Ensimmäiseksi kirjakseni valitsin Ulrika Björkstamin teoksen, Nouse nyt. En halunnut hypätä heti ” syvään päätyyn” vaan aloittaa, jostain kevyemmästä, ei niin teoriapainoitteisesta kirjasta. Teos ei ehkä ollut kevyintä kuunneltavaa, mutta suosittelemisen arvoinen.

Ulrika Björkstam on ratkaisukeskeinen valmentaja, luennoitsija sekä kirjailija. Hän on keskittynyt työssään muutoskykyisyyteen ja inhimillisempään työelämään. Mietin ensin, millä tavalla kirja lentoturmasta liittyy itsensä johtamiseen, enkä vielä kirjan jälkeenkään osaa sanoa suoraan, miten. Ajattelen, että itsensä johtaminen on suurimmaksi osaksi ajatustyötä. 

Ulrikalla oli koko elämä Meksikossa, Mexico Cityssä. Työt ja aviomies. Kirjassa käsitellään vahvasti sitä, mikä on elämässä tärkeää ja merkityksellistä. Itse en oikein koskaan ole miettinyt elämää sen kummemmin. Tällä hetkellä pääasia on, että valmistun, sekä minä ja läheiseni pysytään terveinä. Koulun, eli akatemian, suhteen ollaan vielä todella alussa. Vähän kuin opettelisi uudelleen puhumaan ja kävelemään. Tietää mitä opiskelu on, muttei osaa. On vaikea hahmottaa ja valita mistä lähteä liikkeelle, kun on monta pientä asiaa hoidettavana. 

Ulrika joutui vakavaan lentokoneonnettomuuteen ja oli lähellä menettää henkensä. ”Säästyi” kuitenkin, melkein koko kehon palovammoilla. Hän sai hyvää hoitoa ja tutustui uusiin ihmisiin, jotka välittivät hänen hyvinvoinnistaan. Ensin hän oli hoidossa Dallasissa, mutta pääsi Suomeen toivuttuaan hetken. 

Ulrika teki paljon ajatustyötä, enimmäkseen sairaalavuoteessaan. Heti lentokoneen pudottua hän ajatteli että: ”Nyt minä kuolen!”, mutta sitten sinnikkäänä ajattelikin että: ”Nouse nyt, jos aiot vielä jatkaa elämääsi!”. Samalla tavalla meidän pitäisi omassa arjessamme ajatella. ”Nouse nyt, jos aiot vielä jatkaa elämääsi!”. Eihän meistä kukaan täällä yksin selviä. Niin kuin Ulrika, myös meidän muiden pitäisi pysyä sinnikkäinä ja luottaa tulevaan. 

Elämässä ei voi välttyä vaikeilta asioilta. Itsensä johtaminen, niin kuin alussa mainitsin, on suurimmaksi osaksi ajatustyötä. Itseä ei voi johtaa, ellei tiedä miten oppii, lukee, keskittyy. Eikä varsinkaan silloin, jos ei tunne omaa itseään. 

Ulrika sai tarinallaan minut ajattelemaan, jopa toteuttamaan sitä, miten itse opin. Olen yrittänyt monia eri keinoja viime aikoina. Keskitynkö kirjaan paremmin lukemalla vai kuuntelemalla? Muistanko asiat paremmin, jos merkkaan ne puhelimeen kuin konkreettiseen kalenteriin? Itsensä johtaminen ei pelkästään liity kouluun tai työhön. Perusarjessakin vaaditaan johtamisen taitoa. Lähdenkö urheilemaan vai jäänkö sohvalle? Ostanko suklaata vai enkö osta? Nämäkin kysymykset käydään läpi ajatusten kautta, omassa päässä. 

Ulrika kävi ajatuksiaan läpi vanhempiensa ja hoitohenkilökunnan kanssa. Me voimme käydä asioita yhtä lailla läpi läheisten ja ystävien kanssa. Välillä kuitenkin tuntuu, ettei halua jakaa tiettyjä asioita muiden kanssa. Ylös kirjoittaminen auttaa vaikeiden ajatusten kanssa. Pääasia on, että saa ajatukset sanottua, oli se sitten ystävälle tai puhelimen muistiinpanoihin.

Elämässä tulee vastaan vastoinkäymisiä. Kuunneltuani kirjan voin todeta, ettei periksi antaminen ole ainoa vaihtoehto sekä pitää oppia elämään hetkessä ja nauttia pienistäkin onnistumisista.