”Kolmekymppisinä tehään exitit ja sit juodaan Malagassa kuukausi, se on tavoite” Näin sanoi ystäväni taannoin minulle illanistujaisissamme. Hauska ajatus, ja ajatuksena se toistaiseksi pysyy. En haaveile jättiomaisuuksista tai suuryhtiöstä, haluan vain tehdä sitä, mistä tykkään. Jos se joku päivä mahdollistaisi taloudellisen riippumattomuuden, on kaikki mennyt paremmin kuin täydellisesti. Kuinka bisneselämän huiput ovat luoneet jotain, joka mahdollisti heille lopullisen ulospääsyn? Ovatko he lopettaneet? Mitä he voivat opettaa parikymppisille leipäyrittäjälle?

Roviosta maailman tietoisuuteen noussut Peter Vesterbacka ohjaa tekemään asioita, joita kohtaan tunnet intohimoa. Puhu tavoitteistasi ja saavutuksistasi. Vesterbacka myös varoittaa lukijoita. Hän ajattelee, että on vaarallista, jos ihminen alkaa olevansa menestynyt, silloin suurin intohimo saattaa jäädä kesken. Matka ja määränpää ovat molemmat tärkeitä, luota prosessiin.

CAP-Groupin perustanut Pekka Kari neuvoo, että lähtiessäsi mukaan liiketoimintaan, käytä inspiraatiotasi ja aikaasi.

Nyhtökauran luomisessa mukana ollut Maija Itkosen mielestä täydellisyyden tavoittelu ei ole oikea lähtökohta. Kun tekee parhaansa ja antaa kaikkensa, se johtaa lopulta johonkin hyvään. Elämä kantaa. Asiat eivät etene mihinkään, ellei lähde rohkeasti kokeilemaan.

Lyytin keulakuvana ei ole ollut Rami Peltonen, mutta hän on ollut taustalla vaikuttanut tekijä alusta asti. Sytyin Peltosen kommentille viinipulloista ja asiakaspalvelusta. ”Se on ihan sama, vaikka osaisit avata viinipullon oikeassa asennossa ja oikean lämpöisenä, muttet hymyillä ja kommunikoida asiakkaan kanssa”.

Gugguu kasvoi vauhdikkaasti, mutta sen takana oleva Miia Riekki varoittaa nopeasta kasvusta. Gugguun liikevaihtoehtoa haluttiin ostoehdokkaiden puolesta kasvattaa kymmenillä miljoonilla parissa vuodessa, mutta näihin Riekki ei ole lähtenyt. ”Kun on itse lähtenyt nollista, ymmärtää sen, ettei tuollainen kasvattaminen ole käytännössä mahdollista ilman, että brändi kärsii”.

Nettiauton perustaja Hannu Kytölä liputtaa verkostojen tärkeyden puolesta ja kuinka ne mahdollistavat kaiken.

Wolt myytiin uskomattomaan hintaan muutama viikko sitten, mutta sen ensimmäiset koodirivit tehnyt Elias Aalto teki exitin Woltista jo 2019. ”Kun ihminen saa kerralla liikaa rahaa, hänestä tulee tyhjä. Häneltä on ikään kuin varastettu se kaikkein hienoin ja koukuttavin vaihe – kasvumahdollisuus, paljon mielekkäämpää on saada onnistumisia, rahaa ja valtaa vaiheittain”. Hieman saatoin hymyillä ääneen kertoessa kokousten olleen eräänlaista teatteria, oikea arvo tapahtuu virallisten kokousten ulkopuolella. Aalto on nähnyt ravintoloitsijoita, joille riittää elannon saaminen, rikastuminen ei ole ollut pääasia. Tärkeintä on elämys. Tästä tuli kieltämättä oma toiminta mieleen Daily Breadin kanssa.

Robert Kullström on ikävä kokemus länsinaapureistamme ja sanookin, että ei aio mennä töihin tai osakkaaksi firmaan, missä ruotsalaisilla on enemmistö. Tästä ohjeesta on jo kielimuurin takia helppo ottaa koppia. Kullström neuvoo visuaalisuuden tärkeydestä. Se että tuote näyttää hyvälle on todella tärkeä juttu. Hyvät kuvat, viimeistellyt logot, ei saa näyttää tekeleeltä, vaan pitää olla viimeisen päälle. Se luo uskottavuuden koko hommaan.

Bo LKV on varmaankin esteettisin kiinteistövälitystoimisto alalla. Sen yhtenä perusjana ollut Sirena Kiviranta haluaa tuoda loputkin naiset keittiöstä näyttämön puolelle. Samalla tavalla kuten Aino Aaltoa on nostettu Alvarin rinnalle vuosien varrella. Sirena neuvoo tekemään sopimukset osakkaiden kanssa etukäteen, se on myöhäistä riitojen alkaessa.

Johtamista ja kahvia -podcastin sponsorina toimivan tilitoimisto Talenomin suuryritykseksi kasvattanut Harri Tahkola neuvoo delegoimisen ja luottamisen taitoon. Vanhana täytyy voida katsoa taakse päin ja ajatella saaneensa jotain hyvää aikaan.

Itsekin Kaslinkin tuotteita miltei joka päivä käyttävänä oli mielenkiintoista lukea sen yritystarina. Kasslinkin kasvattanut Tuomas Kukkonen palauttaa lukijat maanpinnalle pilvilinnoista. Epävarmuuden tilaa täytyy sietää, jos yrittäjäksi lähtee. Kasvu ja menestys luo yhtiön sisälle jännitettä.

Latviassa käydessäni tuli käytettyä Boltin kuljetusappia joka ikiseen paikkaan menemisessä. Yritys on virolaislähtöinen, mutta en tiennyt, että rahaa siihen on pumpattu Suomesta. Mikko Silventola on tehnyt kaksi exitiä ja toimiikin enkelisijoittajana nykyään. ”Sijoittajan tulee tajuta se, että perustajat ovat niitä rokkitähtiä, sinun tehtäväsi on tukea sitä matkaan ja tsempata eteenpäin, eikä vain jaella vinkkejä viikosta toiseen. Silventolan suusta tuli myös tuo esseeni otsikko.

Superparkin Taneli Sutinen on oppinut, että yrityksen täytyy muistaa miettiä mikrolokaatiotaan.

Työterveyspalvelu Dextran Pihlajalinnalle myynyt Leena Männistö muistuttaa muustakin elämästä. ”Vaikka yritys on kuin oma lapsi ja annat sille kaikkesi, täytyy olla myös muuta elämää, joka toimii tasapainottavana tekijänä. Kannattaa satsata sellaisiin ihmissuhteisiin, jotka ovat pysyvämpiä kuin mikään työ”.

Miltei kolmella miljardilla myyty Trulia teki Sami Inkisestä kerralla massikeisarin. Inkinen neuvoo valitsemaan ongelman, joka sinua itseäsi kiinnostaa tai mietityttää sitten vain lähdet ratkaisemaan sitä. On myös tärkeää käydä oluella työntekijöiden kanssa ja varmistaa, että kaikilla on hyvä olla.

Exit vol. 2 on Pottereiden ja Tolkienin teosten jälkeen varmaan paras lukemani kirja. Ajatukseni sinkoilivat paikasta toiseen ja uskon keksineeni potentiaalisen miljoonaidean. Näen kuitenkin varjopuolen tämän tyyppisen kirjan lukemisessa nuorena ihmisenä. Nuoret kokevat jatkuvasti suurempaa painetta menestyä ja pärjätä elämässä hyvin. En siis suosittelisi tätä lukukokemuksena lukioikäiselle Teemulle, tähän elämän vaiheeseen se vain sopi kuin nenä päähän.