Kävin alkuvuodesta asiakaskäynnillä Aslak de Silvan kanssa. Keskustelun tarkoitus oli puhua JES ry:hyn liittyvistä asioista, mutta samalla sain sparraamista johtamisesta, kun kokenut toimitusjohtaja avasi minulle omaa kasvua johtajana. Lisäksi mieleeni tuolta asiakastapaamiselta painui kirjavinkki. Silvan lempikirja kautta aikojen oli ollut Jim Collinsin tuotannosta ”Hyvästä paras”. Olin kuullut aiemmin kirjasta, mutta enää en voinut ohittaa sitä, koska harvoin olen tähän mennessä kuullut yhtä vakuuttavasti johtajien selkeitä lempikirjoja. Aslak on onnistunut loistavasti Nordic Business Forumin toimitusjohtajana. Hän on ollut erittäin pidetty johtaja sekä saanut yrityksen tuottamaan mielettömiä tuloksia.

11 parasta

Collinsin teos oli useamman vuoden tutkimustyön tulos. Tutkimusotoksena oli vuosien 1965–1995 Fortune 500 -listan yritykset. Tutkimusryhmän jäsenet käyttivät yhteensä noin 15 000 työtuntia selvittääkseen, mitkä tekijät yhdistivät yrityksiä, jotka pystyivät kehittymään hyvistä parhaiksi alasta riippumatta. Hyvästä parhaaksi kehittymisen jälkeen tutkimuskriteerinä oli myös, että yrityksen piti pysyä saavuttamallaan huipputasollaan vähintään 15 vuotta. Uutteran ja pitkäjänteisen tutkimustyön tuloksena vain 11 yritystä läpäisi seulan ja kaikki kriteerit. Nämä 11 yritystä onnistuivat saavuttamaan poikkeuksellisen hyviä tuloksia. Muun muassa niiden osakkeiden keskimääräinen tuotto oli 6,9 kertaa osakemarkkinoiden keskimääräistä tuottoa suurempi.

Tutkimuksen tavoite oli kehittää malli, jossa esitetään hyvästä parhaaksi kehittymisen prosessi. Mallinnuksesta pyrittiin tekemään sellainen, että sitä voisi hyödyntää mikä tahansa organisaatio alasta riippumatta. Kaikilla organisaatioilla on olemassa mahdollisuus kehittyä hyvästä parhaaksi. Aluksi ajattelin, ettei kirja ole minulle ajankohtainen, koska johdettavani ei ole mitään yritystä, mutta mallia pystyy hyödyntämään muutkin organisaatiot kuin yritykset. Johdan yli 1 000 jäsenen yhdistystä ja JES:n yksi suurimmista linjauksista on, että toimintamme on ammattitaitoisempaa kuin esimerkiksi ainejärjestötoiminta. Eli johdettavani oleva yhdistyskin täyttää loistavasti tähän malliin vaadittavat kriteerit.

Viidennen tason johtaja

Vaikka tutkijoita oli painotettu etsimään erottavia tekijöitä enemmän muualta kuin johtoryhmästä, oli tutkijajoukko silti kerta toisensa jälkeen joutunut palaamaan johtoryhmään liittyviin asioihin. Tutkimustiimeille oli annettu ohjeistus väheksyä johtajien roolia, jotta tutkimuksessa olisi vältetty johtamiseen liittyviltä yksinkertaistetuilta johtopäätöksiltä, ”vika on johtajassa” tai ”se on johtajan ansiota”. Tutkimuksen lopputulos oli kuitenkin paljon sidoksissa johtajuuteen. Tutkimus tuotti tuloksia, minkälaista johtajuutta vaaditaan, että yrityksellä on edes mahdollista muuttua hyvästä parhaaksi. Tämä johtajuus nimettiin viidennen tason johtajuudeksi.

Viidennen tason johtajuuden malli on minulle jo tuttu entuudestaan. Se oli aika hauska sattuma. Kävimme tätä viiden tason hierarkiaa läpi johtajuuden koulutusohjelmassa viime syksynä, enkä silloin tiennyt, että tämä materiaali oli otettu tästä kirjasta. Kävimme läpi tasot, mutta kieltämättä viides taso ei vielä silloin minulle auennut. Reflektoidessamme omaa johtajuutemme tasoa sijoitin tuolloin itseni tasolle 4, ”tehokas ihmisten johtaja”. Vasta nyt kirjan lukeneena minulle avautui, mitä tuo viides taso tarkoittaa ja vaatii. Se on hyvä, että ymmärsin sen vihdoin, jotta voin lähteä yrittämään saavuttamaan sitä. Vaikka nyt sisäistän, mitä viidennen tason johtajuus on, en pidä itseäni vieläkään puolen vuoden kehityksen jälkeen tasolla viisi. Rajasin tämän kirjareflektion aiheen, että käsittelen tässä hyvästä parhaaksi -mallinnusta ainoastaan johtamisen näkökulmasta, koska olen vaikuttamassa itse tuossa kohtaa mallinnusta matkalla hyvästä parhaaksi.

Nöyrä ja vaatimaton

Viidennen tason johtajia kuvataan usein vaatimattomiksi, hiljaisiksi, pidättäytyviksi ja ujoiksi. He omaavat kuitenkin ammattilaisten rautaisen tahdon. Toisin sanoen nämä johtajat ovat itseään korostamattomia yksilöitä, jotka tekevät äärimmäisen määrätietoisesti sen, mitä yrityksen maksimaalisen menestymisen saavuttamiseksi on tehtävä.

Kaikki hyvistä parhaiksi kehittyneiden yritysten johtajat olivat viidennen tason johtajia. Oli samantekevää, millä alalla yritys toimi, oliko se kriisissä vai ei, myikö se tuotteita vai palveluja tai miten iso se oli.

Termin sisäistämisen jälkeen aloin pohtimaan, olinko edes koskaan tavannut ketään viidennen tason johtajaa. Olen vielä siinä ajatuksessa, etten ole tavannut täysin viidennen tason johtajaa, mutta melkein tämän tason saavuttaneita olen tavannut pari. Mietin laajasti eri johtohahmoja, entisiä työnantajiani, koulupaikkojeni johtotehtävissä työskenteleviä tai tapaamieni sidosryhmien johtajia. Oikeastaan kaikki tapaamani johtajat ovat jossain kohtaa halunneet ottaa kunniaa ja kiitosta itselleen työpanoksestaan hyvällä, asiallisella tavalla, mutta se on yksi asia, mikä estää etenemisen viidennelle tasolle. Viidennen tason johtajat eivät ota kunniaa koskaan mistään itselleen, vaikka se olisi täysin heidän ansiotaan. Näissä tapauksissa he joko nostavat jonkun toisen jalustalle tai väittävät sen johtuneen hyvästä tuurista.

Tämä mielentila tuntuu itselle tosi absurdille. Olen aina pitänyt itseäni nöyränä, mutta tuolle tasolle nöyrtyminen tuntuu vielä ajatuksen tasolla melkein mahdottomalta. En pidä itseäni sellaisena johtajana, kuka haluaa paistatella huomiossa ja saada kehuja, mutta voin myöntää, että johtaminen alkaisi tuntua jokseenkin rankalta, jos palkkio olisi yksi ainoita asioita, mitä saa työstään.

Määrätietoinen ja peloton

Suunnattoman vaatimattomuuden ohella viidennen tason johtajat ovat myös määrätietoisia ja pelottomia. Kirjassa oli runsaasti esimerkkejä tosielämän viidennen tason johtajista, joihin lukeutui muun muassa Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln, joka on yksi harvoista presidenteistä, kuka on yltänyt viidennelle tasolle. Hän ei koskaan ajanut omia etujaan, vaan pyrki kaikessa toiminnassaan suurenmoisen kansakunnan luomiseen.

Tässä kontekstissa määrätietoisuuteen ja pelottomuuteen liittyy yksinkertaisesti kova työnteko. Viidennen tason johtajat ovat uutteria kuin työmiehet. Kirjassa tätä havainnollistettiin kuvaamalla heidät enemmän kyntö- kuin näyttelyhevosiksi, vaikka johtajista on yleisesti ottanut juuri päinvastainen käsitys.

Viidennen tason johtajien päämäärätietoisuuttaan ei voi muuta kuin ihailla. Heillä on vankkumaton tarve saada aikaan pysyviä tuloksia. Tulosten eteen he ovat valmiita tekemään mitä tahansa, olivatpa asiat miten suuria tai vaikeita. Kirjassa tosielämän viidennen tason johtajat olivat koska tahansa valmiita heittämään ulos yrityksestä läheisensä, jos yrityksen menestyminen sen vaati. Tai esimerkiksi yksi toimitusjohtaja Pohjois-Amerikassa päätti myydä kaikki ketjun ravintolat pois kaikkien muiden vastuksesta huolimatta, koska muuten yrityksen apteekkipuoli ei olisi koskaan päässyt lentoon. Tämän päätöksen tuloksena syntyi yritys, jonka osakkeen tuotto oli yli 15 kertaa osakemarkkinoiden keskimääräistä tuottoa parempi. Tuollainen lukema on tosi harvinainen liike-elämässä!

Mitä teen seuraavaksi?

Kun olen nyt johtanut JES ry:tä, olen saanut osakseni hyvää palautetta johtajuudestani. Se on liittynyt aika usein siihen, että ihmiset pitävät minua henkilönä, joka omaa paljon johtajalle suosiollisia ominaisuuksia. Minua pidetään ihmisten johtajana, kuka osaa innostaa ja on kova auttamaan. Lisäksi laajoja organisointikykyjäni on kehuttu, koska ne tulevat niin luonnostaan minulta. Päämäärätietoisuudessa olen kehittynyt tasaisesti, mutta tuossa suunnattomassa nöyryydessä minulla on vielä opittavaa. Voinhan olla vaan nöyrempi, mutta olenko sitä oikeasti niin en usko. Esimerkiksi jos tämän vuoden päätteeksi kaikki kiitos ja kehu menisivät varapuheenjohtajalle, niin kieltämättä se tuntuisi aika pahalta.

Nyt kun tämän kirjan avulla vihdoin ymmärsin, mitä viidennen tason johtajuus tarkoittaa, niin pystyn alkaa sulattelemaan ja pureskelemaan pikkuhiljaa tätä asiaa mielessäni. Minkälaista tämä johtajuus olisi kohdallani? Miten tämä johtajuus näkyisi johdettavissani? Olisiko minusta nousemaan viidennelle tasolle? En pidä sitä kuitenkaan ihan mahdottomana, joten haaste vastaanotettu!