Tähänkin kirjaan törmäsin Moonan kirjahyllyssä ja sain vielä suosittelut kaupan päälle, eli ei muuta kuin möhkäle lukuun. Well, let’s be honest here, kolme pojoa houkutteli. Kuten saattoikin olettaa, kirja oli täynnä kullan kalliita oppeja, vaikka millä mitalla. Yrityskulttuuri on kuningas oli vielä rajumpi deep dive yrityskulttuuriin, kuin Konflikti päivässä-kirjan osuus, johon olin aiemmin tutustunut.

Yrityskulttuurin muotoutuminen vie oman aikansa ja etenkin sen muuntaminen vie runsaasti aikaa. Uskoakseni etenkään kirjaimellisesti ”yrityskulttuuri”-sanaa käyttäen, Sawaken kulttuurista ei ole oikein koskaan puhuttu ennen kuin vasta viimeisenä keväänä pidimme aiheesta treenit. Kuitenkin yrityskulttuuri on meille muodostunut ihan niin kuin kaikille muillekin yrityksille maapallolla. Alussa toki aseteltiin jotain sääntöjä ja muuta, mutta mielestäni kaikki on vain loksahtanut paikoilleen ihmisten ollessa omia itsejään ja tehdessään mitä tekee. Moona joryineen taisi kyllä varmaan hieman tietoisesti korjailla Sawaken yrityskulttuuria uuteen uskoon, korostaen tekemisen meininkiä ja unelmien tavoittelua. Nykyinen jory jatkaa laivan ohjailua ja pinnalla pitämistä. On positiivista aina kuulla silloin tällöin nuoremmilta tiimiyrittäjiltä, että: ”Sawake on tosi siisti tiimi!” tai ”Te teette koko ajan jotain.” (muistaakseni nämä edelliset kehut eivät ole mielikuvitukseni tuotetta) Olemme olleet reilusti yli sadassa treeneissä Tiimiakatemian aikana ja 97% niistä ovat päättyneet yhteiseen ”Solid shit”-huudahdukseen. Ain’t that some shit.

Kirjassa sanottiin, että yrityskulttuuri näkyy hyvin pieninä tekoina ja nimenomaan sellaisina, jotka ei ole HR-puolen juonimia. Meillä ei sentään omaa osastoa ole human recoursesille, mutta tästä tuli väistämättä mieleen askartelemani palkinnot Jussille (”Kuukauden työhenkilö”) ja Moonalle (”Kevään kovin Deep Inside Sawake-kuvaaja”). Toivottavasti näillä palkinnoilla oli isompi impact kulttuuriimme, kuin osasinkaan arvata. En halua paljastaa mitään, mutta näitä haluttuja arvostettuja Sawaken erikoispalkintoja saattaa olla vielä tulossa jakoon.

Onkin uskomatonta, miten tietyllä tapaa tiivis porukka Sawakesta on syntynyt, kuten varmasti monista muistakin tiimeistä. Olemme pieni lauma erilaisia ihmisiä, joilla on erilaiset kiinnostuksen kohteet ja taidot tehdä asioita. Välillä hairahdan miettimään, millainen yritys olisimme, jos olisimme ”normaali yritys”, eli jos meillä olisi pelkästään yksi palvelu tai tuotteita mitä myisimme ja kaikki antaisivat panoksensa omassa roolissaan tämän eteen.

Sawaken tarkoitus onkin olla meille vain oppimisalustana, jossa pääsee kokeilemaan kaikkea mitä ikinä haluaa ja ottaa opikseen. Miten sitten normaalilla työpaikalla pidetään huolta, että ihmiset oppivat ja kehittyvät jatkuvasti? Toki useimmiten kaikkialla on jonkinlainen alkukoulutus, jossa pääsee jollain tapaan mukaan ja sitten vain tekeminen. Mutta kun olet ollut vaikka 3 vuotta samassa työpaikassa, niin mitäs sitten? Annetaanko työntekijän vain muhia omissa rutiineissaan ja tylsistyä kuoliaaksi näin karkeasti sanottuna. Voiko tätä asiaa edes tällein out of context miettiä. Tietenkään eiväthän kaikki tosin halua edes oppia tai siis miettiessä, vaikka jotakin tehtaan liukuhihnahommaa, jota teet puhtaasti rahan takia. Itse nyt tässä olotilassa havittelen kuitenkin jotakin työtä, joka vaatii jatkuvaa osaamisen kehittymistä, vaikka nyt esimerkiksi videotöitä. Jos olen jossakin tuotantofirmassa töissä, riittääkö oppimiseeni tietyn pisteen jälkeen pelkästään työn teko? Pitääkö ravata jossain koulutuksissa tai muussa vastaavassa. Pitäisikö sitten töissäkin reflektoida oppimaansa? Kunhan mietiskelen ääneen ohi aiheen.

Aikaisemmissa työpaikoissani ei ollut kauheasti vouhotettu yrityskulttuurista. Tehtiin työt työparin kanssa tai yksin ja vähän juteltiin niitä näitä kahvihuoneessa.

Tiimiakatemian aika on pistänyt mieleni aika sekaisin kaikesta tavallisista työpaikan normeista. Jos tulevaisuuteen kääntää katseen – joka tässä tapauksessa onkin jo ajankohtaista, on mielenkiintoista koittaa hahmottaa miltä se tulevan yritykseni tai työpaikkani yrityskulttuuri näyttäisi. Kuten arvata saattaa, en tahdo mitään maailman tiukinta tai vakavaa meininkiä.

Jos oman firma olisi pistettävä pystyyn, niin varmaan seuraisin melko lailla tämän kirjan oppeja yrityskulttuurin tiimoilta. Tarkemmin sanottuna repisin suoraan Great Place To Workin viitekehyksen (valitseminen, innostaminen, viestiminen, kuunteleminen, kiittäminen, kehittäminen, välittäminen, juhlistaminen ja jakaminen) ja lähtisin sen pohjalta johtamaan kulttuuria. I mean miksi kaikki ei tee näin? Ehkä tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta kuitenkin ei kauhean metsään voi mennä seuratessa edellä mainittuja osa-alueita.

Jos joskus olisin asemassa, jossa olisin mukana rekrytointiprosessissa… Olisin varmaankin juuri se kuka ei välittäisi yhtään mitä ihminen osaa ja taitaa vaan palkkaisin juuri sen kuka vaikuttaa parhaimmalta tyypiltä. En välttämättä olisi kauhean hyvä rekrytoija firman menestystä ajatellen.

Sawakessa kun ollaan kasvettu tällaiseksi pikkuperheeksi, niin ihan aidosti miettien rekrytointi tuntuisi aika vaikealta hommalta. Tai olimmehan mekin alun perin tuntemattomia tovereita. Kuitenkin tuntuisi jotenkin hurjalta ottaa omaan pieneen hypoteettiseen firmaan joku tuntematon ihminen töihin. Vaatisi hirmuiset tutustumisrituaalit ja leikit rituaalit, että oltaisiin samalla aaltopituudella ja luottaisin yhteiseen tekemiseen. Muistan kun vuosia sitten puhuttiin treeneissä tai jossain luottamuksesta ja ainakin osa sanoi, että he automaattisesti luottavat ihmisiin, mutta luottamuksen voi menettää. Itse kuulun näköjään siihen kastiin, että luottamus minun kanssani pitää rakentaa alusta alkaen tyhjän päälle.