Inspiroitunut johtaja – Miten johtaa ja menestyä työelämässä

En ole kokenut itse olevani kauhean inspiroitunut lähiaikoina. Unelmoiminen ja ideointi on tuntunut hankalalta ja mieli junnaa paikallaan. Projektit ovat tuntuneet enemmän kuormittavilta, kuin innostavilta. On ollut vaikea uskoa omaan tekemiseen ja tulevaisuuteen. Se johtaa turhautumiseen ja ahdistukseen. Kaipaan selkeästi muutosta ja jotakin uutta?

Huijarisyndrooma on ollut vahvasti läsnä, vaikka siitä on koittanut pyristellä kovasti irti. Tähän pulmaan olen pyrkinyt etsimään innostavia kirjoja ja teemat ovat pyörineet mm. yrityskulttuurin ympärillä. Johtaminen kiinnostaa edelleen, mutta suunta on vähän kadoksissa. Ehkä enemmän todellisuudessa jännityksen sekaisin tunteisin kohti LC:tä ja viimeistä vuotta?

Kaikki tiimiliiderit ja talon päälliköt saivat Elonkerjuussa Petteri Kilpisen Inspiroitunut – Miten johtaa muuttuvassa työelämässä kirjan (2018). Tämän kirjan lukeminen tuntuu toisaalta myös vähän ironiselta, kun koitan tässä kovasti itseäni ja muita inspiroida. Kyseinen teos oli ihan teorialtaan myös mielyttävää luettavaa. Tästä esseestä tuli sekalainen kirjan herättämien ajatusten ja oman sisäisen pöpöttäjän vuoropuhelu.

Joukkue ja yritys

Olemme Hohkeena puhuneet jonkin verran sisäisestä motivaatiosta ja siitä miten hankalaa sen johtaminen. Helpompi on lähteä liikkeelle siitä, että keskittyy kontrolloitaviin asioihin, sekä mahdolliseen keppiin ja porkkanaan. Olemme kuitenkin nähneet välähdyksiä kaikesta siitä potentiaalista mitä me voisimme olla, mutta kasvun varaa meillä vielä on. Osalla porukasta motivaation puutos on saattanut aikaisemmin olla ongelmana.

Motivaation johtaminen on hyvin vaikeaa, mutta ei mahdotonta? Sisäisen motivaation johtaminen vaatii omatoimisuuden, osaamisen ja joukkuehengen vaalimista. Kun työntekijän tai tiimiläisen tarpeet on huomioitu, päästään vasta siihen pisteeseen, että tuloksia alkaa syntyä. Tyytyväinen ei ole tarpeeksi hyvä vaan tarvitaan sitä, että päästään inspiroituneen tiimiläisen tasolle. Tällöin tekeminen muuttuu myös tuottavammaksi (Kilpinen 2018.)  Ilman näiden piirteiden huomioimista on vaikeaa päästä projekteissa, henkilökohtaisessa kehityksessä ja tiiminä täyteen potentiaaliin.

Innovaatio ja sopeutumiskyvykkyys on hakattu täällä jonnekin syvälle selkärankaan. Useimmat, jotka pystyvät sitoutumaan ja sopeutumaan tähän ympäristöön pystyvät myös hyvin toimimaan tulevaisuuden asettamien ehtojen mukaan. Välillä itselle vaikeaa on se, että tarvitsen kontrollin tunnetta. Kun sitä ei ole on vaikea kokea kehittyvänsä, vaikka paljon olisikin tapahtunut. Toisaalta iso kysymys on myös siinä, miten toimii omassa tiimissä ja projektien parissa. ”Kollektiivinen flow” on haastavaa saavuttaa, mutta kun päästään tyytyväisestä inspiroituneen tasolle asiat saattavat muuttua hyvinkin nopeasti.

Inspiraatio vaatii usein sitä, että tiimissä on niitä, jotka näyttävät esimerkkiä ja johtavat tilanteita eteenpäin. Inspiraatio ja innovaatio syntyy usein vastakkaisuuksista ja konflikteista, mutta ne ovat useimmiten niitä kaikista vaikeimpia tilanteita (P. Kilpinen, 2018.) Kun tiimi rakennetaan erilaisista persoonista ja täysin toisilleen tuntemattomista henkilöistä syntyy jossain kohtaa pakostakin konflikteja. Koen, että olemme Hohkeena päässeet yli pahemmasta konflikti pelkoisuudesta. Teimme tänä syksynä uudestaan myös Belbinin tiimirooli testit. Itselle korkeimmat pisteet tulivat Shaperin ja Monitor Evaluant kohdalla. Olen vahvasti tehtävä- ja ajatteluorientoitunut henkilö. Tuntuu että olen usein jakautunut ääripäiden välille, mikä tuntuu tiimissäkin haastavalta.

Pohdin omaa roolia uuden synnyttämisen ja innovaation kohdalla. Osaan usein tunnistaa haasteiden ja ongelmien eri piirteet, sekä sen mitkä kohdat kaipaavat paikkaamista. Olen yhtä aikaa kaiken tekemisen keskellä, mutta samalla ulkoreunalla tarkkailemassa kokonaisuuksia ”kylmänä kalana”. Kilpinen esitteli usein kappaleiden lopussa listan kysymyksiä, joiden avulla omaa toimintaa pystyy hyvin reflektoimaan. Osaanko esimerkiksi todella ruokkia ihmisten perustarpeita saada päättää itse toimintatavoistaan, vai olenko vain kyseenalaistamassa muiden tekemistä? Perustarpeiden täyttyminen on tärkeää, jotta voi pelata täysin yhtenäisenä joukkueena.

Koen usein olleeni keskellä myrskyn silmää ja tekemistä. Toisaalta nautin isosti toisaalta siitä, kun voi pistää itsensä painekattilaan ja katsoa mihin lopputuloksiin oikein pääsee. Oma halu heittäytyä ja kehittyä vie eteenpäin koko tiimiä ja projekteja, mutta voi myös lamaannuttaa haasteiden edessä. Välillä minun on vaikeaa nähdä mahdollisuuksia tekemisessä. Hyvä johtaja pystyy kitkemään jatkuvasti pessimismiä tekemisestä pois ja luomaan uskoa tulevaan (Kilpinen 2018). Itselle tämä on jonkin muotoinen kipupiste, koska tulevaisuus tuntuu useammin pelottavan, kuin innostavan. Pelko on myrkkyä kulttuurille ja ilmapiirille. Pohdin tätä lukiessa paljon myös Vanha Kunnon Kahvila porukan kokemuksia esimiehenä toimisessa. Kokemus oli erittäin arvokas, vaikka haaste ei helppo ollutkaan. Tuntuu, että edellisenä kesänä oli ollut niin intensiivisesti työntekijän roolissa. Oli vaikeaa kääntää oma ajattelu siihen, että pystyisi tarkastelemaan toimintaa uudelta tasolta.  

Mitä vien käytäntöön?

Tästä kirjasta on tarkoitus viedä oppeja tuleviin tiimipelaaja treeneihin. Koen, että itselle jäi paljon käteen. Tässä listaus aiheista ja ajatuksista, jotka haluan viedä omaan ja tiimin toimintaan, sekä yhteiseen dialogiin.

Miten kerron/kerromme tarinaa omista/tiimin mahdollisuuksista? Koko yhteisön tasolla? Mihin tarinoihin uskomme, vaikuttaa siihen miten onnistumme? Potentiaalin saavuttaminen myös liiketoiminnallisella tasolla?

Innovaatiot tarvitsevat ja vaativat vastakkaisuuksia.

Motivaation johtamisen periaatteet

• Vision ymmärtäminen ja sen pilkkominen pienempiin paloihin. Jakaminen tehtäviksi ja hankkeiksi
• Kommunikointi + henkilöstö. Mahdollista onnistumiset.
• Vaali uskoa tulevaan. Aktiivinen pessimismin poistaminen omasta puheesta, sekä yhteisestä keskustelusta. Kritiikki on tärkeää, mutta opettele tunnistamaan oikeat rajat.

Uusille oppimisalueille astuminen yhdessä. Rajallisuus, epävarmuus ja epäonnistumiset kuuluvat asiaan. Esimerkiksi itselle tämä voi tarkoittaa täysin uuden projektin aloittamista (copywriting?)

Uusiudu tai unohdu. Osaammeko todella tarkastella toiminnassa, projekteissa ja kehittymisessä syy-seurassuhteita. Motorolien hyödyntäminen entistä enmmän työkaluna. Jos keskitymme aina korjaamaan tai kehittämään seurauksia, emme todella pääse kehittymään.

Johtamisessa on hyvä löytää aikaa pysähtymiselle, vaikka se tuntuu usein hyvin vaikealta kaiken kiireen keskellä. Ilman aikaa ajattelulle voi olla hankalaa vastata oikeisiin kysymyksiin. Älykkyyttä toiminnassa on osata kysyä oikeita kysymyksiä. Vaikka ei aina haluaisikaan kuulla karumpiakin vastauksia.