“If you treat people like they make a difference they will” 

Tähän lauseeseen pystyy kiteyttämään koko kirjan ydinsanoman. Kulttuuri on yrityksen kaikki. Jos organisaatiossa ei ole toimivaa ja voittavaa kulttuuria, sen puuttuminen näkyy. Ja ikävä kyllä yleensä vain ulkopuolelle. Kun organisaatiossa on rakentunut tietynlainen kulttuuri, tietynlainen tapa toimia, sille sokeudutaan organisaation sisällä. On hankala nähdä omia ja oman kulttuurin epäkohtia ja siksi myös Suomessa, ja maailmalla yleisesti, monien yritysten kulttuurit eivät ole voittavia. 

Kirjassa jaettiin yritykset neljään kategoriaan kulttuurin perusteella. Voittava kulttuuri, tuurikulttuuri, tuhokulttuuri ja harhakulttuuri. Tavoitteena on saavuttaa voittava kulttuuri, jossa toimintaa ohjataan tietoisesti ja yritykselle sopivalla tavalla kohti tavoitteita.  

Kun kulttuuria ohjataan tietoisesti ja organisaation tavoitteet ovat merkityksellisiä myös muille kuin ylimmälle johdolle saavutetaan tila, jossa jokainen organisaatio varmasti haluaa olla. Työntekijät toimivat itseohjautuvasti ja sitoutuvat aktiivisesti organisaation viestiin. 

Fleimin yrityskulttuuri 

Kirjaa lukiessani aloin jo ensimmäisten kappaleiden aikana miettiä millainen yrityskulttuuri on Fleimissä. Mielestäni meillä on ollut alusti asti samanlainen idea siitä, mihin haluamme tiimiä viedä. Ongelma oli alussa vain toisten ajatusten ymmärtäminen. Puhuimme samoista asioista, mutta kuin eri kielellä. Emme ymmärtäneet toistemme tapaa ajatella, vaikka lopulta olimme koko ajan olleet samaa mieltä.  

Kun olemme alkaneet tuntea toisiamme, on myös kommunikointi helpottunut ja tällä hetkellä meillä on selkeä suunta mitä kohti olemme tiiminä matkalla. Tapahtumatuotannot ja jokaisen omien kykyjen esille tuominen parhaalla mahdollisella tavalla. 

No vaikka meillä on selkeä ajatus suunnasta niin miten meillä tätä kulttuuria johdetaan? Osa tiimistä etsii aktiivisesti keikkoja koko porukalle ja uhraa omaa aikaansa muun toiminnan ohessa mahdollisten asiakkaiden tai mahdollisuuksien löytämiseen.  

Suurin osa taas käyttää aikansa mieluummin muihin juttuihin. Tämä saattaa kuormittaa pitkässä juoksussa niitä, jotka aktiivisesti etsivät hommia ja olisi varmasti hyvä tehdä selkeäksi kuuluuko yhteisten projektien metsästys kaikille vai muutamalle valitulle yksilölle. 

Meille on kehittynyt hyvä ryhmähenki ja pystymme käsittelemään kevyitä konflikteja hyvin. Isoja konflikteja ei ole vielä tullut, mutta tavallaan odotan innolla ensimmäistä, jotta näkisimme miten hyvin niistä selviämme. Meillä on kunnioittava ilmapiiri ja kaikki tuntevat yhteenkuuluvuutta tiimiin. Fleimissä on tärkeää olla hyvä tyyppi. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.  

Jos jotain haluaisin Fleimin kulttuuriin tuoda niin se on arkinen luovuus. Pienten asioiden parantaminen arjessa ja oman toiminnan jatkuva kehittäminen. Kun huomaa epäkohdan tai puutteen siihen puuttuisi heti, koska haluaa tehdä paremmin. Se ei vaadi oikeasti paljoa. Ajattelin pitää ensi vuoden alussa treenit aiheesta ja niissä osiona olisi listata omasta ja tiimin arjesta asioita, jotka voisivat olla paremmin tai joita voisi tehdä tehokkaammin ja sen jälkeen suunnitelma miten niitä kehitetään. 

Haluamme olla Tiimiakatemialla suunnannäyttäjiä ja luoda uutta rohkeampaa kulttuuria, jossa ei turvauduta perintöprojektien tuomaan turvaan. Tietenkin aksulla tehdään paljon erilaisia projekteja, mutta suurimmat tuotot ja eniten huomiota saavat Kotakahvila, Blacksmith Town Tire Change sekä Myllis.  

Tiimimme aloitti syksyn järjestämällä popup- mocktail- ja burgeriravintolan kankaalle. Vastaavanlaista konseptia ei vielä Jyväskylästä löydy ja tapahtumasta saadun palautteen perusteella markkinaa kyseiselle konseptille olisi. Onnistunut rohkea kokeilu. 

Toinen normaalista poikkeava projekti on TheEpisodeFest. Tavoitteemme on järjestää Jyväskylän ensimmäinen opiskelijoille suunnattu festari syyslukukauden alussa, Episoden brändin vakiinnuttaminen opiskelijakulttuuriin sekä uudenlaisen opiskelijakulttuurin luominen jonotustapahtumien kilpailijaksi. Haluamme, että Episodesta puhuttaisiin joku päivä samalla tavalla kuin Kapproista. 

Tiimiakatemian kulttuuri 

Mielestäni Tiimiakatemialla vallitsee tällä hetkellä isosta kuvasta piittaamaton kulttuuri. Tiimit ovat keskenään hyvinkin tiiviitä ja yksilöt ovat motivoituneita kehittämään omaa ja tiimin osaamista. Kuitenkin koko Tiimiakatemiaa koskevat asiat tuntuvat monesta merkityksettömältä. Omat ja tiimin tavoitteet koetaan merkityksellisiksi, mutta yhteisön tavoitteita ei edes tunneta. Itse en osaa nimetä Tiimiakatemian arvoista kuin matkustamisen ja tiimiyrittämisen, enkä tiedä mikä on Tiimiakatemian visio tai missio, joten lähdin perjantai- aamuna tätä kirjoittaessa kyselemään apua muilta. 

Haastattelin 12 tiimiyrittäjää ja he pystyivät lisäämään listaan arvoja kuten yhteistyö (ei TA- arvo), yrittäminen (ei TA-arvo), uuden synnyttäminen sekä rohkeat kokeilut. Kuulemmatta jäi ihmissuhteet ja tekemällä oppiminen. Yksikään vastanneista ei myöskään osannut kertoa enempää kuin kolme arvoa, useimmat kaksi. 

Visiota tai missiota kukaan ei osannut kertoa (johtuen myös siitä, että niitä ollaan muuttamassa, mutta silti). Eräs haastattelemani tiimiyrittäjä tokaisi ihmeissään, miksei akatemian arvoja ole missään näkyvillä ja muutama muu ympärillä ollut oli samaa mieltä. Arvot, visio ja missio pitäisi olla aksulla joka päivä näkyvillä.  

Ensimmäinen asia, jonka näkee, kun astuu Proakatemialle on iso ilmapalloista tehty teksti “PROAKATEMIA”. Ei sekään maailmaa mullistava keksintö, mutta aksulle tullessa ensimmäisenä on yleensä kasa pahvilaatikoita, kärry, jossa odottaa läjä ei-kenenkään-tavaroita odottamassa hakijaansa sekä käytävän päädyssä majaileva jääkaappi. 

Minä tai kukaan muukaan ei tiedä mihin Akatemia on matkalla ja se on ongelma. Jos tiimiyrittäjät saadaan uskomaan yhtä kovaa akatemian sanomaan, kuin suosikkiartistin tai -sarjan sanomaan, on tuloksena varmasti jokaiselle parempi työympäristö. Kulttuuri, joka tukee yksilöä ja päinvastoin.  

Tämä aihe sivuaa paljon aikaisempaa reflektiotani arkisesta luovuudesta, jossa kerron omaa näkemystäni akatemian ongelmakohdista ja miten niitä voisi korjata, mutta haluan silti nostaa vielä yhden asian, josta en ole vielä kirjoittanut. 

Ihminen 

Lopulta kaiken opiskelun, missioiden ja yleisen puuhastelun pohjalla on kuitenkin vain ihmisiä. Nuoria ihmisiä, jotka haluavat tehdä omasta elämästä merkityksellistä. Monelle siirtyminen työelämään kaiken henkilökohtaisessa elämässä tapahtuvan ohella on raskasta eikä esimerkiksi Tiimiakatemian kehittäminen tunnu asialta, joka innostaa pitkän työpäivän jälkeen. 

Mielestäni optimaalinen tavoite olisi kehittää akatemiaa ja yleisesti oppimista suuntaan, joka tukee yksilön hyvinvointia kuten työtuntien vähentäminen ja laadukkaasti käytetyn ajan lisääminen. Kumpi on tärkeämpää – tehdä 27 tuntia töitä yhden nopan takia vai oppia oikeasti jotain yhden opintopisteen arvoista samalla jättäen aikaa asioille, jotka parantavat hyvinvointia, kuten liikunta ja lepo. En tiedä miten tämänkaltainen järjestelmä voi käytännössä toimia, mutta sitä varten miellä on arvo – rohkeat kokeilut. 

Tiedän varsin hyvin, että Jamkin ketterä organisaatiorakenne ei tähän muutokseen kykene, mutta tiedän ainakin itse mitä työelämältä haluan: vapautta, hyvinvointia ja merkityksellisyyttä + rahaa tietty. Jos pystyn vaikuttamaan työpaikalla näihin asioihin, haluan myös tehdä konkreettisia toimia niiden tapahtumiseksi. Isoja puheita pieneltä mieheltä, mutta haaveilu on sallittua.