”Työskentele älykkäämmin, älä kovemmin.”

Kaikki haluavat elää unelmien elämää ja viettää vähemmän aikaa töiden parissa. Perinteinen tapa saavuttaa tämä päämäärä on ollut ahkerasti työskentely ja siirtyminen eläkkeelle viettämään mukavia eläkepäiviä. Tämä tapa ei kuitenkaan ole ainoa tie onneen. Timothy Ferrissin ”4 tunnin työviikko” haastaa perinteiset näkemykset työstä, tuottavuudesta ja elämäntapasuunnittelusta. Ferriss ehdottaa rohkeaa ja epätavallista lähestymistapaa työhön ja elämään, joka sisältää tehokkuuden maksimoimisen, ei-välttämättömien tehtävien ulkoistamisen ja teknologian hyödyntämisen, jotta aikaa vapautuisi enemmän niihin asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä. Kirja saa lukijansa tarkastelemaan omaa elämäntilannetta ja miettimään, millaisilla askelilla pääsisi kohti unelmien elämäänsä.

4 tunnin työviikko on äärimmäinen esimerkki liiketoiminnan automatisoinnista ja elämän uudelleenjärjestelystä. Se ei ole mahdollinen suurimmalle osalle ihmisistä, mutta tärkeintä on kirjan ajatus siitä, että kuinka suunnitella omaa elämää uudella tavalla. Monelle esimerkiksi 4 päivän työviikko voisi olla hyvä alku työnteon keventämisessä. Itse olen aina ajatellut, että perinteinen 5 päivää töissä/ 2 päivää vapaalla- jako ei ole minun juttuni. Silloin tuntuu, että aikaa jää tärkeille asioille aivan liian vähän. Toki asiaa vaikuttaa se, millainen työnkuva on. Jos tekee unelmien työtä, niin se ei ole samalla tavalla kuormittavaa, kuin työ, jota tekee vain rahan takia. Mutta vaikka tekisin unelmieni työtä, niin silti ajatus lyhyestä työviikosta on houkutteleva. Kuinka se olisi siis mahdollista toteuttaa?

Ferriss esittää DEAL– mallin, jonka avulla voi päästä lähemmäksi lyhyempää työviikkoa. Ensin on määriteltävä mitä haluaa elämältä ja millaista unelmien elämä olisi, ja mitä se mahdollisesti voisi maksaa. Ferriss korostaa sitä, että unelmien elämää on elettävä tässä hetkessä, eikä vasta joskus tulevaisuudessa. Yhtenä osana hyvää elämää Ferris tuo esille minieläkkeet, joita pidetään säännöllisesti työjaksojen välillä. Se voi olla pidempi ajanjakso, jonka viettää ulkomailla opiskellen uusia taitoja tai toteuttaen intohimoja.

Kun on määritellyt tavoitteet, niin seuraavaksi on tarkasteltava, sitä mitä turhaa elämässä on, josta voisi luopua. On osattava luopua siitä, mikä ei innosta tai tuota hyvinvointia pitkällä aikavälillä. Kun luopuu siitä, mikä on turhaa, niin aikaa jää enemmän toiminnalle asioiden parissa, jotka ovat itselle tärkeitä. Tehtäviä asioita voi tarkastella Pareton periaatteen avulla: Mikä on se 20% asioista, jotka tuovat 80% toivotuista seurauksista ja onnesta? On siis keskityttävä siihen pieneen osaan asioista, jotka tuovat suurimman hyödyn. Liiketoiminnan parissa on esimerkiksi tarkasteltava sitä, mitkä 20% asiakkaista tuovat 80% liikevaihdosta ja sitten keskityttävä näihin asiakkaisiin. Keskittymällä vain siihen mikä on loppujen lopuksi tuottoisaa, on mahdollista päästä askeleen lähemmäksi lyhyempää työviikkoa.

Seuraavassa vaiheessa automatisoidaan ne tehtävät, joista ei voida luopua. Mitkä tehtävistä voidaan delegoida tai ulkoistaa? Ferriss kannustaa hankkimaan virtuaalisen assistentin, joka voi hoitaa välttämättömiä asioita, sillä välin kun teet jotain tuottavampaa. Delegoitavien tehtävien tulee olla aikaa vieviä ja tarkoin määriteltyjä, jotta ne ovat järkevää antaa toisen tehtäväksi. Ferriss puhuu siis oikeasta ihmisisestä, jolle delegoida asioita. Voisiko kuitenkin olla mahdollista, että pian ihmisillä olisi tekoälyyn pohjautuvat assistentit käytössä, jotka tekisivät osan tehtävistä jokseenkin itsenäisesti?

Viimeinen vaihe on Liberaatio, vapautuminen. Kun on automatisoinut asiat mahdollisimman pitkälle, niin on aika nauttia vapaudesta. Tässä vaiheessa periaatteessa pitäisi olla mahdollista tehdä töitä missä vain ja matkustella milloin haluaa. On rikkautta pystyä liikkumaan paikasta toiseen, ilman että on sidottu yhteen paikkaan. Mitä merkitystä rahalla olisikaan, jos ei voi elää vapaasti?

Ferrisin DEAL- malli auttaa suunnittelemaan elämää uudelleen, mutta on muistettava, ettei se sovi kaikkiin elämäntilanteisiin tai ammatteihin. Kaikkea kun ei ole mahdollista ulkoistaa tai delegoida. Idea siitä, että pyrkii lähtökohtaisesti automatisoimaan liiketoimintaa, on mielestäni hyvä ja se on saanut minut miettimään, kuinka se voisi olla mahdollista valmennusbisneksessä. On ajateltava lopputulosta Tim Ferrisin opeilla heti liiketoiminnan rakentamisen alussa: rakennettava bisnes, josta on mahdollisimman vähän vaivaa, minimoitava oma päätöksentekovastuu ja luotava hyvät verkostot alihankkijoihin. Lyhyemmässä työviikossa siis keskeistä on omaan ydinosaamiseen keskittyminen ja kaiken ylimääräisen automatisoiminen tai ulkoistaminen. Kun se on tehty niin sitten voikin siirtyä riippumattoilemaan auringon alle, jos työnkuva sen sallii.