Maailma on täynnä mahdollisuuksia, niitä pursuaa ovista ja ikkunoista, vaikkei se aina siltä tunnukaan. Se, että pursuaako ne ovet ja ikkunat, on kiinni mielikuvituksesta, vapaudesta, rohkeudesta, eli sinusta itsestä. Eteen tulee tilanteita, joissa vaikka jokin työpaikka on tyrkyllä kuin tarjottimella, sekä tilanteita, joissa pitää luoda mahdollisuudet itse. Itse olen kokenut molemmat tilanteet. Olen saanut työpaikan napattua käsiini tarjottimelta ilman suurempia ponnisteluja, mutta olen myös osannut luoda itselleni mahdollisuuden kahteenkin eri työhön, ihan vain kysymällä, eli olemalla itse aktiivinen ja kiinnostunut.

Monesti mietitään, mitähän muut ajattelee. Ei siitä pitäisi välittää, niin kirjakin kehottaa. Mitä sillä on oikeastaan väliä, jos joku toinen pitää kummana asioita, joista itse tykkäät, tai jos joku ihmettelee tavanomaisia tekojasi.  Meidän jokaisen tulisi elää elämää itsellemme, ei muille. Muiden mielipiteiden mukaan meneminen on heille elämistä. Ymmärrän itse hyvin tämän, sillä olen jonkin verran kuunnellut muiden mielipiteitä. Joskus olen jopa tiennyt muiden olevan väärässä, mutta silti tehnyt valintoja niiden mukaan, oman mielipiteen sijasta. Haluamme tulla hyväksytyksi ja kuulua joukkoon, emme erottua toisten silmiin vastarannan kiiskinä. Ehkä pelätään vastaväitteistä syntyviä konflikteja. Veikkaan, että jokainen meistä osittain edes hieman elää elämäänsä ajatellen muiden mielipiteitä. Monesti sitä pohtii ihan huomaamattaan, että kehtaako, uskaltaako, pahoittaako jonkun mielen tai muuta vastaavaa. Toki on asioita, joissa ei mieti muiden aatoksia. Jos haluan jonkin asian, teen töitä sen eteen ja en kummemmin välitä, jos yksi tai kaksi tyyppiä silmät suurina ja monttu auki ihmettelee valintojani. Sellaisissa tilanteissa osaan ajatella tämän olevan juuri mun elämä, ei muiden.

Jos palataan takaisin yläasteelle, saadaan sieltä varmasti eniten kaivettua epävarmuutta tähän liittyen. Yläaste on sitä aikaa, kun teinit muuttuvat laidasta laitaan, ajautuvat pahuuksien teille ja takaisin. Yläasteella on elintärkeää kuulua joukkoon. Minua ei ole koskaan kiusattu, mutta olen nähnyt sitä vierestä. Jos tyyppi oli vähääkään muista poikkeava vaikkapa pukeutumistyyliltään, tuli siitä saman tien sanomista tai vähintäänkin kuiskuttelua ja kikattelua. Tämä on tosi surullista. Nuoret osaavat olla julmia. Ja nuoren mieli on erittäin herkkä, vaikkei se näkyisi päälle päin. Nuorena kuullut asiat voivat joko kovettaa meitä hyvään tai huonoon suuntaan, ja useimmiten se jättääkin jonkinlaiset jäljet. Vaikka olenkin sitä mieltä, ettei muista tulisi välittää, ymmärrän ettei teiniaikoina haluta kontolleen suurta draamaa erilaisuudesta. Tämä tosiaan on erittäin surullinen juttu, eikä siihen oikeastaan auta kuin kiusaajille järki päähän ja kiusaamisen loppuminen. Tietenkin voisin tähän kirjoittaa, että toinen keino on juurikin tämä ohje olla välittämättä, mutta ei se varmastikaan ole niin helposti tehty kuin sanottu.

Lopeta itsesi vähättely ja elä täysillä. No niimpä! Voi mikä mahdollisuuksien maailma tämä olisikaan, kun tuon lauseen saisi taottua kaikkien, myös omaan päähäni. Meidän pitäisi ottaa itseämme niskasta kiinni, kävellä peilin eteen ja sanoa että sä pystyt siihen, olet super! Kirja neuvoi tsemppaamaan ja kehumaan itseään. Jos sinulla on mielestäsi loistava idea, kokeile sitä, koska sehän on aivan loistava! Joku saattaa sanoa sen olevan tuhoon tuomittu, mutta mistä se sitä tietäisi. Aion hakea erästä mielekästä työtä kesän ajaksi. Aluksi ajattelin, että hakijoita on varmaan niin paljon, ettei minulla ole saumaakaan, onkohan tyhmää edes hakea. Kun olen tätä tässä päiviä pyöritellyt, mietin, miksei minulla olisi saumaa? Totta kai on. Samoin ajattelin hakiessani Tiimiakatemialle, ja täällä sitä ollaan. Kun mindsettinä on panostaa haluamaansa 110%, voi joko päästää onnenkiljahduksia saavutettuaan sen, tai olla tyytyväinen itseensä täydestä panostuksesta, vaikkei valinta osuisikaan kohdalle. Voi todeta, ettei tällä kertaa riittänyt ja se on ihan fine. Vasemmalla kädellä hutaistu panostus voi johtaa siihen, että jäisi jälkikäteen miettimään, olisiko suurempi panostus tuottanutkin hedelmää. Ja se vasta on pääkopalle raskasta. Mieluummin siis uskoo pystyvänsä, laittaa täydet paukut peliin ja katsoo kuinka käy. Niin aion tehdä kesän kuvioiden kannalta, kuten myös jatkossa joka ikisen mielekkään asian kantilta.

Vielä yksi asia, joka koituu monelle haasteeksi. Itsensä vertaaminen muihin. Sinä olet sinä, minä olen minä ja me olemme täydellisiä yksilöitä juuri tämmöisinä. Toista samanlaista ei ole olemassakaan. Olemme uniikkeja. Joskus sitä kadehtii vaikkapa toisen rohkeutta, mutta kokonaisuutta ajatellen, tykkään olla just minä!

Kirjasta jäi käteen paljon self-help oppeja ja eritoten tsemppausta. Kirja oli myös helppolukuinen ja se eteni vaivatta, johtuen varmaankin Jen Sinceron suorasta ja hauskasta tavasta kirjoittaa. Niille, jotka kamppailevat koronasta aiheutuvan lamaantumisen kanssa, voin suositella erittäin lämpimästi. Kirja kannustaa tekemään ja antaa lukijalleen hyvää mieltä. Sä oot pahaperse ja pystyt siihen!