Nappasin ensimmäisen koulutusohjelma kerran jälkeen lukuun tämän Petteri Kilpisen kirjoittaman kirjan Inspiroitunut – Miten johtaa ja menestyä muuttuvassa työelämässä? Maailma ympärillämme muuttuu jatkuvasti ja niin myös työelämä. Muutos tapahtuu monesti huomaamattamme ja mekin muutumme ja kasvamme siinä samassa. Motivaatio ja tavoitteet ovat läsnä Tiimiakatemialla joka päivä ja ne aiheet olivatkin vahvasti esillä myös tässä kirjassa. Lukaisin tämän kirjan jo tosiaan yli kuukausi sitten, mutta onneksi hyvät muistiinpanot auttoivat palauttelemaan kirjaa mieleeni.

Motivaatio 

Jos haluamme menestyä elämässämme ja tulevaisuudessa on motivaation oltava kohdallaan. Kilpisen mukaan ihminen motivoituu niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Sisäisellä motivaatiolla tarkoitetaan proaktiivista innostumista eli tekeminen itsessään sytyttää esimerkiksi minulla tämä on urheilu. Ulkoisella motivaatiolla tarkoitetaan taas reaktiivista innostumista eli esimerkiksi rahaa. Nämä molemmat motivaation keinot ovat tärkeitä, mutta työnantajan näkökulmasta katsottuna juuri tuo sisäinen motivaatio on etu. Tällöin työntekijä nauttii tekemästään työstä, eikä hänelle tarvitse olla koko ajan porkkanaa tarjolla. Innostuneet tekijät ovat myös tuottavampia ja se näkyy yrityksen tuloksessa.

Sisäistä motivaatiota täytyy kuitenkin johtaa ja jotta se onnistuu, täytyy näitä kolmea elementtiä vaalia:

• Omatoimisuus
• Osaaminen
• Joukkuehenki

Omatoimisella työntekijällä on tilaa toteuttaa työnsä itsenäisesti ilman liiallista kontrollia eli yksinkertaisuudessaan häneen luotetaan eikä olla jatkuvasti niskassa hengittämässä. Olen monessa reflektiossani puhunut tästä omasta kontrollintarpeesta ja epäluottamuksesta ja allekirjoitan sen täysin. En kuitenkaan jokaista tekijää koe epäluotettavaksi vaan minunkin luottamuksen ansaitsee teoilla. En oikein tiedä onko se hyvä vai huono juttu, mutta itse sen olen kokenut toimivaksi, ja sillä olen saanut parhaita tuloksia aikaan. 

Osaamisella tarkoitetaan työntekijän tunnetta, että hän osaa ja saa aikaiseksi. Työ tuntuu hyvälle ja hän saa lisää vapauksia sekä jaksaa paremmin oppiessaan tasaisesti lisää uutta. Tämä kohta on itselle todella tärkeää, jos katson asiaa työntekijänä. Minulle on tärkeää, että työ on sen verran haastavaa, että koko ajan tulee jatkuvaa oppia ja haastetta. Koen myös tärkeäksi sen, että saan löytää omat tyylit tehdä asioita eikä minun tarvitse mennä samasta muotista täysin läpi muiden vertaisten kanssa. 

Joukkuehengellä tarkoitetaan merkityksen tunnetta yhteisössä. On tärkeää, että jokainen puhaltaa yhteen hiileen ja tuntee kuuluvansa johonkin. Lähes 20 vuotta joukkuelajia harrastaneena tiedän, että jos joukkuehenki ei ole kunnossa niin silloin ei voi myöskään menestyä. Mielestäni menestyminen ja tiimin kehittyminen on täysin hyvän yhteishengen varassa.

Tavoitteet

Asetamme itsellemme jatkuvasti jonkinnäköisiä tavoitteita ja niitä löytyy myös meiltä Tiimiakatemialta. Omassa elämässä on mielestäni helpompi asettaa pitkän aikavälin tavoitteita kuin pieniä. Suurin osa omista tavoitteistani liittyy jotenkin urheiluun ja tulevaisuuteen. Haluan urheilla tavoitteellisesti, mutta matalalla kynnyksellä. Olen viimeisen vuoden aikana hurahtanut crossfittiin aivan päätä pahkaa ja haluan kehittyä siinä jatkuvasti. Se on myös laji, jossa kehittymistä on helppo seurata esimerkiksi painojen kanssa. Tulevaisuuden tavoitteena itsellä on olla menestynyt sekä taloudellisesti riippumaton, mutta nämä tavoitteet ovat paljon pidemmällä aikatähtäimellä eikä niitä voi mitata samalla tavalla, kuin esimerkiksi tuota crossfitia.

Kilpisen mukaan on hyvä kirjoittaa omat tavoitteet ylös ja ajatella prosessia enemmänkin lopputuloksen sijaan sillä, jos matka ei inspiroi niin silloin myöskin tavoitteen saavuttaminen on haastavaa. Tavoitteiden kirjaamisessa on myös hyvä kirjata haasteet ylös, sillä silloin niihin on helpompi asennoitua, sillä mikään tie ei ole kuopaton. Omat tavoitteet on oltava myös riittävän vaativia, koska tällöin ne ovat realistisia ja kehittävät itseä kaikista eniten. Välillä huomaan itsekin, että asetan riman liian matalalle ja en saa tavoitteen saavuttamisesta samanlaisia kiksejä, kuin tavoitteesta, joka vaatii myös haastetta. 

Itselleen armon antaminen on taitolaji. Monesti ruoskimme itseämme aivan liian lujaa epäonnistumisissa, mutta pitäisi muistaa, että armo ja myötätunto on osa kunnianhimoa. Olemmehan mekin vain ihmisiä, jotka haluamme tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.  Elämme maailmassa, jossa ylisuorittajia katsotaan tietyllä tavalla ylöspäin ja jatkuva epäonnistumisen pelko on vahvasti läsnä. Minä en tietyllä tavalla edes ymmärrä tätä miksi epäonnistumisia pelätään, sillä se, miten itse olen parhaiten tässä pienessä maailmassa oppinut, on nimenomaan virheet ja epäonnistumiset. Totta kai ne harmittavat siinä hetkessä, mutta niistä on kyllä jäänyt enemmän oppia käteen kuin niistä totaalionnistumisista.

Olen myös itse kova ruoskimaan itseäni. Se ei välttämättä aina näy, mutta pään sisällä käyn jatkuvasti tiukkaa palautetta ja keskustelua omasta tekemisestä. Olen yrittänyt pikkuhiljaa oppia siitä ulos, mutta oma kilpaurheilijatausta ei anna armoa niin sanotusti. Olen mennyt siinä paljon eteenpäin ja ehkä vasta nyt syksyllä olen osittain pudonnut maanpinnalle, ja asiat ovat alkaneet hahmottumaan pääkopan sisällä. Pitäisi itsekin nimittäin muistaa aina välillä se, että ihmisiä mekin vain ollaan tässä pienessä maailmassa.