? Mielestäni saa. Kuinka vahvasti milloinkin on toinen asia. Eli aivan milloin vain räjähtäviä tunnekuohuja ei hyväksytä ja tämä on mielestäni ihan oikein. Stressin tunne on esimerkiksi asia, joka helposti lisääntyy joukossa. Toisaalta stressiä on hyvä yhdessä purkaa. Ylipäätään mikä vain tunne on hyvä purkaa jollain tapaa. Itsekseenkin ajatuksen kanssa nimetä tunteet auttavat käsittelemään ne ja tarvittaessa päästämään irti. Kun tunteet käsittelee, ne ei jää patoumiksi sisälle. Olen itselleni asettanut tavoitteeksi ottaa asiat käsittelyyn mahdollisimman nopeasti, jos jonkin käytös herättää itsessäni tunteita. Jos toinen käytöksellään loukkaa minua, menen keskustelemaan hänen kanssaan heränneistä tunteita. Toisaalta pyrin myös mennä kiittämään heitä, jotka saavat itseni innostumaan ja inspiroitumaan. Säätelemällä omaa ulosantia ja lukemalla tilanteita, pystyy tuomaan tunteensa ryhmälle siten, että niistä on mahdollisimman paljon hyötyä.

Tunteiden ilmaisemisella pystyy luomaan luottamusta työyhteisössä. Teoksessa mainitaan hieno ilmaus, ”läsnäolon lämmin valokeila”. Tämä nosti mielessäni ajatuksia ja tunteen, että voin todellakin allekirjoittaa tämän ilmauksen. Läsnäolo on todellakin tärkeää. En ennen ole osannut mieltää sitä lämpimäksi tunteeksi, mutta toisaalta olen ajatellut, että on kylmää olla poissaoleva. Olen kokenut sen, että selitän toiselle itselleni tärkeästä ja merkittävästä tapahtumasta, eikä toinen todellisuudessa kuunnellut minua ollenkaan, vaikka kuuli minun puhuvan. Itse helposti kyllä syyllistyn tähän, jos ajatukseni vaeltavat jossain muualla.

Mistä läsnäolon lämmin valokeila mielestäni muodostuu? Katseesta, empatiasta, mielenkiinnosta ja antamastasi ajasta. Pistä hetkeksi puhelimesi sivuun, kynä vähintäänkin vain nojaamaan vihkoa vasten, äläkä anna näppäimistöstäsi kuulua ääntäkään. Katse kertoo paljon siitä, oletko läsnä vai et. Osoita katseellasi siis toiselle, että todellakin kuuntelet häntä. Ei tarvitse tuijottaa, mutta välillä siirtää katse aidosti häneen ja nyökätä merkiksi siitä, että on edelleen mukana keskustelussa. Reagoiminen toisen kertomaan on hyvin tärkeää. Nonverbaaliset viestit riittävät myös, mutta lisä kysymykset ja pienet kommentit osoittavat, että olet kiinnostunut toisen kertomasta. Anna siis hetki sille, joka sitä kaipaa. Se tuntuu lämmittävältä.